Poliittisen loukkaantumisen kulttuuri
Luultavasti meistä kaikki ovat tavanneet ihmisiä jotka omaavat eräänlaisen marttyyrikompleksin. Siis kokevat itsensä väärin kohdelluksi ja pitävät siitä suurta meteliä. Ja jostain syystä ne, jotka pitävät suurinta meteliä ovat useimmiten loukkaantuneet syyttä suotta. Tätä ilmiötä esiintyy jo pienehköillä lapsilla jotka julistavat suureen ääneen kuinka heitä sorretaan jos he eivät saa tahtoaan lävitse. Eikä tämä loukkaantumisen kulttuuri jää pelkkien kypsymättömien lasten tasolle. Aikuisenakin monet jatkavat sitä, sillä he ovat huomanneet sen olevan varsin tehokas tapa sulkea muiden suita. On nimittäin varsin hankalaa ja monimutkaista todistaa, ettei mitään epäoikeudenmukaista kohtelua ole tapahtunut. Mutta toiseen suuntaan riittää usein todisteeksi pelkkä epäilyn luominen.
Viime vuosina tämä loukkaantumisen kulttuuri on yhä voimakkaammin tullut mukaan myös politiikkaan. On tahoja jotka loukkaantuvat heti jos heitä kritisoidaan ja nämä tahot ovat useimmiten juuri niitä jotka puhuvat kaikkein eniten roskaa muista. Ja jotkut näistä loukkaantumisklaanin sankareista katsovat oikeudekseen haukkua muita kohteitaan kaikkialla minne menevät ja kertoa kuinka kamalia ja ylimielisiä nämä haukkujen kohteet ovat. Toisin sanoen, herjaajat valittavat kuinka ylimielisiä herjauksen kohteet ovat.
Maailmaan mahtuu monenlaisia, mutta ainakaan itseltäni ei riitä myötätuntoa muita herjaaville loukkaantujille. Suoraan sanottuna pidän tällaista toimintaa varsin tekopyhänä. Arvostan itse asiassa paljon enemmän niitä jotka kritisoivat muita värikkäinkin kommentein rupeamatta kitisemään heti jos joku antaa sanan takaisin, kuin niitä jotka haukkuvat ja mölisevät kuin raivopäiset, mutta pienenkin poikkipuolisen sanan kohdatessaan kauhistuvat ja kitisevät kuinka väärin heitä kohdellaan.
Jos siis haluatte antaa kritiikkiä, niin olkaa valmiita ottamaan sitä myöskin vastaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kieltämättä demareista on alkanut paljastua kummallisia piirteitä.
Eniten minua raivostuttaa nämä muiden puolesta loukkaantujat.
Näitä tahoja Suomessa edustavat monet viralliset yhteisöt, kuten esim. Vihreät Vihaiset Naiset, vai mikä se nyt oli...
Vihreillä on lievää taipumusta ajatella olevansa absoluuttisesti oikeassa, joten tuollaistakin voi esiintyä. Toisessa kommentssa alla mainitsin myös mahdollisuuden, että "tarpeeksi oikeassa oleva" ei edes loukkaannu "asiaa ymmärtämätömien" mielipiteistä. ;-)
Noita näyttää olevan kovin monella taholla. Itse olen viime aikoina törmännyt tällaisiin vihreiden vastustajissa.
Vaikeinta onkin havaita malkaa omassa silmässä.
Elämä on epistä ;-)
Heti Norjan tragedian jälkeen hämmästyin, kun FB toi seuraavan tekstin eräältä kunnalliselta päättäjältä (vihr.):
--- "Halla-aholaisille äärioikeistolaisille, Suomen Sisu ym. porukalle Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat Suomessa ykköskohde. Kyllä se vihapuhe on aika yksiselitteistä."
--- "Ongelma on tietysti se, miten tämä porukka tehdään vaarattomaksi"
--- "olen pitänyt mahdollisena että äärioikeisto tekee eilen toteutuneen kaltaisia iskuja jossain vaiheessa."
Toisin sanoen, heidän oletetaan toimivan kuten henkisesti sairas massamurhaaja(?)
totta kai epäluuloa ja harkitsemattomia kommentteja on joka suunnalla. Tämän blogikirjoituksen aihe ei kuitenkaan ollut ne, vaan poliittiset mielensäpahoittajat jotka mitä kekseliäimmin sanakääntein parjaavat muita ja jos heitä sitten vähääkään kritisoidaan parkuvat muiden pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta.
Tunnustaudun heti Tarja Halosen-puolesta loukkaantujaksi.
Ketkä tätä harrastavat, ylätys, yllätys...MIEHET.
Eihän täällä juuri naisia ole.
Yksi näkökulma tähän asiaan on, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat taipuvaisia ajattelemaan olevansa itse oikeassa, ja ajattelevat yhtä luontevasti muiden olevan väärässä. Tähän kuvioon sopii myös loukkaantuminen muiden "vääristä" mielipiteistä ja teoista. Toisaalta, jos ilmiö on riittävän vahva, ehkä muiden "väärät" mielipiteet eivät edes loukkaa, vaan ovat vain asiaa ymmärtämättömien mielipiteitä. Käsitys itsestä ja muista voi muuttua ajan myötä, joten kyse ei välttämättä ole täysin pysyvästä luonteenpiirteestä.
Tämä selitys on vain osaselitys. Voi loukkaantumista käyttää myös ihan tarkoituksellisena juonena tai vaistonvaraisena selviytymiskeinona.
Ekat kommentit toivat kyllä taas mieleen vanhan viisauden:
"Ne tekevät sen itse."
Ihmeellinen yhteensattuma, sillä minulle tuli avauksesta mieleen "ne tekevät sitä itse".
Vaikka Matti tuntuu usein asiattomalta ja kovin yksipuoliselta, en muista hänen varsinaisesti ruikuttaneen ja teeskennelleen uhria, joten en häntä ajatellut tätä blogikirjoitustani kirjoittaessani.
Tuntuu asiattomalta ja yksipuoliselta?
Olen tunnustukseton ja metsästän epäloogisuuksia sekä onnetonta propagandaa omaksi ja muiden iloksi ja miellän tekeväni sen kritiikin nimissä. Se, että koen näkeväni propagandaa jatkuvasti samoissa ilmansuunnissa saattaa johtua myös siitä, että sitä harrastetaan tietyissä ilmansuunnissa; toisissa taidolla ja toisissa taas muutoin.
Kun avasit ketjun, en voinut vastustaa mielleyhtymää juuri vihreitä koskien, sillä eniten loukkaantumista olen ollut havaitsevinani tämän kampanjan yhteydessä juuri Haaviston (vihr) kannattajien keskuudessa samoin kuin kampeamista lähes kaikessa siihen suuntaan, että homovastaisuus nousee toistuvasti pääteemaksi.
Nämä vaalit eivät ole kuolemanvakava asia edes Suomelle, tuli kumpi tahansa näistä kahdesta ehdokkaasta valituksi, sillä lopulta harva asia Suomessa muuttuu.
Minä koen todellisuudessa hyvänä asiana sen, että toinen kierros aiheuttaa aitoja kierroksia, sillä kiivaskin sananvaihto puhdistaa aina ja kaikessa ilmaa eikä kenenkään tarvitse kaivaa plakaattien varsia esiin mennäkseen kaduille miekkailemaan.
Me suomalaiset (aivan kaikki) pärjäämme, kun opimme yhdessä keskustelemalla tiemme löytämään ja syy on yksinkertainen; emme pääse toisistamme eroon.
Niin tuskallista kuin se tuntuu joillekin olevan. ( : §
Olen Järkyttynyt.
Pöyristynyt Jani Toivola (vihreät) on taas järkyttynyt!:O
Loukkaannun loukkaantujien puolesta moisesta marttyrivihjailusta :(
Mutta faktahan on se, että media nämä loukkaantujat on kaivanut esiin. Antaisi loukkaantua ja pöyristyä vain rauhassa niin ei tarvitsisi moisia ulostuloja edes lukea.
Ei media ole niistä huomannut montaakaan. Enkä suinkaan puhu pelkistä loukkaantujista vaan niistä loukkaantujista jotka suureen ääneen ensin haukkuvat muita ja sitten ovat täysin kykenmättömiä ottamaan vastaan pienintäkään kritiikkiä ja sen saatuaan loukkaantuvat.
Blogimaailmasta en tiedä, mutta ainakin iltapäivä(roska)lehdissä on liian usein 'loukkaantui/pöyristyi/pahoitti mielensä' -otsikointia ja luulen, että tällaisella julkisuudella ratsastaminen vain lisää pöyristyjien ulostuloja.
Ja näitä mielensäpahoittajia löytyy kyllä joka puolueesta.
"Mari Kiviniemi lähetti tänään katkeran viestin lehdistölle.
- Kyllä minä niin mieleni pahoitin. En itseni takia, vaan Paavo Väyrysen ja häntä äänestäneiden yli puolen miljoonan suomalaisen puolesta, Kiviniemi aloitti. "
Any publicity is good publicity.
Tuo Marin kommentti oli tosiaan aika käsittämätön. Väyrynen oli ottanut opiksensa aiemmasta häviöstä ja toimi oikein hyvin ja kunnioitettavasti kun häviö selvisi, mutta mitä teki Kiviniemi...
Ymmärrän Markon tekstin suoran, rehellisen ja tarvittaessa siloittelemattomankin keskustelukulttuurin puolustuksena. Hienotunteisuudelle on sijansa, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Perusteeton poliittinen korrektius on omiaan latistamaan todellisuuden, joten asiat riidelkööt, vaikka tämän myötä myös ihmisetkin riitelevät (ellemme osaa erottaa asioita ja tunteita).
Sitäkin. Arvostan paljon enemmän niitä kriitikoita jotka pystyvät ottamaan myös vastakritiikkiä leikkimättä loukkaantunutta, tai ilman että he todella loukkaantuisivat siitä.
Ymmärrän kritiikillä vain ja ainoastaan asiapitoista argumentaatiota koskin toisen esittämää näkemystä tai toimintaa. Varsinkin päätöksentekijän tai muun vallankäyttäjän tulee pystyä ottamaan kritiikkiä vastaan, sillä tämä on kaiketi demokraattisen järjestelmän yksi kulmakivi.
Mitä tulee asiattomaan "solvaavaan tai herjaavaan" kielenkäyttöön, tietoisesti paikkaansa pitämättömien väitteiden tai seikkojen esittämiseen jostakin henkilöstä julkisesti, niin kyse ei ole enää mistään "kritiikistä", vaan jostain ihan muusta, eikä sellaista tarvitse kenenkään sietää enemmän kuin lääkäri määrää. Tosi on.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 29 kommenttia