Voiko sivari olla presidentti?
Mielestäni voi. Koitan perustella asiaa hieman.
Sivariushan on nostettu yhdeksi Haaviston vastaiseksi perusteeksi, miksi hän ei olisi sopiva presidentiksi, tai tarkemmin sanottuna puolustusvoimien ylipäälliköksi.
Katsotaan ensin historiaa. Ketkä Suomen presidenteistä ei ole käynyt armeijaa? Lista on seuraavanlainen:
K. J. Ståhlberg
Lauri Kristian Relander
P. E. Svinhufvud
Kyösti Kallio
Risto Ryti
J. K. Paasikivi
Tarja Halonen
Näistä Ryti ei ollut ylipäällikkönä. Halonen vältti asepalveluksen sukupuolensa takia ja muut sen takia, että yleinen asevelvollisuus otettiin käyttöön suhteellisen myöhään. Kuitenkin kiinnostavaa on, että tekikö armeijakokemuksen puute näistä presidenteistä kenestäkään kelvottomia presidentiksi? On aika vaikeaa väittää näin.
Kun kiinnitämme huomiomme Haloseen, huomaamme myös, että aseellisen palvelun suoritusvaatimus on varsin ongelmallinen. Sillä se rikkoo tasa-arvoajattelua vastaan. Jos vaatimus on yleinen, se estäisi naisilta käytännössä presidenttiyden. Ja jos asepalvelus on pätevyysvaatimus niin eikö sen pitäisi koskea myös naisia? Jos taas aseellisen palvelun suorittamisen vaateen katsotaan koskevan vain miehiä, niin miten se voi olla pätevyysvaatimus? Ei kai erilaisia pätevyysvaatimuksia voi olla sukupuolesta riippuen? Itse asiassa näyttää siltä, että sivaripresidentin vastustajat kuitenkin haluavat lähinnä vaatia asepalvelusta vain miehiltä. Eli miehille tehtäisiin myös poliittisen uran kannalta lisävaatimuksia joita naisille ei aseteta. Tämäkin on tasa-arvo-ongelma. Itse kannatan tavoitetta jossa oikeudet, vaikkapa poliittiseen uraan, ovat samat kummallakin sukupuolella. Sivaripresidentin vastustaminen ajaa täysin vastakkaista politiikkaa. Se on miesten tasa-arvosta luopumista.
Oletetaan, ettei noita yllä esitettyjä ongelmia olisi, vaan siviilipalvelusta voitaisiin tarkastella vain yksittäisenä tekona – mitä sitä ei mielestäni voida tehdä. Eli mitä siviilipalvelu osoittaa? Osoittaako se sitä, ettei siviilipalveluun menevä halua täyttää velvoitteitaan yhteiskuntaamme kohtaan? Tuskin, sillä siviilipalvelu on pääsääntöisesti huomattavasti pidempi kuin asepalvelus, ja näin olleen sivarit uhraavat suuremman osan elämästään yhteiskunnan palveluun. Totaalikieltäytyjän voidaan kenties katsoa välttelevän kansalaisvelvollisuutensa suorittamista, mutta ei siviilipalvelumiehen. Ja on muistettava, että reservin tavoin on olemassa myös siviilivaranto, jonka puitteissa sivarit voidaan kutsua palveluun kriisitilanteen yhteydessä – tosin aseettomaan palveluun, mutta palveluun kuitenkin.
On toki yksi aito huoli, jota voidaan pohtia siviilipalvelumiehen tapauksessa, eli entä jos ylipäälliköksi nousisi fanaattinen armeijanvastustaja? Itse asiassa ei suoritettu asepalvelu eikä naiseus ole takuu siitä, etteikö ihminen voisi olla tiukka yksipuolisen aseriisunnan kannattaja. Siviilipalvelukseen menon voidaan toki katsoa olevan osoitus, että henkilö kuuluu ”riskiryhmään”, mutta mikään todiste se ei moisesta ole. Toki tässä kannattaa muistaa, että vaikka änkyräpresidentti voikin osin lamauttaa puolustusvoimien johdon toimintaa, ei hän voi tosiasiallisesti yksin lamauttaa tai ajaa alas puolustusvoimia. Ja jos palataan nykyiseen tilanteeseen, niin jos Haavistosta puuttuu jokin ominaisuus, niin se on kyllä fanaattisuus. En näe mitään pelkoa siitä, että hän hoitaisi huonosti velvollisuuksiaan tällä saralla saatikka että hän tieten tahtoen kävisi sabotoimaan Suomen puolustusvoimia.
En siis henkilökohtaisesti näe, että siviilipalvelutaustaa voitaisiin pitää aitona esteenä Haaviston valinnalle.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kyllähän Kokoomuskin oli vahvasti maaminoja kieltämässä, joten ei taida kumpikaan puolue tai ehdokas hirveästi maanpuolustuksesta välittää.
Niin, en itsekään usko, että presidenttiehdokkaat kovin selkeästi eroaisivat toisistaan sen suhteen miten puolustusvoimamme toimisi heidän johdollaan. Ja rahanjakopäätökset taas tekee toinen taho. Eli itse en näe asevelvollisuustaustaa merkittävänä tekijänä presidentinvaaleissa.
Miinojen kieltämisessä ei ollut kyse rahanjaosta vaan erittäin kustannustehokkaan asejärjestelmän alasajosta. Perusteena oli se, että meidän KV poliitikoille tuli "paha mieli" ulkomailla kun Suomi ei ollut mukana.
Oma mielihyvä ajoi ohitse suomalaisen sotilaan turvallisuuden.
Mutta tosissaan ihan samaan tulokseen päätyivät niin intinkäyneet kuin sivaritkin, joten ei tuo RUK:n käyminenkään riitä näköjään mihinkään.
Miinojen korvaaminen rypäleaseilla asettaa siviilit suurempaan vaaraan. Mutta tässä olikin kyse tunnepäätöksestä eikä todellisesta turvallisuudesta.
Väliäkö tuolla - Suomi ei ole puolustamisen arvoinen. Haavisto vain hoksasi tämän paljon minua aikaisemmin.
On aina syitä miksi aseidenriisuntaa, edes pienessä mittakaavassa, ei voi tehdä. Itse näen mielekkääksi globaalin varustautumisen vähentämisen pitkällä tähtäimellä ja miinakielto on askel tällä tiellä. Mutta tällainen kehitys on mahdotonta jos jopa hyvän turvallisuustilanteen maat ovat tällaisia muutoksia vastaan.
Itse en usko varustelukilvan viisauteen, mutta varustelun vähentämisen viisauteen uskon kyllä. Jopa silloin kuin se koskee Suomea.
Sivaria äänestämällä kyllä vähän nollan ne yhdeksän vuotta, mitkä palvelin jalkaväessä. Olisin vähän pidemmän aikaa halunnut vielä uskoa valheeseen, että se ei ollut turhaa. Mutta ei itselleen kannata valehdella. Tämän maan johto ei ole pitkään aikaan nähnyt Suomea puolustamisen arvoisena. Ja turha on Niinistön tai Kokoomuksenkaan muuta väittää.
Yhdeksän vuotta?
No joka tapauksessa yhteiskuntamme voimavarat ovat rajalliset ja on aina arvovalinta kuinka paljon niitä sijoitetaan varuillaanoloon - sitähän armeija loputakin on. Ja kuinka paljon muihin asioihin kuten veronalennuksiin tai vaikkapa sairaanhoitoon. Pitkä rauhankausi on varmasti ollut osaltaan vaikuttamassa siihen missä asemassa puoustusvoimat ovat rahanjakopäätösten suhteen, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että ne päätökset ovat eduskunnan, ei presidentin mandaatilla.
Jännää että puolustusmenot ja sairaanhoito/varonalennukset voi asettaa vastatusten, mutta monasti mm. kehitysapua ei saa vastakkainasetella mm. sairaanhoidon ja oman pesän kanssa. Eivät kuulemma sulje toisiaan pois. Outo juttu.
Käsittääkseni kaikki julkisektorin menot ovat pois samasta rahakasasta.
Kaikki ovat pois samasta "rahakasasta". Ja totta kai niitä voidaan tarkastella siitäkin kulmasta.
Kukaan noista blogisi mainitsemista presidenteistä ei ole kieltäytynyt armeijasta vakaumus syistään mutta Haavisto on.
Sivari nimenomaan kieltäytyy harjoittamasta maanpuollustusta vihollista vastaan. Varusmiespalveluksen voi suorittaa myös aseettomasti mutta Haavisto ei halunnut ollenkaan suorittaa varusmiespalvelusta vakaumus syistään. Varusmiespalvelus on pakollinen mutta sen voi vaihtaa siviilipalvelukseen vakaumus syistään. Haluttomuus harjoitella ja osallistua maanpuollustukseen on vakaumus.
Kun siviilipalvelus on alkanut ei sivari voi enään liittyä armeijaan tai reserviin vaan on ulkona maanpuollustuksesta. Sivari ei voi liittyä reserviin joka tarkoittaa sitä että sivari ei voi osallistua puollustusvoimien maanpuollustukseen. Sivari voi palvella maataan muulla tavalla mutta EI PUOLLUSTUStarkoituksessa. Maan palvelimisella ja puollustamisella on eroa ja armeijan ylipäällikkö on juurikin maanpuollustuksen ylipäällikkö.
Siksi onkin älytöntä että sivari voi kuitenkin hakea koko maanpuollustuksen ylimpään johtoon. Eli maanpuollustuksen alimpiin virkoihin sivari ei voi liittyä mutta ylimpään voi. Tämä jos mikä on ristiriitaista.
On täysin selvää ettei sellaisen vakaumuksen omaavaa joka ei halua suorittaa puollustusvoimien varusmiespalvelusta voi päästää koko puollustusvoimien johtoon. Ylipäällikön vakaumuksella on aina merkitystä siihen mihin suuntaan puollustusvoimia ajetaan.
Halonenkin näytti asiassa karvansa, kun halpa ja tehokas maamiinapuolustusjärjestelmä ajettiin alas - myös Halosen tahdosta.
http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/94875-miten-siviilipalvelus...
Tiedän, monille kristityille käsky "Älä tapa" ei oikeastaan ole kovin merkittävä, mutta itse arvostan niitä jotka tämän ohjeen mukaan yrittävät parhaansa mukaan toimia.
Mutta asia ei ole niin mustavalkoinen. Henkilökohtainen vakaamus muuttuu ja kehittyy vuosien saatossa. Hyvin harva 20 vuotias säilyttää asenteensa ja arvonsa täysin muuttumattomina seuraavat 30 vuotta. Yleensä matkan varrelta tarttuu kaikenlaista oppia ja ehkä vähän viisauttakin. Haavistolle sitä on tuntunut tarttuvan aika tavalla. En tiedä, menisikö hän tänäkään päivänä armeijaan, mutta tiedän, että hän ymmärtää Suomen uskottavan puolustuksen merkityksen.
Luotan täysin, että hänestä tulisi myös hyvä puolustusvoimien ylipäällikkö.
Kiitoksia. Haaviston kohdalla kuitenkin on nyt niin että hänen henkilökohtainen vakaumuksensa on se jonka tulisi estää hänen pääsynsä armeijän ylipäälliköksi. Ylipäällikön valinnan ei tulisi perustua kuviteltuihin oletuksiin vaan faktoihin.
Kun ihminen vakaumus syistään luopuu maanpuollustuksesta jota sivariksi ryhtyminen tarkoittaa niin ei sellaisen vakaumuksen omaavaa ihmistä saisi missään nimessä nimittää puollustusvoimien ylipäälliköksi.
Puollustusvoimien kannalta ajateltuna ajatus ylipäälliköstä joka vakaumus syistään on luopunut puollustusvoimista on todella pelottava.
Olemme voimakkaasti eri mieltä. Kiitän kuitenkin kommenteistasi. Uskotko muuten tasa-arvoon?
Mutta et näe asevelvollisuuden miehille asetetun suorittamisvaatimuksen presidentille asettavan miehiä ja naisia eri asemaan (tässä tapauksessa miesten haitaksi)? Vai onko tasa-arvo tässä tapauksessa alisteinen joillekin etunäkemyksille tai muille arvoille?
Ei se että tässä tapauksessa miesten tulee ajatella naisten etua ole miehille haitaksi vaan kunniaksi! Tasa-arvo on aina alisteinen jollekkin arvolle. Miesten ja naisten tasa-arvo ei toteudu siinä että heidät laitetaan aina samaan asemaan joka tilanteessa vaan siinä ettei toista sukupuolta saa syrjiä. Se ettei armeija ole pakollinen naisille ei ole epätasa-arvoa vaan oikeaa naista kunnioittavaa kohtelua heitä kohtaan. Se ei myöskään ole miesten syrjimistä vaan etuoikeus miehille että he saavat puollustaa naisiaan.
Huom, varusmiespalvelus ei ole pakollinen miehillekkään vaan he voivat sen vakaumus syistään vaihtaa siviilipalvelukseen. Silloin sellaisen miehen ei tosin tulisi enään pyrkiä koko puollustusvomien johtoon koska on jo vakaumus syistään luopunut puollustusvoimista.
Epätasa-arvoa olisi se että naisten olisi pakko suorittaa miesten töitä kaikessa. Naiset voivat toki itse vapaaehtoisesti tasa-arvon nimissä tehdä mitä haluavat mutta esim, armeijasta ei tule tehdä naisille pakollista ja juurikin tasa-arvon nimissä.
Naisen tulee olla miehen rakkauden ja suojelun kohde jonka puolesta mies voi antaa oman henkensä. Miehen tulee varjella naistaan sodasta ei altistaa häntä siihen. Tämä on minun mielipide ja jollain toisella on toisenlainen. Minä perustan mielipiteeni Jumalan mielipiteeseen asiasta sillä tiedän että miehen ja naisen Luojan mielipide on asiassa se oikea.
1.Moos.2:24 Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.
Jumalan sana opettaa että avioliitossa miehestä ja vaimosta tulee yksi. He ovat puolisoita toisilleen ja tiimi jossa ei ajatella omaa parasta vaan toisen ja kun kummatkin rakastavat toisiaan totuuden mukaan ei kumpikaan nouse toisen yläpuolelle sortamaan toista.
Efe.5:22 Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle;
5:23 sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.
5:24 Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.
5:25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä.
Matt.20:28 niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.
Raamattu opettaa miehen ja vaimon tasapuolista kohtelua ja rakkautta toisiaan kohtaan. Vaimojen tulee olla alamaiset omille miehilleen ja miesten tulee rakastaa vaimojaan niinkuin Kristus rakasti seurakuntaa.
Kristus ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan seurakuntaansa ja antoi itsensä alttiiksi seurakunnan edestä ja siksi miestenkin rakkauden tulee olla vaimoja kohtaan samanlaista eli ei alistavaa vaan rakkauden totuudessa palvelevaa. Jumalan sanan opetuksen mukaan eläminen ei syrji kumpaakaan puolisoa vaan kummatkin ovat tasa-arvoiset toisilleen ja täydentävät toisiaan.
Vaimon tulee rakkaudessa miestään kohtaan olla miehelleen alamainen ja miehen tulee rakkaudestaan vaimoaan kohtaan palvella vaimoa Kristuksen rakkaudella.
Kun miehet palvelevat vaimojaan Kristuksen rakkaudella he eivät koskaan sorra vaimojaan tai tee heille mitään pahaa. Vaan rakastavat heitä niin kuin omaa ruumistaan ja eivät ajattele omaa etuaan vaan puolisonsa etua sillä Kristus ei ajatellut omaa parastaan vaan seurakunnan!
Kristus rakasti niin seurakuntaansa että antoi henkensä sen puolesta ja samanlaisella rakkaudella miesten tulee rakastaa vaimojaan.
Joh.15:13 Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.
Kun miehet ajattelevat totuuden mukaan naisten parasta eivät he pakoita naisia armeijaan sillä miesten tehtävä on pitää naisista huoli ja olla valmiita antamaan henkensäkkin naisten puolesta. Miehen tehtävä ei ole altistaa naista sellaiseen tilanteeseen vaan miehen tehtävä on pitää naisestaan huolta. Näin toteutuu oikea sukupuolien välinen tasa-arvo ei niin että naisia koskisi kaikessa samat asiat kuin miehiä.
Tiedän toki sen että nykyään tasa-arvosta on koitettu parhaan mukaan tehdä epätasa-arvoa ja se tehdään muka tasa-arvon nimissä..
En tiedä Haaviston motiiveja siviilipalvelukseen, mutta jos ne ovat vakaumuksellisia pasifistisia motiiveja, on Haavistolla melkoinen ristiriita presidenttinä johtaa "väkivaltakoneistoa"...ja mihin suuntaan sellainen presidentti johtaa puolustuvoimia.
Hänen perustelunsa myönteiselle kannalle jalkaväkimiinojen kiellolle antaa osviittaa siitä. Hänen perusteluissaan ei ole mitään sellaista, jossa otettaisiin huomioon maanpuolustukselliset näkökohdat vaan pikemminkin mmaanpuolustukseen liittymättömät näkökohdat. Se on suorastaan hölmöä.
En olisi kelpuuttanut Halostakaan puolustusvoimien ylipäälliköksi ja se ei liity armeijan käymiseen tai käymättömyyteen.
Uskot siis varustautumisen autuuksitekevyyteen? Että kun meillä vain on riittävästi tykkejä ja miinoja niin olemme turvassa?
No kyllä. Uskotko itse päin vastoin; ilman aseita vasta turvassa olemmekin (-kö?).
Sivariudellaan Haavisto on myös aseistakieltäytyjä. Onko niin, että hän kuitenkin hyväksyy aseellisen maanpuolustuksen? Toisin sanoen antaa toisten tehdä likaisen työn, pysyen itse puhtaana ja viattomana.
No silloin presidenttiys sopii hänelle hyvin,koska presidentti ei osallistu taisteluihin.
Kivelä
Suomi on niin pieni maa, ettei meillä olisi mitään mahdollisuuksia selvitä, jos tänne joku isompi maa päättäisi hyökätä. Mikä sellainen mahtaisi olla?
Sillä, onko presidentti siviilipalvelusmies tai reservin kapteeni, ei ole mitään merkitystä.
En usko täydelliseen aseriisuntaan, ainakaan yksipuoliseen sellaiseen. Uskon kuitenkin, että jos mahdollismman moni maailman maista VÄHENTÄÄ aseita (ei siis poista kokonaan) riittää kaikilla tähän osallistuvilla yhteiskunnilla enemmän voimavaroja muuhun. Kuten vaikkapa sairaanhoitoon vanhustenhoitoon yms. Eli kyse on siitä käytämmekö voimavarojamme hyödyttömään pullistelukilpaan vaiko ihmisten elämänlaadun parantamiseen.
Miina-asiassa ei vielä ollut kyseessä "pullistelu", vaan siitä, että halvasta ja tehokkaasta (sekä passiivisesta) aseesta luovuttiin. Ja ihan vääristä syistä.
Onhan se toisaan ennenaikaista, sillä eihän siihen sopimukseen ole liittynyt kuin 158 maata ja Suomen liityttyä ko. sopimuksessa on kaikki EU-maat.
En itse usko, että olisi mitään aseriisuntasopimusta jota ei vastustettaisi vuosikausia, riippumatta siitä kuinka järkevä sopimus oikeasti olisi.
Ainakin puolustusvoimien ex-komentaja Kaskeala pitää Haavistoa täysin pätevänä ylipäälliköksi ja arvostaa hänen osaamistaan sotilasasioissa.
http://hbl.fi/nyheter/2012-01-24/haavisto-utmarkt-overbefalhavare
Artikkeli Rauhanturvaajalehdessä.
"Muista sivareista Pekka Haaviston erottaa se, että puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala myönsi hänelle Sotilasansiomitalin. ”Saatan olla valtakunnan ainoa sivari, jolle mitali on myönnetty. Se tuli duunista kriisialueilla YK:n puitteissa”."
http://www.rauhanturvaajalehti.fi/lehdet/12010/557-sivari-joka-sai-sotil...
Tsadin rauhanoperaatio josta Haavisto sai puollustusvoimien ansiomitallin tuli siis aivan eri tehtävästä kuin maanpuollustuksesta. Tällä puollustusvoimien ansiomitallilla ei siis ole mitään tekemistä maanpuollustuksen kanssa.
Pikemminkin Haaviston rauhanoperaatio on vastakohta sille että johtaisi puollustusvoimia jonka tarkoituksena on sotilaallisesti vastata vihollisen hyökkäykseen. Rauhanoperaatiot sopivatkin sellaiselle ihmiselle joka on vakaumuksensa vuoksi luopunut puollustusvoimista mutta puollustusvoimien ylipäällikkyys ei sovi sellaiselle ihmiselle.
Torppa
Rauhanturvaaminen kuuluu Puolustusvoimien tehtäväkenttään.
Olet kovin sotaisa ollaksesi kristitty. Diplomatia ja konfliktien rauhanomainen torjunta on aina parempi kuin sotiminen.
Puollustusvoimien tehtäväkenttään kuuluu myös isänmaan puollustus josta Haavisto luopui vakaumus syistään. En ole sotaisa mutta en kannata sellaista että ihmiset joidenka vakaumus estää jonkin hakevat sitten virkoihin jotka hoitavat tehtäviä joista henkilö on vakaumus syistään luopunut.
Esimerkiksi en kannata että kristitty liittyisi setan johtoon ja alkaisi sieltä käsin muuttamaan setaa oman vakaumuksensa mukaiseksi. Setalla tulee olla oikeus harjoittaa oman vakaumuksensa mukaista toimintaa eikä kukaan ihminen jolla on toisenlainen vakaumus saa soluttautua setaan ja alkaa sieltäkäsin muuttamaan setan toimintaa.
Niin, näyttäisi siltä, että Haaviston sopivuudesta ylipäälliköksi ovat vähiten huolissaan ne jotka todella tuntevat tehtävän ja siihen liittyvät vaatimukset.
Perustuslakia muutettiin 1975 siten, että myös sellainen mies, joka ei ollut suorittanut asevelvollisuutta (tai siviilipalvelusta tai oli saanut vapautuksen), kelpasi ministeriksi ja presidentiksi. Kyseessä on siis merkkivuosi, koska silloin Suomen miehet saivat tasaveroiset poliittiset oikeudet Suomen naisten kanssa, kuten kaikki tietää.
Kuten alussa kirjoitin, liittyy siviilipalveluksen hyväksyttävyys presidentinkin osalta kiinteästi tasa-arvoon.
Siviilipalvelusta tärkeämpi tekijä on presidenttiehdokkaan suhtautuminen tämän maan puolustamiseen. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin Haavisto kannattaa jonkinsorttista palkka-armeijaa. Hän siis luopuisi yleisestä asevelvollisuudesta. Silloin luovuttaisiin pienen maan kyvystä puolustaa itseään isompaa/isompia vastaan. Tälle asialle kannattaa laittaa suuri painoarvo, kun valintaa harkitaan.
Itse kannatan siirtymä ajan jälkeen siirtymistä palkka-armeijaan mutta Haavistosta en ole ihan varma. Yhä monimutkaisemmat asejärjestelmät ovat vähentäneet amatööriarmeijoiden potentiaalista tehoa. Joten valinta on joko tyytyä vähemmän tehokkaaseen suurten miesjoukkojen armeijaan tai siirtyä tehokkaaseen mutta kooltaan rajoitettuun ammattiarmeijaan. Koska nykymaailmassa käydään varsin vähän varsinaisia valloitussotia on myös sen estämiseen rakennettu strategiakin ehkä väärin suunnattu.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 32 kommenttia