Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Mon, 08 Oct 2018 15:38:22 +0300 fi Ympäristö ei ole yhtä tärkeä kaikissa puolueissa http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262233-ymparisto-ei-ole-yhta-tarkea-kaikissa-puolueissa <p>Tulevista vaaleista näyttää ainakin osin tulevan ilmastovaalit. Yhdestä sun toisesta puolueesta esitetään mitä syvintä huolta ilmastosta ja tämä tuskin tulee ainakaan vähenemään nyt kun ilmastoraportti on valmistunut. On selvää, että ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista uhista, luultavasti suurin sellainen.</p><p>Juuri nyt useimmista puolueista kantautuu ilmastosta huolestuneita ääniä, lupauksia että juuri he tekevät asialle jotain. Valitettavasti vain pelkään, että kunhan tilanne taas tasaantuu, prioriteetit muuttuvat ja ilmastonmuutoksen vastaiset toimet joutuvat väistymään jonkin tärkeämmän ja ajankohtaisemman tieltä.</p><p>En sinällään epäile lainkaan, etteikö monissa puolueissa ole ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta huolissaan olevia, aidosti asiasta välittäviä. Mutta valitettavasti harjoitettu politiikka on jo pidempään osoittanut, että useimmilla puolueilla ympäristöpolitiikka, ilmastonmuutoksen torjunnasta alkaen on asia, joka joutuu säännönmukaisesti väistymään kun &rdquo;tärkeämmät&rdquo; asiat tulevat neuvottelupöytiin. Milloin metsäteollisuuden tai metsänomistajien edut jyräävät ilmastopolitiikan yli, milloin autoilijoiden tarpeet ovat tärkeämpiä, milloin vientiteollisuus tai työllisyys voittaa. Ja niin ympäristö yleensä kuin ilmastonmuutoksen torjunta erityisesti jäävät runneltujen kompromissien kautta luotujen lakien varaan. Tehotonta ja tahdotonta ympäristönsuojelua on harjoitettu jo liiankin kanssa.</p><p>Hyvää tarkoittavat ja asioista aidosti huolestuneet edustajat joutuvat etenkin kolmessa vanhassa suuressa puolueessa aina taipumaan puoluekurin edessä ja hyväksymään vesitettyjä tavoitteita ja markkinoimaan näitä muka rohkeina ja hyvinä lakeina.</p><p>Vain kaksi puoluetta näyttäisi aidosti nostavan ympäristökysymykset keskiöön edes aika-ajoin ja nämä puolueet ovat Vihreät ja Vasemmistoliitto. Koska itselleni vasemmiston historiassa ja arvoissa on joitakin hankalammin hyväksyttäviä piirteitä, on minulle ja kaltasilleni luontaisin valinta vihreät. En luota kokoomuksen, keskustan tai edes demareiden lupauksiin ympäristön huomioimisesta, vaikka toivonkin, että edes tällä kertaa taustalla on aitoa halua tehdä muutoksia. Ja toivon, että eri puolueissa olevat, ympäristöstä huolissaan olevat saavat vihdoin äänensä kuuluviin myös niissä pöydissä, joissa lopullisia päätöksiä tehdään, eivätkä he taas kerran jää napinpainajan osaan, kun niissä kuuluisissa tilatakseissa tehdyt ympäristön kannalta huonot päätökset siunataan.</p> Tulevista vaaleista näyttää ainakin osin tulevan ilmastovaalit. Yhdestä sun toisesta puolueesta esitetään mitä syvintä huolta ilmastosta ja tämä tuskin tulee ainakaan vähenemään nyt kun ilmastoraportti on valmistunut. On selvää, että ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista uhista, luultavasti suurin sellainen.

Juuri nyt useimmista puolueista kantautuu ilmastosta huolestuneita ääniä, lupauksia että juuri he tekevät asialle jotain. Valitettavasti vain pelkään, että kunhan tilanne taas tasaantuu, prioriteetit muuttuvat ja ilmastonmuutoksen vastaiset toimet joutuvat väistymään jonkin tärkeämmän ja ajankohtaisemman tieltä.

En sinällään epäile lainkaan, etteikö monissa puolueissa ole ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta huolissaan olevia, aidosti asiasta välittäviä. Mutta valitettavasti harjoitettu politiikka on jo pidempään osoittanut, että useimmilla puolueilla ympäristöpolitiikka, ilmastonmuutoksen torjunnasta alkaen on asia, joka joutuu säännönmukaisesti väistymään kun ”tärkeämmät” asiat tulevat neuvottelupöytiin. Milloin metsäteollisuuden tai metsänomistajien edut jyräävät ilmastopolitiikan yli, milloin autoilijoiden tarpeet ovat tärkeämpiä, milloin vientiteollisuus tai työllisyys voittaa. Ja niin ympäristö yleensä kuin ilmastonmuutoksen torjunta erityisesti jäävät runneltujen kompromissien kautta luotujen lakien varaan. Tehotonta ja tahdotonta ympäristönsuojelua on harjoitettu jo liiankin kanssa.

Hyvää tarkoittavat ja asioista aidosti huolestuneet edustajat joutuvat etenkin kolmessa vanhassa suuressa puolueessa aina taipumaan puoluekurin edessä ja hyväksymään vesitettyjä tavoitteita ja markkinoimaan näitä muka rohkeina ja hyvinä lakeina.

Vain kaksi puoluetta näyttäisi aidosti nostavan ympäristökysymykset keskiöön edes aika-ajoin ja nämä puolueet ovat Vihreät ja Vasemmistoliitto. Koska itselleni vasemmiston historiassa ja arvoissa on joitakin hankalammin hyväksyttäviä piirteitä, on minulle ja kaltasilleni luontaisin valinta vihreät. En luota kokoomuksen, keskustan tai edes demareiden lupauksiin ympäristön huomioimisesta, vaikka toivonkin, että edes tällä kertaa taustalla on aitoa halua tehdä muutoksia. Ja toivon, että eri puolueissa olevat, ympäristöstä huolissaan olevat saavat vihdoin äänensä kuuluviin myös niissä pöydissä, joissa lopullisia päätöksiä tehdään, eivätkä he taas kerran jää napinpainajan osaan, kun niissä kuuluisissa tilatakseissa tehdyt ympäristön kannalta huonot päätökset siunataan.

]]>
198 http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262233-ymparisto-ei-ole-yhta-tarkea-kaikissa-puolueissa#comments Kotimaa Mon, 08 Oct 2018 12:38:22 +0000 Marko Kivelä http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262233-ymparisto-ei-ole-yhta-tarkea-kaikissa-puolueissa
Opposition ja hallituksen tulee kunnioittaa toisiaan http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261913-opposition-ja-hallituksen-tulee-kunnioittaa-toisiaan <p>Yleinen kuva politiikasta näyttää olevan sellainen, että hallitus tekee päätöksiä ja oppositio vastustaa niitä ihan ilkeyttään riippumatta kuinka hyviä tai huonoja nuo päätökset ovat. Ja jostain syystä tämä näkemys näyttää olevan monen ammattipoliitikon poliittisen ajattelun keskiössä. Ainakin julkisen keskustelun perusteella. &nbsp;Mutta onko todella näin, vai onko kyse vain siitä, että viholliskuvat ovat nousseet liian tärkeiksi tai poliittinen julkisivu vaatii vastakkainasetteluja, vaikka itse päätöksenteossa ne eivät olisikaan niin keskeisessä asemassa? &nbsp;</p><p>Jokainen hallitus siis tekee monenlaisia päätöksiä. Ei ole eikä tule hallitusta, joka ei tekisi myös huonoja päätöksiä, ja yhtälailla ei ole eikä tule hallitusta joka tekisi pelkästään huonoja päätöksiä. Vastoin yleistä käsitystä, ei myöskään opposition puolella kuvitella, että kaikki hallituksen toimet olisivat pahasta. Mutta aina löytyy myös aitoja kritiikin aiheita.</p><p>Olisikin tärkeää purkaa vastakkainasettelua ja vihollisuuksia ja keskittyä ainakin jonkin verran enemmän hyvien päätösten tekemiseen. Ja tämä toimii parhaiten järkevöittämällä retoriikkaa ja ennen kaikkea kuuntelemalla aidosti sitä mitä vastapuoli puhuu. Jos vaikka pääministeri tai oppositiopuolueen johto näkee vain vääristynyttä tulkintaa vastapuolen sanoista, ei vuoropuhelua pääse syntymään eikä kaikkia päätöksentekoon liittyviä virheitä pystytä korjaamaan.</p><p>Nykyinen hallitus on tehnyt hyvinkin oman osansa virheistä, ehkäpä enemmänkin, mutta on täysin turhaa tuomita kaikkia sen tekoja, kaikkia sen päätöksiä huonoiksi. Joukkoon mahtuu kaikenlaista, on hyviä ja järkeviä päätöksiä, on kiistanalaisia päätöksiä ja ikävä kyllä on täysin kestämättömällä pohjalla olevia päätöksiä.</p><p>Hyvien päätösten kategoriaan löytyisi varmasti paljon kaikenlaista. Tällaisia ovat esimerkiksi tiedustelulaki (kiireellisyys on ehkä tarpeetonta) sekä tänään ilmoitettu sähköisten julkaisujen ALV:n alennus. Ensimmäinen paikkaa lainsäädännön aukkoja ja toinen poistaa eri julkaisutapojen verotuskohteluun liittyvät erot. Mielekkäitä muutoksia. Ja hallituksen päätöksiä läpikäymällä näitä löytyisi varmasti paljon lisääkin.</p><p>Kiistanalaisista laeista voidaan nostaa esimerkiksi tämä irtisanomissuojan heikentäminen pienissä yrityksissä. Siinä yritetään korjata oikeaa ongelmaa, eli pienyrityksiä vaivaavaa riskiä virherekrytoinnista &ndash; joka pahimmillaan merkitsee yritysten kaatumista. Tavoite on siis järkevä. Mutta keinosta voidaan olla montaa mieltä. Voidaan kyseenalaistaa se, että tehdään eri säännöt työntekijöille ja yrityksille täysin riippuen yrityksen koosta. Mitä se merkitsee kilpailun kannalta, tai mitä se merkitsee työntekijän kannalta? Käykö esimerkiksi niin, että pienten yritysten olisi jatkossa vaikeampi saada päteviä työntekijöitä suuremman irtisanomisriskin takia? Eli todellisuudessa lain vaikutus saattaa olla jopa vastakkainen kuin sen tarkoitus.</p><p>Niistä huonoista päätöksistä esimerkkinä käykööt rajut koulutusleikkaukset. Suomen menestyminen nyt ja jatkossa on täysin riippuvainen suomalaisten osaamisesta. Ja nämä päätökset ovat olleet luonteeltaan sellaisia, että opetus on paikoin selkeästi heikentynyt. Toisin sanoen, leikkaukset ovat leikanneet myös suomalaisten tulevaa kilpailukykyä. Ja nämäkin säästöt olisi voitu korvata vaikkapa ympäristölle haitallisten tukien leikkaamisella.</p><p>Oppositio ei siis pääsääntöisesti vastusta periaatteessa hallitusten esityksiä, miltei aina takana on näkemys, että esitetty päätös on aidosti huono, aidosti sellainen ettei sitä pitäisi tehdä. Osin siksi, että opposition ja hallituksen arvot ovat kaukana toisistaan, mutta osin sen takia, että esitetty asia on heikosti valmisteltu ja huonosti harkittu. Ei ole kiusantekoa varoittaa virheestä ja pyrkiä estämään sen tekemistä. Tämän takia olisikin tärkeää, että hallitus kuuntelisi oppositiota, sen huolia ja sen näkemyksiä ja pohtisi, että onko kritiikissä sittenkin perää, onko tekeillä huono päätös. Onkin vaarallista, jos hallituksen suhtautuminen oppositioon on liian asenteellinen, sillä ihannetilanteessa oppositio toimii takaisinkytkentänä, joka sekä estää virheiden tekemistä että osoittaa korjaamista tarvitsevia päätöksiä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yleinen kuva politiikasta näyttää olevan sellainen, että hallitus tekee päätöksiä ja oppositio vastustaa niitä ihan ilkeyttään riippumatta kuinka hyviä tai huonoja nuo päätökset ovat. Ja jostain syystä tämä näkemys näyttää olevan monen ammattipoliitikon poliittisen ajattelun keskiössä. Ainakin julkisen keskustelun perusteella.  Mutta onko todella näin, vai onko kyse vain siitä, että viholliskuvat ovat nousseet liian tärkeiksi tai poliittinen julkisivu vaatii vastakkainasetteluja, vaikka itse päätöksenteossa ne eivät olisikaan niin keskeisessä asemassa?  

Jokainen hallitus siis tekee monenlaisia päätöksiä. Ei ole eikä tule hallitusta, joka ei tekisi myös huonoja päätöksiä, ja yhtälailla ei ole eikä tule hallitusta joka tekisi pelkästään huonoja päätöksiä. Vastoin yleistä käsitystä, ei myöskään opposition puolella kuvitella, että kaikki hallituksen toimet olisivat pahasta. Mutta aina löytyy myös aitoja kritiikin aiheita.

Olisikin tärkeää purkaa vastakkainasettelua ja vihollisuuksia ja keskittyä ainakin jonkin verran enemmän hyvien päätösten tekemiseen. Ja tämä toimii parhaiten järkevöittämällä retoriikkaa ja ennen kaikkea kuuntelemalla aidosti sitä mitä vastapuoli puhuu. Jos vaikka pääministeri tai oppositiopuolueen johto näkee vain vääristynyttä tulkintaa vastapuolen sanoista, ei vuoropuhelua pääse syntymään eikä kaikkia päätöksentekoon liittyviä virheitä pystytä korjaamaan.

Nykyinen hallitus on tehnyt hyvinkin oman osansa virheistä, ehkäpä enemmänkin, mutta on täysin turhaa tuomita kaikkia sen tekoja, kaikkia sen päätöksiä huonoiksi. Joukkoon mahtuu kaikenlaista, on hyviä ja järkeviä päätöksiä, on kiistanalaisia päätöksiä ja ikävä kyllä on täysin kestämättömällä pohjalla olevia päätöksiä.

Hyvien päätösten kategoriaan löytyisi varmasti paljon kaikenlaista. Tällaisia ovat esimerkiksi tiedustelulaki (kiireellisyys on ehkä tarpeetonta) sekä tänään ilmoitettu sähköisten julkaisujen ALV:n alennus. Ensimmäinen paikkaa lainsäädännön aukkoja ja toinen poistaa eri julkaisutapojen verotuskohteluun liittyvät erot. Mielekkäitä muutoksia. Ja hallituksen päätöksiä läpikäymällä näitä löytyisi varmasti paljon lisääkin.

Kiistanalaisista laeista voidaan nostaa esimerkiksi tämä irtisanomissuojan heikentäminen pienissä yrityksissä. Siinä yritetään korjata oikeaa ongelmaa, eli pienyrityksiä vaivaavaa riskiä virherekrytoinnista – joka pahimmillaan merkitsee yritysten kaatumista. Tavoite on siis järkevä. Mutta keinosta voidaan olla montaa mieltä. Voidaan kyseenalaistaa se, että tehdään eri säännöt työntekijöille ja yrityksille täysin riippuen yrityksen koosta. Mitä se merkitsee kilpailun kannalta, tai mitä se merkitsee työntekijän kannalta? Käykö esimerkiksi niin, että pienten yritysten olisi jatkossa vaikeampi saada päteviä työntekijöitä suuremman irtisanomisriskin takia? Eli todellisuudessa lain vaikutus saattaa olla jopa vastakkainen kuin sen tarkoitus.

Niistä huonoista päätöksistä esimerkkinä käykööt rajut koulutusleikkaukset. Suomen menestyminen nyt ja jatkossa on täysin riippuvainen suomalaisten osaamisesta. Ja nämä päätökset ovat olleet luonteeltaan sellaisia, että opetus on paikoin selkeästi heikentynyt. Toisin sanoen, leikkaukset ovat leikanneet myös suomalaisten tulevaa kilpailukykyä. Ja nämäkin säästöt olisi voitu korvata vaikkapa ympäristölle haitallisten tukien leikkaamisella.

Oppositio ei siis pääsääntöisesti vastusta periaatteessa hallitusten esityksiä, miltei aina takana on näkemys, että esitetty päätös on aidosti huono, aidosti sellainen ettei sitä pitäisi tehdä. Osin siksi, että opposition ja hallituksen arvot ovat kaukana toisistaan, mutta osin sen takia, että esitetty asia on heikosti valmisteltu ja huonosti harkittu. Ei ole kiusantekoa varoittaa virheestä ja pyrkiä estämään sen tekemistä. Tämän takia olisikin tärkeää, että hallitus kuuntelisi oppositiota, sen huolia ja sen näkemyksiä ja pohtisi, että onko kritiikissä sittenkin perää, onko tekeillä huono päätös. Onkin vaarallista, jos hallituksen suhtautuminen oppositioon on liian asenteellinen, sillä ihannetilanteessa oppositio toimii takaisinkytkentänä, joka sekä estää virheiden tekemistä että osoittaa korjaamista tarvitsevia päätöksiä.

]]>
7 http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261913-opposition-ja-hallituksen-tulee-kunnioittaa-toisiaan#comments Hallituspolitiikka Oppostitio Tue, 02 Oct 2018 10:19:28 +0000 Marko Kivelä http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261913-opposition-ja-hallituksen-tulee-kunnioittaa-toisiaan
Keskusta kriisissä – luvassa rökäletappio http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261582-keskusta-kriisissa-luvassa-rokaletappio <p>Keskustan kannatus on jäänyt pysyvämmin roikkumaan reiluun viidentoista prosentin tuntumaan, joka on perinteiselle mahtipuolueelle perin heikko tulos. Kannatuksen laskua on perusteltu pitkälti hallitusvastuulla, mutta vaikka sillä varmasti on vaikutusta, on hyvä muistaa, ettei päähallituskumppani kokoomus ole moista kannatuksenmenetystä kokenut. Syy kannatuksen laskuun lieneekin pääosin muualla.</p><p>Tilannetta tarkemmin katsoen näyttääkin siltä, että pääosin syy keskustan heikkoon gallupeissa menestymiseen löytyykin puolueen johdota. Sipilän aikana on tapahtunut kaksi merkittävää muutosta keskustan toimintatavoissa. Merkittävin lienee se, että keskusta on siirtynyt reilusti oikealle hänen johdollaan ja hänen johtamansa hallitus onkin Suomen oikeistolaisin miesmuistiin. Talouspoliittisessa keskustassa yleensä majailevalle puolueelle tämä on suuri muutos, joka ei voi olla näkymättä siinä, että osa puolueen kannattajista putoaa kärryjen vasemmalta laidalta pois. Toisin sanoen keskustan nykyinen linja on monelle keskustalaiselle liian vieras, liian oikeistolainen. Ja kun puolueen linja ei enää tunnu oikealta, on mielekästä vaihtaa puoluetta.</p><p>Toinen seikka lienee se, että Sipilän johdolla on käytännössä sivuutettu keskustan pitkäaikaiset vaikuttajat ja hallitus on koottu ns Sipilän miehistä. Tämä näkyy niin keskustan toimintatavoissa, siinä että osaamisen taso tekemisessä on laskenut ja siinä että merkittävä osa näistä pitkäaikaisista politiikan tekijöistä on nyt jättämässä politiikan ja keskusta kipuilee sen kanssa, että sen ääniharavat ovat ilmoitelleet yksi toisensa jälkeen etteivät enää aio ehdolle. Mikä on toki ymmärrettävää, sillä Sipilä on toiminnallaan ajanut heidät sivuraiteelle ja kokeneille vallankäyttäjille tämä tuskin on tyydyttävä tilanne, vielä vähemmän, jos nämä ihmiset kokevat, että harjoitettu politiikka on heille vierasta.</p><p>Tällä hetkellä juuri keskusta on Suomen politiikan merkittävin kriisipuolue ja se on sitä pitkälti harjoittamansa politiikan sekä uusia sisäpiirejä muodostavien käytäntöjensä takia. Ja nämä kaikki ovat nimenomaan Sipilän aikaansaannoksia. Tätä tilannetta tuskin helpottaa Sipilän kömpelö johtamistapa ja halukkuus uhrata omien kansaedustajiensa uskottavuutta Soinia hyvitellessään. Onkin hyvin mahdollista, että jos Sipilä saa huseerata puolueensa johdossa vielä jokusen vuoden, on puolueesta vain rauniot jäljellä ja entisestä pääministeripuolueesta on muodostunut ruotsalaisen sisarpuolueensa kaltainen keskisuuri tekijä jolle suurimman puolueen paikka on vain kaukainen haave ja haalistuva muisto.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Pari asiaan littyvää uutista</strong></p><p>Keskustan ehdokastilanteen tarkastelua. Näyttää vahvasti siltä, että merkittävä joukko kokeneita keskustavaikuttajia jättää eduskunnan ilman että heillä olisi riittävän vahvoja seuraajia tiedossa.</p><p><a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/733796dd-704d-4c91-bbbd-f0859e414c3b_pi.shtml">https://www.iltalehti.fi/politiikka/733796dd-704d-4c91-bbbd-f0859e414c3b_pi.shtml</a></p><p>Keskustan tilanteen tarkastelua. Jokisipilä tuo osin esille keskustan tilannetta, mutta nähdäkseni hän on sekä turhan optimistinen puolueen suhteen sekä erityisesti aivan liian varovainen Sipilän suhteen. On mielenkiintoista, että kannatustaan runsaasti menettäneen puolueen arvioinnissa ei mainita puheenjohtajan nimeä tai lainkaan arvioida puheenjohtajan vaikutusta puolueen heikentyneeseen asemaan.</p><p><a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/361ff70d-67e3-4c6e-b478-a5113cfd1a53_pi.shtml">https://www.iltalehti.fi/politiikka/361ff70d-67e3-4c6e-b478-a5113cfd1a53_pi.shtml</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskustan kannatus on jäänyt pysyvämmin roikkumaan reiluun viidentoista prosentin tuntumaan, joka on perinteiselle mahtipuolueelle perin heikko tulos. Kannatuksen laskua on perusteltu pitkälti hallitusvastuulla, mutta vaikka sillä varmasti on vaikutusta, on hyvä muistaa, ettei päähallituskumppani kokoomus ole moista kannatuksenmenetystä kokenut. Syy kannatuksen laskuun lieneekin pääosin muualla.

Tilannetta tarkemmin katsoen näyttääkin siltä, että pääosin syy keskustan heikkoon gallupeissa menestymiseen löytyykin puolueen johdota. Sipilän aikana on tapahtunut kaksi merkittävää muutosta keskustan toimintatavoissa. Merkittävin lienee se, että keskusta on siirtynyt reilusti oikealle hänen johdollaan ja hänen johtamansa hallitus onkin Suomen oikeistolaisin miesmuistiin. Talouspoliittisessa keskustassa yleensä majailevalle puolueelle tämä on suuri muutos, joka ei voi olla näkymättä siinä, että osa puolueen kannattajista putoaa kärryjen vasemmalta laidalta pois. Toisin sanoen keskustan nykyinen linja on monelle keskustalaiselle liian vieras, liian oikeistolainen. Ja kun puolueen linja ei enää tunnu oikealta, on mielekästä vaihtaa puoluetta.

Toinen seikka lienee se, että Sipilän johdolla on käytännössä sivuutettu keskustan pitkäaikaiset vaikuttajat ja hallitus on koottu ns Sipilän miehistä. Tämä näkyy niin keskustan toimintatavoissa, siinä että osaamisen taso tekemisessä on laskenut ja siinä että merkittävä osa näistä pitkäaikaisista politiikan tekijöistä on nyt jättämässä politiikan ja keskusta kipuilee sen kanssa, että sen ääniharavat ovat ilmoitelleet yksi toisensa jälkeen etteivät enää aio ehdolle. Mikä on toki ymmärrettävää, sillä Sipilä on toiminnallaan ajanut heidät sivuraiteelle ja kokeneille vallankäyttäjille tämä tuskin on tyydyttävä tilanne, vielä vähemmän, jos nämä ihmiset kokevat, että harjoitettu politiikka on heille vierasta.

Tällä hetkellä juuri keskusta on Suomen politiikan merkittävin kriisipuolue ja se on sitä pitkälti harjoittamansa politiikan sekä uusia sisäpiirejä muodostavien käytäntöjensä takia. Ja nämä kaikki ovat nimenomaan Sipilän aikaansaannoksia. Tätä tilannetta tuskin helpottaa Sipilän kömpelö johtamistapa ja halukkuus uhrata omien kansaedustajiensa uskottavuutta Soinia hyvitellessään. Onkin hyvin mahdollista, että jos Sipilä saa huseerata puolueensa johdossa vielä jokusen vuoden, on puolueesta vain rauniot jäljellä ja entisestä pääministeripuolueesta on muodostunut ruotsalaisen sisarpuolueensa kaltainen keskisuuri tekijä jolle suurimman puolueen paikka on vain kaukainen haave ja haalistuva muisto.

 

Pari asiaan littyvää uutista

Keskustan ehdokastilanteen tarkastelua. Näyttää vahvasti siltä, että merkittävä joukko kokeneita keskustavaikuttajia jättää eduskunnan ilman että heillä olisi riittävän vahvoja seuraajia tiedossa.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/733796dd-704d-4c91-bbbd-f0859e414c3b_pi.shtml

Keskustan tilanteen tarkastelua. Jokisipilä tuo osin esille keskustan tilannetta, mutta nähdäkseni hän on sekä turhan optimistinen puolueen suhteen sekä erityisesti aivan liian varovainen Sipilän suhteen. On mielenkiintoista, että kannatustaan runsaasti menettäneen puolueen arvioinnissa ei mainita puheenjohtajan nimeä tai lainkaan arvioida puheenjohtajan vaikutusta puolueen heikentyneeseen asemaan.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/361ff70d-67e3-4c6e-b478-a5113cfd1a53_pi.shtml

]]>
77 http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261582-keskusta-kriisissa-luvassa-rokaletappio#comments Juha Sipilä Keskusta Wed, 26 Sep 2018 08:24:00 +0000 Marko Kivelä http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261582-keskusta-kriisissa-luvassa-rokaletappio
Häntä heiluttaa koiraa http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261278-hanta-heiluttaa-koiraa <p>Soinin luottamuksesta pidettävä äänestys on pistänyt eduskunnan ja ennen kaikkea hallituspuolueet sekaisin. Lilliputtipuolue nimeltä sininen tulevaisuus on heittänyt koko arvovaltansa peliin entisen profeettansa puolesta. Kokoomus ja keskusta vakuuttavat tottelevansa lilliputin toiveita ja mitä ilmeisemmin ne tulevat viis veisaamaan varsin lukuisista tyytymättömistä eduskuntaryhmissään joista osa oli jo ehtinyt liputtautua Soinin vastustajiksi. Kovalla puoluekurilla etenkin kokoomus suorastaan häpäisee nämä naiskansanedustajat jottei se häntä, siis siniset suuttuisi.</p><p>Ja tämä kaikki aika lailla turhaan, sillä sinisille hallituksen kaatuminen merkitsisi samalla siirtymistä kituvien pikkupuolueiden joukkoon ihmettelemään onko heillä mahdollisuutta edes siihen yhteen kansanedustajaan.</p><p>Onkin kokolailla jännää, että nämä hallituksen todelliset puolueet tottelevat kirppuaan ja näin tehdessään vahingoittavat itse itseään. Eikä kyse ole pelkästä peruskansanedustajien kastroinnista tavallista merkittävästi näkyvämmällä puoluekurin osoituksella, vaan myös siitä, että hallituspuolueet yksissä mielin ilmoittavat, ettei naisten itsemääräämisoikeus ole todellakaan kovin korkealla arvojen joukossa, se on jopa niin matalalla, että sinisten hetkellinen hymy on paljon tärkeämpää.</p><p><a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/b9cf400a-2ea3-43e9-8876-351df07c527f_pi.shtml" title="https://www.iltalehti.fi/politiikka/b9cf400a-2ea3-43e9-8876-351df07c527f_pi.shtml">https://www.iltalehti.fi/politiikka/b9cf400a-2ea3-43e9-8876-351df07c527f...</a></p><p>Ilmeisesti myös puoluekuria kymmenisen vuotta melko johdonmukaisesti vastustanut perussuomalainen puolue pitää tärkeänä, ettei Soinia vastaan äänestetä, syytä en siihen täysin hahmota. Mutta joka tapauksessa voinemme myös haudata perussuomalaisten retoriikasta suurten puolueiden puoluekuria haukkuvan osan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Soinin luottamuksesta pidettävä äänestys on pistänyt eduskunnan ja ennen kaikkea hallituspuolueet sekaisin. Lilliputtipuolue nimeltä sininen tulevaisuus on heittänyt koko arvovaltansa peliin entisen profeettansa puolesta. Kokoomus ja keskusta vakuuttavat tottelevansa lilliputin toiveita ja mitä ilmeisemmin ne tulevat viis veisaamaan varsin lukuisista tyytymättömistä eduskuntaryhmissään joista osa oli jo ehtinyt liputtautua Soinin vastustajiksi. Kovalla puoluekurilla etenkin kokoomus suorastaan häpäisee nämä naiskansanedustajat jottei se häntä, siis siniset suuttuisi.

Ja tämä kaikki aika lailla turhaan, sillä sinisille hallituksen kaatuminen merkitsisi samalla siirtymistä kituvien pikkupuolueiden joukkoon ihmettelemään onko heillä mahdollisuutta edes siihen yhteen kansanedustajaan.

Onkin kokolailla jännää, että nämä hallituksen todelliset puolueet tottelevat kirppuaan ja näin tehdessään vahingoittavat itse itseään. Eikä kyse ole pelkästä peruskansanedustajien kastroinnista tavallista merkittävästi näkyvämmällä puoluekurin osoituksella, vaan myös siitä, että hallituspuolueet yksissä mielin ilmoittavat, ettei naisten itsemääräämisoikeus ole todellakaan kovin korkealla arvojen joukossa, se on jopa niin matalalla, että sinisten hetkellinen hymy on paljon tärkeämpää.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/b9cf400a-2ea3-43e9-8876-351df07c527f_pi.shtml

Ilmeisesti myös puoluekuria kymmenisen vuotta melko johdonmukaisesti vastustanut perussuomalainen puolue pitää tärkeänä, ettei Soinia vastaan äänestetä, syytä en siihen täysin hahmota. Mutta joka tapauksessa voinemme myös haudata perussuomalaisten retoriikasta suurten puolueiden puoluekuria haukkuvan osan.

]]>
125 http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261278-hanta-heiluttaa-koiraa#comments Puoluekuri Soini välikysymys Thu, 20 Sep 2018 17:35:14 +0000 Marko Kivelä http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261278-hanta-heiluttaa-koiraa
Vihreiden kriisi - annos mediakritiikkiä http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260618-vihreiden-kriisi-annos-mediakritiikkia <p>Mediassa on käytännössä Touko Aallon valinnasta alkaen epäilty hänen kykyään puheenjohtajaksi. Gallup-kehityksen myötä on nämä äänet voimistuneet ja Toukon asemaa ollaan arvuuteltu jo vähintään parinkymmenen uutisen muodossa, alkaen ylestä ja hesarista aina maakuntalehtiin ja iltapäivälehtiin. Tässä rummutuksessa Touko on moneen otteeseen esitetty taakkana vihreille ja aika lailla vääränä valintana. Mutta onko tässä oikeasti perää? Vihreät ovat toki menettäneet runsaasti suosiotaan yksittäisiin ennätysgallup-tuloksiin. Mutta vihreiden kannatus on yhä yli neljä prosenttiyksikköä suurempi kuin mitä puolueella on koskaan ollut eduskuntavaaleissa. Eli vihreät ovat edelleen vahvasti menossa vaalivoittoa kohti, itse asiassa se näyttää yhä sekä todennäköisimmältä voittajalta että suurimman voiton saajalta tulevissa vaaleissa. Ei tuo minusta kriisiltä tai katastrofaalisen huonolta puheenjohtajavalinnalta vaikuta. Näyttää siltä, että maailma näyttää kovin toisenlaiselta kun sitä tarkkaillaan toimittajien lasien kautta verrattuna tällaiseen vihreiden kenttäaktiiviin. Toki Toukolla on petraamisen varaa, mutta itse olen kohtalaisen luottavainen että hän hoitaa homman kotiin ja osoittaa vaalikentillä vahvuutensa.</p><p>Mutta verrataan muihin puolueisiin:</p><p>Pääministeripuolue keskusta on menettänyt kannatustaan viime eduskuntavaaleista noin 3,9%, vaikkakin kuoppa on ollut hetkittäin tätäkin suurempi. Pääministerin asemaa niin valtakunnanpolitiikassa kuin keskustan puheenjohtajana ei kuitenkaan ole erityisesti kyseenalaistettu. Keskustan kriisistä puhutaan kovin varovasti jos lainkaan.&nbsp; Vihreillä kannatus on noussut jopa viimeaikainen lasku huomioiden yli 4% ja vihreitä pidetään kriisipuolueena. Kiinnostavaa.</p><p>Isompi ongelma on perussuomalaiset joissa nykyisen puheenjohtajan valinta repi puolueen kappaleiksi ja jätti jäljelle puolueen jonka kannatus on likimain puolet sen aiemmasta kannatuksesta, eli lähes yhdeksän prosenttiyksikön lasku viimeisimmän mittauksen pienestä noususta huolimatta. Kuitenkaan myöskään Halla-ahon puheenjohtajuutta ei viimeisen parin vuoden aikana olla kyseenalaistettu. Miksiköhän?</p><p>Parinkymmenen kansanedustajan ja viiden ministerin puolue, Sininen tulevaisuus taistelee olemassaolonsa puolesta kykenemättä saavuttamaan edes tasoa jolla se voisi olla varma edes yhden kansanedustajan saamisesta eduskuntaan. Puolueen johdossa on Sampo Terho joka oli jo perussuomalaisten aikana Soinin kruununprinssi. Tätä täydellistä mahalaskua ei kuitenkaan noteerata eikä Terhon johtajuutta kyseenalaisteta lehdistössämme. Varmaan tähänkin on syynsä?</p><p>Kovasti kehuttu vasemmistoliiton Li Andersson on saanut puolueensa noususuuntaiselle uralle ja tällä hetkellä gallupit lupailevat parin prosentin etenemistä vasemmistoliitolle. Hyvä tulos, mutta vähemmän kuin vihreiden vastaava.</p><p>Kokoomus on myös vakiinnuttanut asemansa eikä sitä missään vaiheessa esitetä epäonnistuneeksi puolueeksi tai sen johtajaa Orpoa taakaksi puolueelleen vaikka kokoomuksenkin kehitys viime eduskuntavaaleista on ollut vihreitä heikompaa.</p><p>On toki yksi puheenjohtaja, joka on saanut osakseen samankaltaista kritiikkiä kuin Touko, nimittäin Antti Rinne. Häntä on pitkin matkaa kritisoitu ja moitittu sekä hänen lähtölaskennallaan on hivenen myös spekuloitu. Mikä sitten Rinteen ja hänen johtamansa puolueen tilanne on? Itse asiassa Vihreiden lisäksi nimenomaan demarit ovat näiltä näkymin tulevien vaalien voittajia. Jopa niin, että tällä hetkellä Rinne on todennäköisin tuleva pääministeri.</p><p>Toisin sanoen vihreät ja demarit ovat nostaneet eniten kannatustaan edellisistä eduskuntavaaleista. Näistä etenkin vihreät ovat matkalla suurvoittoon. Mutta tämä on lehdistöllemme osoitus Toukon epäonnistumisesta ja vihreiden kriisistä. Täytyy myöntää, ettei tämä oikein avaudu minulle. Itse asiassa ristiriita uutisoinnin ja todellisuuden välillä vaikuttaa niin suurelta, että lienee paikallaan vähän spekuloida niitä syitä miksi tämä uutisointi on jo pidempään ollut tällaista.</p><p>Ensimmäinen syy saattaa liittyä tähän jo Koiviston aikoinaan lanseeraamaan sopuli-ilmiöön. Lehdistössä naapurin juttujen kopioiminen ja uudelleenkirjoittaminen vaikuttaa aika yleiseltä. Taustalla siis joiltain osin voi olla puhdas laiskuus. Mutta tällaisessa tapauksessa sisältö on sen verran ongelmallista, että pelkkä laiskuus ei riitä selittämään näitä juttuja, sillä jo perustason lehtimiehenkin pitäisi havaita, ettei uutisointi tässä yhteydessä ole ollut erityisen objektiivista tai laadukasta.</p><p>Toinen mahdollinen syy on puhdas ammattitaidottomuus. Yksittäinen toimittaja voi huolimattomuuttaan tarkastella yksittäistä puoluetta selkeästi erilaisin kriteerein kuin muita. Mutta tämän pitäisi näkyä vain yksittäisinä uutisina, ei jatkuvana uutisvyörynä jossa rummutetaan samaa asiaa.</p><p>Ikävin vaihtoehto on, että kyseessä olisi tietoinen yritys heikentää vihreiden ja demareiden asemaa. Poliittisten toimittajien ja päätoimittajien joukko koostuu pääosin väestä jonka puolueuskollisuus kohdistuu aivan muualle kuin vihreisiin eikä demaritkaan poliittisten toimittajien suosikkipuolue enää taida olla. Olisi sangen epätoivottavaa, että lehdistömme politisoisi uutisointiaan tällä tavalla, joten toivotaan, ettei tästä ole kyse, että kyse on tavallista pahemmasta epäpätevyydestä ja sitä täydentävästä sopuli-ilmiöstä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mediassa on käytännössä Touko Aallon valinnasta alkaen epäilty hänen kykyään puheenjohtajaksi. Gallup-kehityksen myötä on nämä äänet voimistuneet ja Toukon asemaa ollaan arvuuteltu jo vähintään parinkymmenen uutisen muodossa, alkaen ylestä ja hesarista aina maakuntalehtiin ja iltapäivälehtiin. Tässä rummutuksessa Touko on moneen otteeseen esitetty taakkana vihreille ja aika lailla vääränä valintana. Mutta onko tässä oikeasti perää? Vihreät ovat toki menettäneet runsaasti suosiotaan yksittäisiin ennätysgallup-tuloksiin. Mutta vihreiden kannatus on yhä yli neljä prosenttiyksikköä suurempi kuin mitä puolueella on koskaan ollut eduskuntavaaleissa. Eli vihreät ovat edelleen vahvasti menossa vaalivoittoa kohti, itse asiassa se näyttää yhä sekä todennäköisimmältä voittajalta että suurimman voiton saajalta tulevissa vaaleissa. Ei tuo minusta kriisiltä tai katastrofaalisen huonolta puheenjohtajavalinnalta vaikuta. Näyttää siltä, että maailma näyttää kovin toisenlaiselta kun sitä tarkkaillaan toimittajien lasien kautta verrattuna tällaiseen vihreiden kenttäaktiiviin. Toki Toukolla on petraamisen varaa, mutta itse olen kohtalaisen luottavainen että hän hoitaa homman kotiin ja osoittaa vaalikentillä vahvuutensa.

Mutta verrataan muihin puolueisiin:

Pääministeripuolue keskusta on menettänyt kannatustaan viime eduskuntavaaleista noin 3,9%, vaikkakin kuoppa on ollut hetkittäin tätäkin suurempi. Pääministerin asemaa niin valtakunnanpolitiikassa kuin keskustan puheenjohtajana ei kuitenkaan ole erityisesti kyseenalaistettu. Keskustan kriisistä puhutaan kovin varovasti jos lainkaan.  Vihreillä kannatus on noussut jopa viimeaikainen lasku huomioiden yli 4% ja vihreitä pidetään kriisipuolueena. Kiinnostavaa.

Isompi ongelma on perussuomalaiset joissa nykyisen puheenjohtajan valinta repi puolueen kappaleiksi ja jätti jäljelle puolueen jonka kannatus on likimain puolet sen aiemmasta kannatuksesta, eli lähes yhdeksän prosenttiyksikön lasku viimeisimmän mittauksen pienestä noususta huolimatta. Kuitenkaan myöskään Halla-ahon puheenjohtajuutta ei viimeisen parin vuoden aikana olla kyseenalaistettu. Miksiköhän?

Parinkymmenen kansanedustajan ja viiden ministerin puolue, Sininen tulevaisuus taistelee olemassaolonsa puolesta kykenemättä saavuttamaan edes tasoa jolla se voisi olla varma edes yhden kansanedustajan saamisesta eduskuntaan. Puolueen johdossa on Sampo Terho joka oli jo perussuomalaisten aikana Soinin kruununprinssi. Tätä täydellistä mahalaskua ei kuitenkaan noteerata eikä Terhon johtajuutta kyseenalaisteta lehdistössämme. Varmaan tähänkin on syynsä?

Kovasti kehuttu vasemmistoliiton Li Andersson on saanut puolueensa noususuuntaiselle uralle ja tällä hetkellä gallupit lupailevat parin prosentin etenemistä vasemmistoliitolle. Hyvä tulos, mutta vähemmän kuin vihreiden vastaava.

Kokoomus on myös vakiinnuttanut asemansa eikä sitä missään vaiheessa esitetä epäonnistuneeksi puolueeksi tai sen johtajaa Orpoa taakaksi puolueelleen vaikka kokoomuksenkin kehitys viime eduskuntavaaleista on ollut vihreitä heikompaa.

On toki yksi puheenjohtaja, joka on saanut osakseen samankaltaista kritiikkiä kuin Touko, nimittäin Antti Rinne. Häntä on pitkin matkaa kritisoitu ja moitittu sekä hänen lähtölaskennallaan on hivenen myös spekuloitu. Mikä sitten Rinteen ja hänen johtamansa puolueen tilanne on? Itse asiassa Vihreiden lisäksi nimenomaan demarit ovat näiltä näkymin tulevien vaalien voittajia. Jopa niin, että tällä hetkellä Rinne on todennäköisin tuleva pääministeri.

Toisin sanoen vihreät ja demarit ovat nostaneet eniten kannatustaan edellisistä eduskuntavaaleista. Näistä etenkin vihreät ovat matkalla suurvoittoon. Mutta tämä on lehdistöllemme osoitus Toukon epäonnistumisesta ja vihreiden kriisistä. Täytyy myöntää, ettei tämä oikein avaudu minulle. Itse asiassa ristiriita uutisoinnin ja todellisuuden välillä vaikuttaa niin suurelta, että lienee paikallaan vähän spekuloida niitä syitä miksi tämä uutisointi on jo pidempään ollut tällaista.

Ensimmäinen syy saattaa liittyä tähän jo Koiviston aikoinaan lanseeraamaan sopuli-ilmiöön. Lehdistössä naapurin juttujen kopioiminen ja uudelleenkirjoittaminen vaikuttaa aika yleiseltä. Taustalla siis joiltain osin voi olla puhdas laiskuus. Mutta tällaisessa tapauksessa sisältö on sen verran ongelmallista, että pelkkä laiskuus ei riitä selittämään näitä juttuja, sillä jo perustason lehtimiehenkin pitäisi havaita, ettei uutisointi tässä yhteydessä ole ollut erityisen objektiivista tai laadukasta.

Toinen mahdollinen syy on puhdas ammattitaidottomuus. Yksittäinen toimittaja voi huolimattomuuttaan tarkastella yksittäistä puoluetta selkeästi erilaisin kriteerein kuin muita. Mutta tämän pitäisi näkyä vain yksittäisinä uutisina, ei jatkuvana uutisvyörynä jossa rummutetaan samaa asiaa.

Ikävin vaihtoehto on, että kyseessä olisi tietoinen yritys heikentää vihreiden ja demareiden asemaa. Poliittisten toimittajien ja päätoimittajien joukko koostuu pääosin väestä jonka puolueuskollisuus kohdistuu aivan muualle kuin vihreisiin eikä demaritkaan poliittisten toimittajien suosikkipuolue enää taida olla. Olisi sangen epätoivottavaa, että lehdistömme politisoisi uutisointiaan tällä tavalla, joten toivotaan, ettei tästä ole kyse, että kyse on tavallista pahemmasta epäpätevyydestä ja sitä täydentävästä sopuli-ilmiöstä.

]]>
71 http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260618-vihreiden-kriisi-annos-mediakritiikkia#comments Mediakritiikki Touko Aalto Vihreät Fri, 07 Sep 2018 15:02:51 +0000 Marko Kivelä http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260618-vihreiden-kriisi-annos-mediakritiikkia
Väyrynen – voittaja vaiko häviäjä http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250060-vayrynen-voittaja-vaiko-haviaja <p>Käytyjen vaalien tulos on aika lailla selvä. Niinistö otti suuren voiton joka ei jätä paljoa jossittelun varaa. Kansa on antanut hänen työnäytteestään kiitettävän ja hän saa jatkaa työssään. Niinistön vanavedessä, mutta varsin kaukana takana Haavisto ja Huhtasaari saavuttivat tilanteeseen nähden kohtalaisen tuloksen johon heidän kannattajansa voivat olla suhteellisen tyytyväisiä. Neljänneksi tullut Väyrynen sen sijaan on mielenkiintoisempi tapaus. Onko tulos hänelle voitto vaiko tappio?</p><p>Väyrysen neljäs ehdokkuus päättyi lukemaan 6,2% eli noin 185.000 äänioikeutettua antoi hänelle äänensä. Valitsijayhdistyksen ehdokkaalle hyvä tulos? Ehkäpä ei, sillä Paavo on kaikkien tuntema poliitikko jonka olemassaoloa listalla tuskin kukaan on sivuuttanut ja joka ei varmasti hävinnyt sen takia, etteivät äänestäjät olisi tunteneet häntä ja hänen politiikkaansa. Kun katsotaan Paavon aikaisempia yrityksiä presidentiksi, huomataan että hänen menestyksensä ja kannatuksensa on heikentynyt vaalista toiseen, mutta tällä kertaa se suorastaan romahti.</p><p>1988 vaalit 636.375 ääntä ja ääniosuus 20,57% ja toinen sija</p><p>1994 vaalit 623.415 ääntä ja ääniosuus 19,5% ja kolmas sija</p><p>2012 vaalit 536.555 ääntä ja ääniosuus 17,53% ja kolmas sija</p><p>ja näissä vaaleissa hän siis sai 185.143 ääntä ja neljännen sijan 6,2% osuudella.</p><p>Mitä tämä sitten tarkoittaa? Näyttää selvältä, että entinen kestosuosikki ja ääniharava on menettänyt otteensa. Vielä viime vaaleissa hän oli jotakuinkin varteenotettava ehdokas, mutta syystä tai toisesta hän on menettänyt kannatuksensa viimeisen kuuden vuoden aikana. Itse veikkaan, että hänen poliittiset manooverinsä ovat vieneet hänet poliittiseen marginaaliin. Ja sieltä on sangen vaikeaa nousta. Uskonkin, että Paavon aika suomalaisessa poliitikassa alkaa olla ohitse. Toki hän luultavasti vielä kykenee saamaan kansanedustajan paikan, mutta tuskin enää sen enempää, riippumatta siitä minkä puolueen riveissä hän uraansa aikoo jatkaa.</p><p>Väyryselle ainoa valopilkku näissä vaaleissa oli keskustan Matti Vanhasen lyöminen joka kenties hivenen lämmitää vanhan konkarin mieltä, mutta ehkei siihenkään ole syytä, sillä vaikka Vanhanen on toiminut pääministerinäkin, on hän lopultakin varsin olemattoman karisman omaava poliitikko. Hänen lyömisensä ei siis ole mikään saavutus maan korkeimpaan tehtävään pyrkivälle poliitikolle.</p><p>Väyrysen häviö onkin liki täydellinen, hänen vahva kannatuksensa on hävinnyt, hänellä ei ole mitään kunnollista puoluetta takanaan, eikä hän enää omaa sellaista poliittista uskottavuutta ja sädekehää että hän olisi kovin haluttu vahvistus muille puolueille. Tämä siksi, että kuka tahansa ottaisi Väyrysen riveihinsä tietää saavansa väsyneen kehäraakin, jonka mukanaan mahdollisesti tuoma äänimäärä ei korvaa niitä harmeja joita tunnettu sooloilija omilla toimillaan aiheuttaisi.</p><p>On kokonaan toinen asia myöntääkö Väyrynen suosionsa katoamisen tai myöntääkö hän, että hän itse tempauksineen on siihen syyllinen.&nbsp;&nbsp;</p> Käytyjen vaalien tulos on aika lailla selvä. Niinistö otti suuren voiton joka ei jätä paljoa jossittelun varaa. Kansa on antanut hänen työnäytteestään kiitettävän ja hän saa jatkaa työssään. Niinistön vanavedessä, mutta varsin kaukana takana Haavisto ja Huhtasaari saavuttivat tilanteeseen nähden kohtalaisen tuloksen johon heidän kannattajansa voivat olla suhteellisen tyytyväisiä. Neljänneksi tullut Väyrynen sen sijaan on mielenkiintoisempi tapaus. Onko tulos hänelle voitto vaiko tappio?

Väyrysen neljäs ehdokkuus päättyi lukemaan 6,2% eli noin 185.000 äänioikeutettua antoi hänelle äänensä. Valitsijayhdistyksen ehdokkaalle hyvä tulos? Ehkäpä ei, sillä Paavo on kaikkien tuntema poliitikko jonka olemassaoloa listalla tuskin kukaan on sivuuttanut ja joka ei varmasti hävinnyt sen takia, etteivät äänestäjät olisi tunteneet häntä ja hänen politiikkaansa. Kun katsotaan Paavon aikaisempia yrityksiä presidentiksi, huomataan että hänen menestyksensä ja kannatuksensa on heikentynyt vaalista toiseen, mutta tällä kertaa se suorastaan romahti.

1988 vaalit 636.375 ääntä ja ääniosuus 20,57% ja toinen sija

1994 vaalit 623.415 ääntä ja ääniosuus 19,5% ja kolmas sija

2012 vaalit 536.555 ääntä ja ääniosuus 17,53% ja kolmas sija

ja näissä vaaleissa hän siis sai 185.143 ääntä ja neljännen sijan 6,2% osuudella.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Näyttää selvältä, että entinen kestosuosikki ja ääniharava on menettänyt otteensa. Vielä viime vaaleissa hän oli jotakuinkin varteenotettava ehdokas, mutta syystä tai toisesta hän on menettänyt kannatuksensa viimeisen kuuden vuoden aikana. Itse veikkaan, että hänen poliittiset manooverinsä ovat vieneet hänet poliittiseen marginaaliin. Ja sieltä on sangen vaikeaa nousta. Uskonkin, että Paavon aika suomalaisessa poliitikassa alkaa olla ohitse. Toki hän luultavasti vielä kykenee saamaan kansanedustajan paikan, mutta tuskin enää sen enempää, riippumatta siitä minkä puolueen riveissä hän uraansa aikoo jatkaa.

Väyryselle ainoa valopilkku näissä vaaleissa oli keskustan Matti Vanhasen lyöminen joka kenties hivenen lämmitää vanhan konkarin mieltä, mutta ehkei siihenkään ole syytä, sillä vaikka Vanhanen on toiminut pääministerinäkin, on hän lopultakin varsin olemattoman karisman omaava poliitikko. Hänen lyömisensä ei siis ole mikään saavutus maan korkeimpaan tehtävään pyrkivälle poliitikolle.

Väyrysen häviö onkin liki täydellinen, hänen vahva kannatuksensa on hävinnyt, hänellä ei ole mitään kunnollista puoluetta takanaan, eikä hän enää omaa sellaista poliittista uskottavuutta ja sädekehää että hän olisi kovin haluttu vahvistus muille puolueille. Tämä siksi, että kuka tahansa ottaisi Väyrysen riveihinsä tietää saavansa väsyneen kehäraakin, jonka mukanaan mahdollisesti tuoma äänimäärä ei korvaa niitä harmeja joita tunnettu sooloilija omilla toimillaan aiheuttaisi.

On kokonaan toinen asia myöntääkö Väyrynen suosionsa katoamisen tai myöntääkö hän, että hän itse tempauksineen on siihen syyllinen.  

]]>
54 http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250060-vayrynen-voittaja-vaiko-haviaja#comments Kotimaa Väyrynen Mon, 29 Jan 2018 18:22:28 +0000 Marko Kivelä http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250060-vayrynen-voittaja-vaiko-haviaja
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247209-hyvaa-itsenaisyyspaivaa-kaikille <p>Itsenäisen Suomen historia on nyt sadan vuoden mittainen. Tähän taipaleeseen mahtuu monenmoista juhlittavaa, joten toivotan kaikille suomalaisille, ikään, ihonväriin, uskontoon, puoluekantaan tai mihinkään muuhun ihmisiä aika-ajoin erottavaan seikkaan katsomatta hyvää itsenäisyyspäivää. Minulle itsenäisyyspäivä on itsenäisyyden, demokratian ja yhtenäisyyden juhla. Tästä johtuen toivoisinkin, että edes hetkeksi haudattaisiin sotakirveet ja keskityttäisiin juhlimaan itsenäisyyttä positiivisin mielin. Kukin omalla tavallaan.</p><p>Minusta onkin tärkeää kunnioittaa eri ihmisten erilaisia tapoja muistaa maamme itsenäisyyttä. Kunniavartiot, Tuntematon sotilas TVssä ja muut sotiin liittyvät muistelut ovat mielestäni sekä ymmärrettäviä että hyväksyttäviä sillä ne liittyvät itsenäisyytemme kannalta tärkeisiin käännekohtiin. Ei noista pidä väkisin vääntää ongelmaa. Yhtään enempää kuin jonkin tunturin valaisemisesta sinivalkoiseksi. &nbsp;Toki itsekin kaipaisin laajempaa näkemystä itsenäisyydestämme kuin mihin sotiin keskittyminen mahdollistaa, mutta tosiasiassa kaikenlaista muutakin on tänä itsenäisyyspäivänä menossa, jopa niin paljon etten ole ainakaan itse pysynyt täysin kärryillä läheskään kaikesta.</p><p>Niiden jotka kritisoivat sodan painoa itsenäisyyttä juhlittaessa olisikin ehkä aiheellista miettiä mitä muuta voisi itsenäisyyden kunniaksi tehdä. Osallistuako nyt järjestettäviin tapahtumiin tai kannattaisiko tuntemattoman sijaan vaikkapa kuunnella radiosta Sibeliuksen musiikkia? Tai ehkä kannattaisi miettiä mitä vaihtoehtoisia perinteitä voisi synnyttää itsenäisyyden juhlimiseen. Ehkäpä joku seuraavista kelpaisi?</p><ul><li>Seppeleen lasku kaikkien Suomen presidenttien haudalle. Tämä olisi oiva tapa juhlia itsenäisyyttämme ja demokratiaamme vähemmän sotaisalla tavalla. Esimerkiksi ylioppilaskunnat voisivat ottaa tästä kopin ja tehdä tästä vuotuisen perinteen ja jos tästä saataisiin tehtyä riittävän näyttävä tapahtuma, voisi mediakin kiinnittää huomiota asiaan ja tuoda jatkossa esille juuri tätä puolta itenäisyyspäivien tapahtumien uutisoinnissa. Samankaltaista muistamista paikallistasolla kannattaisi ehkä tehdä myös mm historiamme keskeisistä kulttuurihenkilöistä.</li><li>Itsenäisyyspäivän illallinen/juhlat järjestöjen tai yksityishenkilöiden toimesta. Jonkin verranhan tätä toki tehdäänkin, mutta aika vähän. Olisiko paikallaan luoda kulttuuria, jossa olisi oma itsenäisyyspäivän ruokalista ja vähän juhlavammat puitteet itsenäisyyden juhlimiselle? Ehkäpä koti-illan ja tuntemattoman sotilaan sekä itsenäisyyspäivän vastaanoton seuraamisen sijaan itsenäisyyspäivä voisi olla aktiivisempi ja sosiaalisempi päivä.</li><li>Lisää historiastamme kertovaa materiaalia osaksi itsenäisyyspäivän TV-tarjontaa. Niin autonomian-&nbsp; kuin itsenäisyysajan tapahtumissa olisi paljonkin kerrottavaa. On kulttuurielämän kukoistusta, on suomalaisten valtiollisten instituutioiden syntyä ja kehitystä paljon ennen varsinaista itsenäisyyttä. Niin näistä kuin vaikkapa sortokauden tai nälänhätien kaltaisista katastrofeista löytyisi paljonkin draamaankin taipuvaa kerrottavaa. &nbsp;Presidenteistämme on jo tehty TV-sarja, ehkä tämä tai tämänkaltaiset dokumentit voisivat myös kuulua kiinteämpänä osana itsenäisyyspäivän rutiineja.</li></ul><p>Oli miten oli, vaikka itsenäistyminen oli merkittävä ja hyvä askel, pidän tärkeänä muistaa, että Suomi on paljon vanhempi ja laajemman historian omaava kuin nämä viimeiset sata vuotta pitävät sisällään. Suomessa muistetaan valitettavan huonosti itsenäisyyttä edeltävää aikaa. Itsenäisyytemme kulmakivet rakennettiin autonomian aikana ja mm yhteiskuntarakenteemme ja lainsäädäntömme perusteet Ruotsin vallan aikana. Toivoisinkin, että kansakuntana muistaisimme ja arvostaisimme enemmän sitä pitkää historiaa joka on takanamme, sillä sieltä juontaa se pohja jolle kansakuntamme ja myös itsenäisyytemme rakentuu. &nbsp;Toivoisinkin, että etenkin kulttuurielämämme vaikuttajat ottaisivat entistä pontevammin tehtäväkseen toimia kansakuntamme muistina. Olisi kiva jonain päivänä nähdä vaikkapa elokuva Suomenlinnan kohtalon päivistä vuonna 1808 tai TV-sarja suomalaisuusaatteen ja sitä luonneiden &nbsp;kulttuuripiirien noususta ja kohtaloista. &nbsp;Ja toivottavasti, jos nämä tehdään, tehdään ne vapautuneesti ilman turhaa jäykkyyttä ja pönötystä.</p><p>Vaikka viimeiset sata vuotta ovatkin tärkeä osa kansallista historiaamme, ei Suomi todellakaan syntynyt tyhjästä. Itselleni Suomi onkin paljon pidemmän kehityksen tulos. Tämä viimeinen sata vuotta on toki merkittävä jakso historiassamme, mutta mielestäni meidän tulisi tuntea ja kunnioittaa Suomen historiaa paljon laajemmin.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Itsenäisen Suomen historia on nyt sadan vuoden mittainen. Tähän taipaleeseen mahtuu monenmoista juhlittavaa, joten toivotan kaikille suomalaisille, ikään, ihonväriin, uskontoon, puoluekantaan tai mihinkään muuhun ihmisiä aika-ajoin erottavaan seikkaan katsomatta hyvää itsenäisyyspäivää. Minulle itsenäisyyspäivä on itsenäisyyden, demokratian ja yhtenäisyyden juhla. Tästä johtuen toivoisinkin, että edes hetkeksi haudattaisiin sotakirveet ja keskityttäisiin juhlimaan itsenäisyyttä positiivisin mielin. Kukin omalla tavallaan.

Minusta onkin tärkeää kunnioittaa eri ihmisten erilaisia tapoja muistaa maamme itsenäisyyttä. Kunniavartiot, Tuntematon sotilas TVssä ja muut sotiin liittyvät muistelut ovat mielestäni sekä ymmärrettäviä että hyväksyttäviä sillä ne liittyvät itsenäisyytemme kannalta tärkeisiin käännekohtiin. Ei noista pidä väkisin vääntää ongelmaa. Yhtään enempää kuin jonkin tunturin valaisemisesta sinivalkoiseksi.  Toki itsekin kaipaisin laajempaa näkemystä itsenäisyydestämme kuin mihin sotiin keskittyminen mahdollistaa, mutta tosiasiassa kaikenlaista muutakin on tänä itsenäisyyspäivänä menossa, jopa niin paljon etten ole ainakaan itse pysynyt täysin kärryillä läheskään kaikesta.

Niiden jotka kritisoivat sodan painoa itsenäisyyttä juhlittaessa olisikin ehkä aiheellista miettiä mitä muuta voisi itsenäisyyden kunniaksi tehdä. Osallistuako nyt järjestettäviin tapahtumiin tai kannattaisiko tuntemattoman sijaan vaikkapa kuunnella radiosta Sibeliuksen musiikkia? Tai ehkä kannattaisi miettiä mitä vaihtoehtoisia perinteitä voisi synnyttää itsenäisyyden juhlimiseen. Ehkäpä joku seuraavista kelpaisi?

  • Seppeleen lasku kaikkien Suomen presidenttien haudalle. Tämä olisi oiva tapa juhlia itsenäisyyttämme ja demokratiaamme vähemmän sotaisalla tavalla. Esimerkiksi ylioppilaskunnat voisivat ottaa tästä kopin ja tehdä tästä vuotuisen perinteen ja jos tästä saataisiin tehtyä riittävän näyttävä tapahtuma, voisi mediakin kiinnittää huomiota asiaan ja tuoda jatkossa esille juuri tätä puolta itenäisyyspäivien tapahtumien uutisoinnissa. Samankaltaista muistamista paikallistasolla kannattaisi ehkä tehdä myös mm historiamme keskeisistä kulttuurihenkilöistä.
  • Itsenäisyyspäivän illallinen/juhlat järjestöjen tai yksityishenkilöiden toimesta. Jonkin verranhan tätä toki tehdäänkin, mutta aika vähän. Olisiko paikallaan luoda kulttuuria, jossa olisi oma itsenäisyyspäivän ruokalista ja vähän juhlavammat puitteet itsenäisyyden juhlimiselle? Ehkäpä koti-illan ja tuntemattoman sotilaan sekä itsenäisyyspäivän vastaanoton seuraamisen sijaan itsenäisyyspäivä voisi olla aktiivisempi ja sosiaalisempi päivä.
  • Lisää historiastamme kertovaa materiaalia osaksi itsenäisyyspäivän TV-tarjontaa. Niin autonomian-  kuin itsenäisyysajan tapahtumissa olisi paljonkin kerrottavaa. On kulttuurielämän kukoistusta, on suomalaisten valtiollisten instituutioiden syntyä ja kehitystä paljon ennen varsinaista itsenäisyyttä. Niin näistä kuin vaikkapa sortokauden tai nälänhätien kaltaisista katastrofeista löytyisi paljonkin draamaankin taipuvaa kerrottavaa.  Presidenteistämme on jo tehty TV-sarja, ehkä tämä tai tämänkaltaiset dokumentit voisivat myös kuulua kiinteämpänä osana itsenäisyyspäivän rutiineja.

Oli miten oli, vaikka itsenäistyminen oli merkittävä ja hyvä askel, pidän tärkeänä muistaa, että Suomi on paljon vanhempi ja laajemman historian omaava kuin nämä viimeiset sata vuotta pitävät sisällään. Suomessa muistetaan valitettavan huonosti itsenäisyyttä edeltävää aikaa. Itsenäisyytemme kulmakivet rakennettiin autonomian aikana ja mm yhteiskuntarakenteemme ja lainsäädäntömme perusteet Ruotsin vallan aikana. Toivoisinkin, että kansakuntana muistaisimme ja arvostaisimme enemmän sitä pitkää historiaa joka on takanamme, sillä sieltä juontaa se pohja jolle kansakuntamme ja myös itsenäisyytemme rakentuu.  Toivoisinkin, että etenkin kulttuurielämämme vaikuttajat ottaisivat entistä pontevammin tehtäväkseen toimia kansakuntamme muistina. Olisi kiva jonain päivänä nähdä vaikkapa elokuva Suomenlinnan kohtalon päivistä vuonna 1808 tai TV-sarja suomalaisuusaatteen ja sitä luonneiden  kulttuuripiirien noususta ja kohtaloista.  Ja toivottavasti, jos nämä tehdään, tehdään ne vapautuneesti ilman turhaa jäykkyyttä ja pönötystä.

Vaikka viimeiset sata vuotta ovatkin tärkeä osa kansallista historiaamme, ei Suomi todellakaan syntynyt tyhjästä. Itselleni Suomi onkin paljon pidemmän kehityksen tulos. Tämä viimeinen sata vuotta on toki merkittävä jakso historiassamme, mutta mielestäni meidän tulisi tuntea ja kunnioittaa Suomen historiaa paljon laajemmin. 

]]>
0 http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247209-hyvaa-itsenaisyyspaivaa-kaikille#comments Wed, 06 Dec 2017 12:37:52 +0000 Marko Kivelä http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247209-hyvaa-itsenaisyyspaivaa-kaikille
Hallituksen enemmistö vaarassa http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239077-hallituksen-enemmisto-vaarassa <p>Hallitusyhteistyöhön kiireellä kasattu Uusi vaihtoehto on menettänyt ensimmäisen jäsenensä Kike Elomaan palattua takaisin perussuomalaisiin. Samalla kuin ainakin Juvonen on lähtenyt omille teilleen näyttää siltä, ettei Uusi vaihtoehto ole kovinkaan vakaalla pohjalla.</p><p>Elomaan paluuloikan ajankohta sattui sopivasti juuri samaan päivään kun uusimmat Uudelle vaihtoehdolle masentavat galluptulokset kertoivat perussuomalaisten olevan selkeästi hallituksen suojiin siirtynyttä sirpaletta suositumpi. On tuskin kovin kaukaa haettua olettaa, että paluuloikka on saanut ainakin osin innoitusta gallupeista. Toki toinenkin seikka saattaa selittää Elomaan ratkaisua, sillä Mäntylälle on osoitettu oiva hillotolppa Brysselin suunnalla ja voi hyvin olla, ettei tällaisia hillotolppia ole tarjolla kovin montaa. Havaittuaan ettei ole riittävän tärkeä pelastuslautalle pääsyä varten, on Elomaa saattanut päättää, ettei halua hukkua Uuden vaihtoehdon mukana vaan on tehnyt oman ratkaisunsa. Elomaan asemassa olevia Uuteen vaihtoehtoon siirtyneitä kansanedustajia on kuitenkin aika monta. Mitätön gallupsuosio, puuttuvat hillotolpat ja ehkä myös Halla-ahon seireeninlaulu varmasti pyörivät monen Uuden vaihtoehdon kansanedustajan mielissä häriten niin yöunia kuin mielenrauhaakin. Onkin hyvin mahdollista, että lisää katujia tulee lähipäivinä.</p><p>Niin Elomaan kuin Mäntylän tapaukset kertovat myös siitä miksi hallituksessa on edelleen alkuperäinen määrä perussuomalaisista lähteneitä ministereitä. Näiden mukaantulon kun on mitä ilmeisimmin täytynyt ostaa ja varmistaa hyvällä viralla. On luultavaa, että Sipilän esikunnassa tutkiskellaan löytyisikö uuden vaihtoehdon epävarmemmille jäsenille lisää hillotolppia ja samalla vaivihkaa kartoitetaan KD:n ottamista hallitukseen siltä varalta ettei hallituksen houkutukset voita Halla-ahon seireeninlaulua. Mutta tässä on ongelmansa ja voikin olla ettei KD ole enää kovin innokas toimimaan hallituksen vararenkaana, sillä kun heitä on jo useamman kerran onasteltu osaksi hallitukseen ja yhtä usein tuo toivo on pettänyt, ei siihen enää välttämättä uskota eikä minkään puolueen intresseissä ole näyttää pelkkänä hätävarana. &nbsp;</p><p>Kävi miten kävi. Juuri nyt hallituksemme enemmistö on vaarassa. Sitä uhkaa Uuden vaihtoehdon väen panikointi. Seuraavat päivät ja ehkä viikot näyttävät sen, että saako Terho kätyreineen Sipilän ja Orpon isällisellä taustatuella rauhoiteltua väkensä vai hajoaako ryhmä erilaisten paluuloikkien takia. Epäilemättä tällä hetkellä niin Uusi vaihtoehto kuin perussuomalaiset yrittävät tahollaan vedota useampaankin Uuden vaihtoehdon jäseneen.</p><p>Niin kauan kun Uuden vaihtoehdon jäsenten lojaalius ja yhteishenki on epäilyksen alaisina on myös hallitus heikko. Itse asiassa niin heikko, että muutaman kapinallisen edustajan mahdollisuus vaikuttaa tai jopa kaataa hallituksen esityksiä on merkittävästi kohonnut. Aika näytää, yrittääkö jokin taho hyödyntää tätä mahdollisuutta. Ja mitä tekee kokoomus? Juuri nyt se on selkeästi suurin ja uudet vaalit nostaisivat sen todennäköisesti pääministeripuolueeksi. Sen ei yksinkertaisesti tarvitse tyytyä laihoihin kompromisseihin. Vaikka hallitus voi nilkuttaen pysyä kasassa loppuhallituskauden, en pidä tätä mitenkään varmana. Hallitus on sekä heikko, että sen joukoissa on liikaa erilaisia paineita ja pelkoja.&nbsp;</p> Hallitusyhteistyöhön kiireellä kasattu Uusi vaihtoehto on menettänyt ensimmäisen jäsenensä Kike Elomaan palattua takaisin perussuomalaisiin. Samalla kuin ainakin Juvonen on lähtenyt omille teilleen näyttää siltä, ettei Uusi vaihtoehto ole kovinkaan vakaalla pohjalla.

Elomaan paluuloikan ajankohta sattui sopivasti juuri samaan päivään kun uusimmat Uudelle vaihtoehdolle masentavat galluptulokset kertoivat perussuomalaisten olevan selkeästi hallituksen suojiin siirtynyttä sirpaletta suositumpi. On tuskin kovin kaukaa haettua olettaa, että paluuloikka on saanut ainakin osin innoitusta gallupeista. Toki toinenkin seikka saattaa selittää Elomaan ratkaisua, sillä Mäntylälle on osoitettu oiva hillotolppa Brysselin suunnalla ja voi hyvin olla, ettei tällaisia hillotolppia ole tarjolla kovin montaa. Havaittuaan ettei ole riittävän tärkeä pelastuslautalle pääsyä varten, on Elomaa saattanut päättää, ettei halua hukkua Uuden vaihtoehdon mukana vaan on tehnyt oman ratkaisunsa. Elomaan asemassa olevia Uuteen vaihtoehtoon siirtyneitä kansanedustajia on kuitenkin aika monta. Mitätön gallupsuosio, puuttuvat hillotolpat ja ehkä myös Halla-ahon seireeninlaulu varmasti pyörivät monen Uuden vaihtoehdon kansanedustajan mielissä häriten niin yöunia kuin mielenrauhaakin. Onkin hyvin mahdollista, että lisää katujia tulee lähipäivinä.

Niin Elomaan kuin Mäntylän tapaukset kertovat myös siitä miksi hallituksessa on edelleen alkuperäinen määrä perussuomalaisista lähteneitä ministereitä. Näiden mukaantulon kun on mitä ilmeisimmin täytynyt ostaa ja varmistaa hyvällä viralla. On luultavaa, että Sipilän esikunnassa tutkiskellaan löytyisikö uuden vaihtoehdon epävarmemmille jäsenille lisää hillotolppia ja samalla vaivihkaa kartoitetaan KD:n ottamista hallitukseen siltä varalta ettei hallituksen houkutukset voita Halla-ahon seireeninlaulua. Mutta tässä on ongelmansa ja voikin olla ettei KD ole enää kovin innokas toimimaan hallituksen vararenkaana, sillä kun heitä on jo useamman kerran onasteltu osaksi hallitukseen ja yhtä usein tuo toivo on pettänyt, ei siihen enää välttämättä uskota eikä minkään puolueen intresseissä ole näyttää pelkkänä hätävarana.  

Kävi miten kävi. Juuri nyt hallituksemme enemmistö on vaarassa. Sitä uhkaa Uuden vaihtoehdon väen panikointi. Seuraavat päivät ja ehkä viikot näyttävät sen, että saako Terho kätyreineen Sipilän ja Orpon isällisellä taustatuella rauhoiteltua väkensä vai hajoaako ryhmä erilaisten paluuloikkien takia. Epäilemättä tällä hetkellä niin Uusi vaihtoehto kuin perussuomalaiset yrittävät tahollaan vedota useampaankin Uuden vaihtoehdon jäseneen.

Niin kauan kun Uuden vaihtoehdon jäsenten lojaalius ja yhteishenki on epäilyksen alaisina on myös hallitus heikko. Itse asiassa niin heikko, että muutaman kapinallisen edustajan mahdollisuus vaikuttaa tai jopa kaataa hallituksen esityksiä on merkittävästi kohonnut. Aika näytää, yrittääkö jokin taho hyödyntää tätä mahdollisuutta. Ja mitä tekee kokoomus? Juuri nyt se on selkeästi suurin ja uudet vaalit nostaisivat sen todennäköisesti pääministeripuolueeksi. Sen ei yksinkertaisesti tarvitse tyytyä laihoihin kompromisseihin. Vaikka hallitus voi nilkuttaen pysyä kasassa loppuhallituskauden, en pidä tätä mitenkään varmana. Hallitus on sekä heikko, että sen joukoissa on liikaa erilaisia paineita ja pelkoja. 

]]>
31 http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239077-hallituksen-enemmisto-vaarassa#comments Kotimaa #politiikka %23hallitus %23Hallituskriisi Uusi vaihtoehto Thu, 22 Jun 2017 09:48:00 +0000 Marko Kivelä http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239077-hallituksen-enemmisto-vaarassa
Sitä saa mitä tilaa http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238725-sita-saa-mita-tilaa <p>Uuden vaihtoehdon irtaantuminen on tuonnut entistä selkeämmin esille erään piirteen suomalaisesta politiikasta ja siihen liittyvistä vaikuttamistavoista. Puhun erittäin agressiivisesta haukkumisesta ja uhkailusta. Perussuomalaisista eronneita on ripitetty, haukuttu ja uhkailtu somessa ja ilmeisesti myös yksityisviesteissä massiivisessa mittakaavassa.</p><p>Riippumatta siitä mikä ja kuka kulloinkin on kritiikin kohteena ei nyt nähty someraivo suinkaan ole enää missään järjellisissä mitoissa. Mutta toki tämä oli odotettavissa. Perussuomalaiset ja niiden lähipiirit ovat vuosikausia harrastaneet vastaavaa törkeilyä. Raiskaustoiveet, tappouhkaukset ja muu agressiivinen haukkuminen ja uhkailu on ollut arkipäivää monille perussuomalaisten poliittisille vastustajille. Olisi ollut naivia odottaa, että puolueen merkittävä hajoittaminen ei olisi aiheuttanut vastaavaa vihanpurkausta.</p><p>Nyt onkin käynyt niin, että vuosia ruokittu ja suojeltu agressiivinen somehyökkäily on kääntynyt kyseistä ilmiötä osaltaan ruokkineita vastaan. Uuden vaihtoehdon väki siis saa mitä tilaa. Osaltaan he ovat olleet luomassa tilaa tälle vastemieliselle retoriikalle, ja nyt he kohtaavat sen itseensä kohdistuneena. Vaikka tunnepuolella koen, että he saavat mitä ansaitsevat, sanoo järkeni toista. Tällaisen &rdquo;vaikuttamistavan&rdquo; ei saa antaa juurtua suomalaiseen politiikkaan ja poliittiseen keskusteluun yhtään enempää.</p><p>Tosiasiassa tällainen retoriikka nimittäin on puhdasta kiusaamista ja painostamista. Se ei poikkea koulu- tai työpaikkakiusaamisesta millään tavalla. Itse asiassa uskon, että monet agressiivisimmista hyökkääjistä ei oikeasti välitä politiikasta tai kritisoimistaan päätöksistä tuon taivaallista. Heille ne ovat vain tekosyy kiusaamiseen ja ihmisten satuttamiseen. Tässä suhteessa toivonkin, että jokaisessa puolueessa otettaisiin oppia siitä mitä nyt on tapahtumassa. On kohtalaisen hölmöä luoda räyhäporukkaa minkään puolueen riveihin, sillä tämä väki on valmis hyökkäämään mestareitaan vastaan jos pienikin syy siihen ilmaantuu. Olisi järkevää, että puolueet tahollaan vetäisivät selkeän rajan sille mikä on sallittua ja mikä ei. Yhdenkään puolueen ei pidä hyväksyä riveistään väkivallalla uhkailua, eikä raiskaus tai kuolematoivomuksia. Puhumattakaan siitä, että uhkaillun omaisia otetaan uhkailun tai väkivallan kohteeksi.</p><p>Tässä kuohunnassa myös huvittaa jokunen hivenen lievempi piirre. Soinia on suurin syin syytetty valehtelijaksi, mikä hän epäilemättä onkin. Kummastuttaa kuitenkin se, että samat henkilöt jotka Soinia nyt valehtelijaksi tituleeraavat ovat vuosikausia puolustaneet Soinia ja hänen välillä räikeitäkin valheita milloin mistäkin. Näyttääkin vahvasti siltä, että tälle väelle valehtelu ei sinällään ole ongelma, vaan se, että millä puolella aitaa valehtelija sattuu olemaan. Tätä vaikutelmaa vielä vahvistaa se, että Halla-aho saa täysin vapaasti suoltaa puppua puolueen yhtenäisyydestä ja siitä, ettei mitään kaappausta tapahtunut. &nbsp;</p> Uuden vaihtoehdon irtaantuminen on tuonnut entistä selkeämmin esille erään piirteen suomalaisesta politiikasta ja siihen liittyvistä vaikuttamistavoista. Puhun erittäin agressiivisesta haukkumisesta ja uhkailusta. Perussuomalaisista eronneita on ripitetty, haukuttu ja uhkailtu somessa ja ilmeisesti myös yksityisviesteissä massiivisessa mittakaavassa.

Riippumatta siitä mikä ja kuka kulloinkin on kritiikin kohteena ei nyt nähty someraivo suinkaan ole enää missään järjellisissä mitoissa. Mutta toki tämä oli odotettavissa. Perussuomalaiset ja niiden lähipiirit ovat vuosikausia harrastaneet vastaavaa törkeilyä. Raiskaustoiveet, tappouhkaukset ja muu agressiivinen haukkuminen ja uhkailu on ollut arkipäivää monille perussuomalaisten poliittisille vastustajille. Olisi ollut naivia odottaa, että puolueen merkittävä hajoittaminen ei olisi aiheuttanut vastaavaa vihanpurkausta.

Nyt onkin käynyt niin, että vuosia ruokittu ja suojeltu agressiivinen somehyökkäily on kääntynyt kyseistä ilmiötä osaltaan ruokkineita vastaan. Uuden vaihtoehdon väki siis saa mitä tilaa. Osaltaan he ovat olleet luomassa tilaa tälle vastemieliselle retoriikalle, ja nyt he kohtaavat sen itseensä kohdistuneena. Vaikka tunnepuolella koen, että he saavat mitä ansaitsevat, sanoo järkeni toista. Tällaisen ”vaikuttamistavan” ei saa antaa juurtua suomalaiseen politiikkaan ja poliittiseen keskusteluun yhtään enempää.

Tosiasiassa tällainen retoriikka nimittäin on puhdasta kiusaamista ja painostamista. Se ei poikkea koulu- tai työpaikkakiusaamisesta millään tavalla. Itse asiassa uskon, että monet agressiivisimmista hyökkääjistä ei oikeasti välitä politiikasta tai kritisoimistaan päätöksistä tuon taivaallista. Heille ne ovat vain tekosyy kiusaamiseen ja ihmisten satuttamiseen. Tässä suhteessa toivonkin, että jokaisessa puolueessa otettaisiin oppia siitä mitä nyt on tapahtumassa. On kohtalaisen hölmöä luoda räyhäporukkaa minkään puolueen riveihin, sillä tämä väki on valmis hyökkäämään mestareitaan vastaan jos pienikin syy siihen ilmaantuu. Olisi järkevää, että puolueet tahollaan vetäisivät selkeän rajan sille mikä on sallittua ja mikä ei. Yhdenkään puolueen ei pidä hyväksyä riveistään väkivallalla uhkailua, eikä raiskaus tai kuolematoivomuksia. Puhumattakaan siitä, että uhkaillun omaisia otetaan uhkailun tai väkivallan kohteeksi.

Tässä kuohunnassa myös huvittaa jokunen hivenen lievempi piirre. Soinia on suurin syin syytetty valehtelijaksi, mikä hän epäilemättä onkin. Kummastuttaa kuitenkin se, että samat henkilöt jotka Soinia nyt valehtelijaksi tituleeraavat ovat vuosikausia puolustaneet Soinia ja hänen välillä räikeitäkin valheita milloin mistäkin. Näyttääkin vahvasti siltä, että tälle väelle valehtelu ei sinällään ole ongelma, vaan se, että millä puolella aitaa valehtelija sattuu olemaan. Tätä vaikutelmaa vielä vahvistaa se, että Halla-aho saa täysin vapaasti suoltaa puppua puolueen yhtenäisyydestä ja siitä, ettei mitään kaappausta tapahtunut.  

]]>
60 http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238725-sita-saa-mita-tilaa#comments Kotimaa Kiusaaminen Poliittinen vihapuhe Tappouhkaukset Fri, 16 Jun 2017 07:59:08 +0000 Marko Kivelä http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238725-sita-saa-mita-tilaa
Muutamia mietteitä perussuomalaisesta farssista http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238591-muutamia-mietteita-perussuomalaisesta-farssista <p>Viikonloppuna alkanut tapahtumasarja on käynyt varsin hyvästä poliittisesta viihteestä, mutta on kuitenkin hyvä hahmottaa mitä oikeasti on tapahtunut ja muuttunut.</p><p>Ensimmäinen askel oli perussuomalaisten vallanvaihto. Tässä on hyvä olla tarkkana, sillä näyttää vahvasti siltä, että kyse oli perussuomalaisten opposition tekemä vallankeikaus, ei mikään ulkopuolinen kaappaus. On myös hyvä hahmottaa, että Suomen sisun, homman ja näiden jyrkempien ryhmien jäseniä on valmiiksi perussuomalaisten sisällä ajamassa haluamaansa politiikkaa. Eli kyse on sisäisen valtasuhteen muutoksesta, luultavimmin toki masinoidusta sellaisesta, mutta erilainen masinointi kuuluu selkeästi politiikkaan. Toki vallansiirrossa Halla-aholainen väki kävi liian ahneeksi, joka ainakin osin selittää myöhemmän repeämän suuruuden. Vallansiirto myös merkitsi puolueen suunnasta vastaavien henkilöiden vaihtumista ja puolueen tosiasiallisen linjan muutosta &ndash; puolueen muuttumista kuten mm pääministerimme sitä kuvasi. Tästä seurasi hallituskriisi.</p><p>Hallituskriisissä halla-aholaiset puhuvat maahanmuutosta keskeisenä tekijänä, mutta niin keskusta kuin kokoomus puhuu kokonaispaketista. Ja tässä tuppaan uskomaan enemmän Orpoa ja Sipilää.&nbsp; Koska Halla-ahon ja Terhon maahanmuuttolinjaukset ovat miltei identtiset löytyy syy hallitusyhteistyön katkeamiseen muualta. Oma näkemykseni on, että syitä oli neljä. Halla-ahon maine ja persoona olisi tahrannut hallituskumppaneita, hänen halunsa johtaa etäältä, hänen halunsa delegoida valtaa selvästi vierastetuille varapuheenjohtajille sekä suurimpana liika keskittyminen maahanmuuttoasioihin suurempien kuvioiden sijaan. Maahanmuuttopolitiikka taisi lopultakin olla Sipilän ja Orvon silmissä enemmänkin sivuseikka.</p><p>Hallituksen ovien sulkeuduttua perussuomalaisilta julkaisivat soinilaiset varasuunnitelmansa ja erosivat emopuolueesta perustaen uuden eduskuntaryhmän. Tämä oli varmasti ainakin jossain määrin mietitty kuvio. Itse epäilen, että kuvion luoja on Soini, jolle halla-aholasten kukkoilu kävi luonnolle. Hän iski takaisin ja varsin kovaa iskikin. Luultavasti tästä oli etukäteen, ehkä jo ennen Halla-ahon hallitusneuvotteluja, varoitettu Sipilää ja Orpoa. Nämä osasivat antaa perussuomalaisille riittämiin aikaa kuvioihinsa ja torpata Halla-aho ilman suurempia hermoiluja. &nbsp;</p><p>Ja lopullinen käänne oli hallituskriisin peruminen ja &rdquo;vanhaan&rdquo; hallitukseen palaaminen. Perussuomalaisministerit saivat pitää hillotolppansa ja epäilemättä Sipilän ja Orvon ote hallituksesta samalla vahvistui, sillä uudessa tilanteessa Uuden vaihtoehdon ministerit ovat vailla vahvaa puolueen ja kentän tukea. Vaikka ministerimäärä pysyi samana, ei Uuden vaihtoehdon valta välttämättä ole kuin osa perussuomalaisten aiemmasta vallasta. Teron ministeriryhmän hyväksyminen oli lopulta muodollisuus, sillä nämä edustivat sekä jatkuvuutta, että aidosti laajempaa politiikkaa kuin halla-aholaiset.</p><p>&nbsp;</p><p>Ketkä olivat voittajia ja ketkä häviäjiä?</p><p>Monet ovat unohtaneet tässä hässäkässä, että perussuomalaiset olivat menettäneet valmiiksi puolet kannatuksestaan hallituspolitiikan takia. Uudessa tilanteessa heillä on ryhmä hallituksessa ja toinen oppositiossa. Aatteellisesti samanmieliset ryhmät voivat siis noukkia rusinat molemmilta puolin. Joten ei ole mitenkään kirkossa kuulutettu, että se aatesuunta josta nämä kaksi ryhmää ovat syntyneet menettäisi hajoamisesta jotain. On jopa mahdollista, että Halla-aholaisten oppositiotaival alkaa kasvattaa heikäläisten kannatusta uudelleen.</p><p>Toki henkilötasolla tämä merkinnee useammankin poliittisen uran loppua, mutta monet näistä olisi loppunut nykykannatuksella muutenkin. Itse veikkaan, että vaikka Uudella vaihtoehdolla on nimekkäämpi lista, tulee siihen kuuluvat menettämään enemmän ääniä kuin Halla-ahon linjalla olevat. Jos nyt pitäisi veikata, niin uudesta vaihtoehdosta pääsee lävitse seuraavissa eduskuntavaaleissa ehkä 5-7 henkilöä ja halla-aholaisista pitkälti oppositionosteen takia 15-20, eli jälkimmäinen ryhmä saattaa jopa kasvaa nykyisestään.</p><p>Henkilötasolla kiinnostavia ovat Halla-aho ja Huhtasaari jotka ovat aloittaneet uransa puoluejohdossa kahdella suurella epäonnistumisella. Niin hallituksesta ulos potkaisu kuin puolueen hajoaminen menee kyllä suurelta osin heidän piikkiinsä. Kaksikko luultavasti saa nämä tällä kertaa anteeksi, mutta tapahtumat ovat syöneet heidän epäonnistumiskiintiönsä miltei kokonaan. Heidän uskottavuutensa ei kestä enää montaa epäonnistumista. Uudesta vaihtoehdosta etenkin Terhon ja Soinin kohtalo voi vielä aihettaa yllätyksiä. En pitäisi mahdottomana jos toinen tai molemmat huomaisivat seuraavissa vaaleissa olevansa eduskunnan ulkopuolella.</p><p>Sekä kokoomukselle että keskustalle tämä tapahtumaketju oli vähän nolo, mutta kaikenkaikkiaan vahinkojen minimointi onnistui kohtalaisesti. Näiden puolueiden sisälle on kuitenkin saattanut syntyä kohtalaisesti tyytymättömyyttä niin yhteistyöstä Uuden vaihtoehdon kuin näiden ministerinpaikkojen määrän johdosta. Yleisesti vaikuttaakin siltä, että hallitus on näiden episodien jäljiltä heikompi ja eräällä tavalla pelokkaampi kuin ennen. Ja tämä saattaa leimata hallituksen loppukautta näkyen päätösten kutistumisena ja vähenemisenä. Ja se päähanke, eli sote saattaa vielä viivästyä tämän takia.</p><p>Kunnallisella tasolla perussuomalaisten hajoaminen saattaa olla aika pitkä prosessi ja kilpulua varmasti nähdään pidemmälle syksyyn.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viikonloppuna alkanut tapahtumasarja on käynyt varsin hyvästä poliittisesta viihteestä, mutta on kuitenkin hyvä hahmottaa mitä oikeasti on tapahtunut ja muuttunut.

Ensimmäinen askel oli perussuomalaisten vallanvaihto. Tässä on hyvä olla tarkkana, sillä näyttää vahvasti siltä, että kyse oli perussuomalaisten opposition tekemä vallankeikaus, ei mikään ulkopuolinen kaappaus. On myös hyvä hahmottaa, että Suomen sisun, homman ja näiden jyrkempien ryhmien jäseniä on valmiiksi perussuomalaisten sisällä ajamassa haluamaansa politiikkaa. Eli kyse on sisäisen valtasuhteen muutoksesta, luultavimmin toki masinoidusta sellaisesta, mutta erilainen masinointi kuuluu selkeästi politiikkaan. Toki vallansiirrossa Halla-aholainen väki kävi liian ahneeksi, joka ainakin osin selittää myöhemmän repeämän suuruuden. Vallansiirto myös merkitsi puolueen suunnasta vastaavien henkilöiden vaihtumista ja puolueen tosiasiallisen linjan muutosta – puolueen muuttumista kuten mm pääministerimme sitä kuvasi. Tästä seurasi hallituskriisi.

Hallituskriisissä halla-aholaiset puhuvat maahanmuutosta keskeisenä tekijänä, mutta niin keskusta kuin kokoomus puhuu kokonaispaketista. Ja tässä tuppaan uskomaan enemmän Orpoa ja Sipilää.  Koska Halla-ahon ja Terhon maahanmuuttolinjaukset ovat miltei identtiset löytyy syy hallitusyhteistyön katkeamiseen muualta. Oma näkemykseni on, että syitä oli neljä. Halla-ahon maine ja persoona olisi tahrannut hallituskumppaneita, hänen halunsa johtaa etäältä, hänen halunsa delegoida valtaa selvästi vierastetuille varapuheenjohtajille sekä suurimpana liika keskittyminen maahanmuuttoasioihin suurempien kuvioiden sijaan. Maahanmuuttopolitiikka taisi lopultakin olla Sipilän ja Orvon silmissä enemmänkin sivuseikka.

Hallituksen ovien sulkeuduttua perussuomalaisilta julkaisivat soinilaiset varasuunnitelmansa ja erosivat emopuolueesta perustaen uuden eduskuntaryhmän. Tämä oli varmasti ainakin jossain määrin mietitty kuvio. Itse epäilen, että kuvion luoja on Soini, jolle halla-aholasten kukkoilu kävi luonnolle. Hän iski takaisin ja varsin kovaa iskikin. Luultavasti tästä oli etukäteen, ehkä jo ennen Halla-ahon hallitusneuvotteluja, varoitettu Sipilää ja Orpoa. Nämä osasivat antaa perussuomalaisille riittämiin aikaa kuvioihinsa ja torpata Halla-aho ilman suurempia hermoiluja.  

Ja lopullinen käänne oli hallituskriisin peruminen ja ”vanhaan” hallitukseen palaaminen. Perussuomalaisministerit saivat pitää hillotolppansa ja epäilemättä Sipilän ja Orvon ote hallituksesta samalla vahvistui, sillä uudessa tilanteessa Uuden vaihtoehdon ministerit ovat vailla vahvaa puolueen ja kentän tukea. Vaikka ministerimäärä pysyi samana, ei Uuden vaihtoehdon valta välttämättä ole kuin osa perussuomalaisten aiemmasta vallasta. Teron ministeriryhmän hyväksyminen oli lopulta muodollisuus, sillä nämä edustivat sekä jatkuvuutta, että aidosti laajempaa politiikkaa kuin halla-aholaiset.

 

Ketkä olivat voittajia ja ketkä häviäjiä?

Monet ovat unohtaneet tässä hässäkässä, että perussuomalaiset olivat menettäneet valmiiksi puolet kannatuksestaan hallituspolitiikan takia. Uudessa tilanteessa heillä on ryhmä hallituksessa ja toinen oppositiossa. Aatteellisesti samanmieliset ryhmät voivat siis noukkia rusinat molemmilta puolin. Joten ei ole mitenkään kirkossa kuulutettu, että se aatesuunta josta nämä kaksi ryhmää ovat syntyneet menettäisi hajoamisesta jotain. On jopa mahdollista, että Halla-aholaisten oppositiotaival alkaa kasvattaa heikäläisten kannatusta uudelleen.

Toki henkilötasolla tämä merkinnee useammankin poliittisen uran loppua, mutta monet näistä olisi loppunut nykykannatuksella muutenkin. Itse veikkaan, että vaikka Uudella vaihtoehdolla on nimekkäämpi lista, tulee siihen kuuluvat menettämään enemmän ääniä kuin Halla-ahon linjalla olevat. Jos nyt pitäisi veikata, niin uudesta vaihtoehdosta pääsee lävitse seuraavissa eduskuntavaaleissa ehkä 5-7 henkilöä ja halla-aholaisista pitkälti oppositionosteen takia 15-20, eli jälkimmäinen ryhmä saattaa jopa kasvaa nykyisestään.

Henkilötasolla kiinnostavia ovat Halla-aho ja Huhtasaari jotka ovat aloittaneet uransa puoluejohdossa kahdella suurella epäonnistumisella. Niin hallituksesta ulos potkaisu kuin puolueen hajoaminen menee kyllä suurelta osin heidän piikkiinsä. Kaksikko luultavasti saa nämä tällä kertaa anteeksi, mutta tapahtumat ovat syöneet heidän epäonnistumiskiintiönsä miltei kokonaan. Heidän uskottavuutensa ei kestä enää montaa epäonnistumista. Uudesta vaihtoehdosta etenkin Terhon ja Soinin kohtalo voi vielä aihettaa yllätyksiä. En pitäisi mahdottomana jos toinen tai molemmat huomaisivat seuraavissa vaaleissa olevansa eduskunnan ulkopuolella.

Sekä kokoomukselle että keskustalle tämä tapahtumaketju oli vähän nolo, mutta kaikenkaikkiaan vahinkojen minimointi onnistui kohtalaisesti. Näiden puolueiden sisälle on kuitenkin saattanut syntyä kohtalaisesti tyytymättömyyttä niin yhteistyöstä Uuden vaihtoehdon kuin näiden ministerinpaikkojen määrän johdosta. Yleisesti vaikuttaakin siltä, että hallitus on näiden episodien jäljiltä heikompi ja eräällä tavalla pelokkaampi kuin ennen. Ja tämä saattaa leimata hallituksen loppukautta näkyen päätösten kutistumisena ja vähenemisenä. Ja se päähanke, eli sote saattaa vielä viivästyä tämän takia.

Kunnallisella tasolla perussuomalaisten hajoaminen saattaa olla aika pitkä prosessi ja kilpulua varmasti nähdään pidemmälle syksyyn. 

]]>
35 http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238591-muutamia-mietteita-perussuomalaisesta-farssista#comments Hallituskriisi Perussuomalaisten hajoaminen Wed, 14 Jun 2017 09:47:42 +0000 Marko Kivelä http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238591-muutamia-mietteita-perussuomalaisesta-farssista