Mietteittä vaalituloksesta
Vaalitulos oli lopultakin aika lailla galluppien mukainen ja odotettu, mutta samalla varmasti monille toisenlaista tulosta odottaneille yllätys, sillä monet jaksoivat toivoa oman ehdokkaansa menestystä viimeiseen saakka. Äänestysaktiivisuus oli kohtalainen, vaikkakin itse olin odottanut vähän korkeampaa lukua.
Mitä kakkoskierroksen asetelmiin tulee, niin kyllähän se Niinistö suosikkina kisaan lähtee, ei sitä voi kiistää, mutta Haavisto on selvästi yllätysvalmis. Kummallekin toiselle kierrokselle päässeelle tulos oli voitto. Niinistölle ehkä torjuntavoitto ja Haavistolle valtaisa läpimurto.
On puhuttu myös vastajytykstä, mutta itse en moisesta ilmaisusta piittaa ja koen sen tietyllä tavalla vääräksi. Haavisto on nimittäin ehdokas joka pikemminkin korjaa tulehtuneita suhteita kuin luo uusia entistä syvempiä vastakkainasetteluja. Haavisto ei ole ketään tai mitään vastaan, ei edes jytkyä vastaan. Hänen lähestymisensä on rakentavaa ja sovittelevaa. Juuri sellaista jota nykypäivän arvojohtajalta toivoisi.
Luulenkin, että toisella kierroksella yksi mahdollinen teema on sovittelevuuden ja autoritäärisyyden vastakkainasettelu, sillä tässä suhteessa Haaviston ja Niinistön välillä tuntuisi olevan suurehko ero. Ehkä keskeisin teema kumminkin tulee olemaan arvokonservatiivi vastaan arvoliberaali -jako. Tosin tämä asetelma saattaa olla osin keinotekoinen, sillä ei Niinistö mitenkään erityisen konservatiivinen ole eikä Haavistokaan yltiöliberaalilta näytä. Tässä kyseessä olisi enemmänkin vivahde-eroista kuin mistään suuremmasta. Itselleni se tärkein ero syntyy kuitenkin kovan talousmiehen asettamisesta humaanin sovittelijan vaihtoehdoksi. Nimittäin uskon, että tämä maa kaipaa juuri nyt arvojohtajaa joka kykenee ylittämään puoluerajat ja ajattelun ja asemien erot ja korjaamaan hivenen turhankin tulehtuneiksi muodostuneita yhteiskunnallisia suhteita.
Ulkopolitiikassa näen ehdokkaat suhteellisen tasavahvoina. Kummatkin ovat edustavia ja harkitsevia ja kummallakin on riittävä kokemus alalta.
Mitä toiselta kierrokselta pudonneisiin tulee, niin näkisin, että useimmille loppujen lopuksi suhteellisen hyvin mennyt kampanja tarkoitta pikemminkin nostetta uralle kuin takapakkia. Mielestäni näissä vaaleissa ei ole kuin yksi todellinen häviäjä ja se on Lipponen puolueineen. Biaudet toki voidaan nimetä häviäjäksi, mutta olosuhteisiin nähden hänkin menestyi kohtalaisesti, eli ei hänen suhteensa mistään varsinaisesta tappiosta voida puhua.
Paavo-rintamasta Arhinmäki hankki kokemusta mutta ei menestystä. Varmasti lopulliset prosentit olivat hänelle ja hänen kannattajilleen pettymys, mutta toisaalta Arhinmäki onnistui kyllä vahvistamaan kuvaansa ja uskottavuuttaan poliitikkona. Soinille tulos oli tyydyttävä. Luulen, että hän on tässä varsin oikeassa. Sillä oikeastaan hän sai perussuomalaisten historian parhaan presidentinvaalituloksen eikä jytkyn puoliutuminen välttämättä ole mitenkään enteellistä. Ei näitä vaaleja voida pitää perussuomalaisten kannalta minään vakavana tappiona, vaikkeivät nämä myöskään olleet heille mitenkään voitolliset.
Jatkoon päässeiden lisäksi näistä vaaleista voittajina selviytyivät Väyrynen ja Essayah vaikkei sitä heti tulosten perusteella voisi päätelläkään. Eduskunnasta pudonnut Väyrynen saattoi jopa kääntää koko keskustan kurssin ja ainakin hän nosti itsensä väkevästi takaisin Suomen politiikkaan. Essayah taas nosti itsensä pari pykälää varteenotettavammaksi poliittiseksi toimijaksi, eikä ole poissuljettua, että hänestä tulisi Räsäsen seuraaja vaikka ajatusta nyt topputellaan. .
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hyvää harkitsevaa analyysia vaalituloksesta.
Muistuttaisin kuitenkin, että ehdokkaiden Niinistö ja Haavisto ulkopoliittisessa kokemuksessa on huomattavia eroja. Molemmilla sitä on, mutta Niinistön ulkopoliittinen kokemus liittyy hyvin kiinteästi Eurooppaan (konservatiivipuolueiden eurooppalainen kattojärjestö) ja taloudelliseen toimintaan (Euroopan investointipankki), kun taas Haavistolla on huomattavasti laaja-alaisempi kokemus ja suhdeverkosto maailmalta ja hän on toiminut pääasiallisesti YK-tehtävissä. Haavisto on lisäksi hyvin perillä tämänhetkisistä ulkosuhteista toimittuaan vuodesta 2007 alkaen sekä puolustus- että ulkoasiainvaliokunnassa. Vaalitenteissä tämä kävi selvästi ilmi, vaikkei ulkopolitiikka loppujen lopuksi kovin keskeiseen rooliin tenteissä noussutkaan.
Tällä on suuri merkitys, mikäli Suomelle lohkeaa paikka YK:n turvallisuusneuvostossa.
Totta. Samalla näkisin Haaviston vahvempana kun puhutaan kehittyvien maiden suuntaan toimimisesta. Eli Kiinan, Intia ja Brasilian kaltaisten maiden suhteen Haaviston kuuntelevampi ja vastapuolen paremmin huomioiva toimintatapa on varmasti hedelmällisempi kuin Niinistön suhteellisen etäinen, ehkä hivenen perinteiseen eurooppalaiseen ylimielisyyteenkin vivahtava esiintymistapa. Ja kun puhutaan islamilaisesta maailmasta Haaviaston rauhanvälittäjän tehtävät nostavat hänen mahdollisuuksiaan varmasti sillä suunnalla. Samalla alueen tuntemus on hänellä varmasti parempi kuin Niinistöllä.
Selvyyden vuoksi toteaisin aluksi, että en ole kummankaan ehdokkaan puolestapuhujana, mutta yllä esittämääsi näkemykseen liittyen Kiinan, Intian ja Brasilian suhteiden hoitamisesta on suorastaan pakko esittää työkokemukseeni perustuva tieto: nämä maat harjoittavat suunnitelmallisen johdonmukaisesti rusinat pullasta-politiikkaa kansainvälisissä suhteissaan, eivätkä piittaa tuon taivaallista siitä mitä Suomi on mieltä vaikkapa kansainvälisen sopimuksen noudattamatta jättämisestään jne.
Näiden ns. kehittyvien markkinoiden maiden kulttuureissa tulkitaan "pohjoismainen keskustelukyky", sovinnollisuus, pyrkimys "oikeaan ja kohtuulliseen lopputulokseen" pääsääntöisesti neuvottelijan heikkoudeksi ja vähintäänkin selväksi merkiksi siitä, että nyt ei ole tarpeen antaa periksi tilanteen "voittamiseksi". Pekka Haaviston keskustelumetodein ei pärjätä näissä maissa, mutta toisaalta tällaiset metodit purevat kyllä ns. länsimaissa jne.
"Näiden ns. kehittyvien markkinoiden maiden kulttuureissa tulkitaan "pohjoismainen keskustelukyky", sovinnollisuus, pyrkimys "oikeaan ja kohtuulliseen lopputulokseen" pääsääntöisesti neuvottelijan heikkoudeksi ja vähintäänkin selväksi merkiksi siitä, että nyt ei ole tarpeen antaa periksi tilanteen "voittamiseksi". Pekka Haaviston keskustelumetodein ei pärjätä näissä maissa, mutta toisaalta tällaiset metodit purevat kyllä ns. länsimaissa jne."
En näe tässä mitään todistetta siitä ettei Pekka Haaviston neuvottelutaidoilla pärjätä latinomaissa. Näen pelkästään oletuksen.
Yleensä neuvottelutaidossa on käsittääkseni kyse siitä ettei yksisilmäisesti vain ajatella sitä mitä juuri minä haluan, vaan pitää nähdä ja katsoa myös se mitä vastapuoli haluaa. Jos on tämä katsomisen ja kuuntelemisen taito olemassa, niin se toimii kyllä missä olosuhteissa tahansa.
Paitsi että pitää tietää mitä neuvottelujen vastapuoli tavoittelee, pitää tietää myös se mitä vastapuoli ei missään tapauksessa halua ja vaihtoehdot pitää osata asetella siten että vastustajalle mieluisimmaksi vaihtoehdoksi muodostuu se mihin itse on pyrkimässä.
Veikkaan muuten, että Väyrynen nimitetään KEPU:n puheenjohtajaksi tänä vuonna. Eivät kepulaisetkaan niin hölmöjä voi olla, etteivätkö he tätä tilaisuutta hyödyntäisi ennen kuntavaaleja.
Itse pidän tätä myöskin hyvin mahdollisena. Luulen, että tästä seuraa valtataistelu keskustan sisällä. Ja Väyrysellä on hyvät mahdollisuudet voittaa se ja se muuttaisi keskustan linjaa melkoisesti.
Jos olisin keskustalainen, esittäisin Kimmo Tiilikaista uudeksi puheenjohtajaksi. Kimmo on sen verran nuori, että hänellä olisi aikaa uudistaa ja nuorentaa keskustan johtoa.
Kimmo Tiilikainen on pärjännyt ryhmyrinä hyvin ja pätkäsijaisti ympäristöministeri Lehtomäkeä ollen paremmin kartalla tehtävistä kuin Lehtomäki itse.
Luulen, ettei pelkkä kyvykkyys ratkaise vaan seuraava valinta tulee olemaan linjakysymys. Väyrysläiset vaiko pari pykälää vapaamielisempi kaupunkilaiskeskustalaisuus.
Annetaanhan nyt olla keskustan puheenjohtaja keskustelu ,varsinkin jos joku
vihdeä ja kokoomukselainen alkavat antamaan neuvoja.Eräs
kirjoittaja on
sitä mieltä,että keskustan johtoa täytyisi nuorentaa :kuinka nuoria heidän
pitäisi olla,kun Mari kiviniemellä on ikää 43 vuotta ,Tuomo Puumala on 29 vuoden ikäinen Annika Saarikko 29 vuotias sekä Timo Kaunistolla on ikää 48 vuotta.
Haavisto on ehdokkaana varmasti ihan ok. Mutta kun katsoo Haavistoa, ei voi olla näkemättä taustakuorossa Hautalan, Sinnemäen ja Braxin kasvot, joten sori vaan, Haavisto ei ole ääneni kohde toisella kierroksella!
En taida edes yrittää kääntää päätäsi. Mutta ihan kiinnostuksesta kysyisin, että onko Niinistön äänestäminen helppoa? Hänhän on ollut aika kovan ja elitistisen politiikan keskeisiä takuumiehiä Suomessa. Tosin suhteellisen menestyksekkään sellaisen, mutta kutenkin.
Kysymyksessäsi oli jo vastaus, eli pitkin hampain tässä toisen kierroksen äänestyskoppiin mennään!
Onnittelut Haavistolle!
Mutta nämä olivat henkilövaalit, joissa Vihreät oli Haavistolle enemmän rasite kuin etu.
Seuraavat kaksi viikkoa Haavisto kuhertelee Keskustan ja persujen kanssa.
Mutta jos vihreät sen jälkeen aloittavat "vastajytkyllä" persujen mollaamisen, he tekevät elämänsä virheen.
Eli Haavisto ei ole yhtä kuin Vihreät - kovinkaan suurelta osalta.
Soini teki mielestäni henkilökohtaisen virheen lähtemällä yleensäkään mukaan ja jakamalla eurokriittisten äänet Väyrysen kanssa. Puolue ei sinänsä virhettä tehnyt.
En toivo vastajytkyä, mutta toivon, että myös perussuomalaisissa herättäisiin siihen, että vihreissä on ihan fiksuja ihmisiä jotka omalla tavallaan pyrkivät tekemään tästä maasta paremman paikan elää. Liian monasti perussuomalaisten viesti on täynnä halveksuntaa vihreitä ja vihreyttä kohtaan, epäilyjä, että vihreät koittavat tuhota tämän maan yms. Ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, eli ellei niin vihreissä kuin perussuomalaiissa nouse näkyviä yksiläitä vastustamaan näitä ennakkoluuloja ja vihaa niin niin kauan tilanne kärjistyy. Meillä Pekka otti asiassa suuren askeleen, mutta kuka on seuraava?
"ellei niin vihreissä kuin perussuomalaiissa nouse näkyviä yksiläitä vastustamaan näitä ennakkoluuloja ja vihaa niin niin kauan tilanne kärjistyy. Meillä Pekka otti asiassa suuren askeleen, mutta kuka on seuraava?"
Tässä asiassa on toinenkin näkökulma ja se on siinä että silloin kun on olemassa vastakkaisasetteluja niin valitetaan että miksi ollaan niin nokat vastakkain ja miksi ne nokat hakataan niin että veri lentää, mutta kun saadan aikaan konsensus niin valitetaan että kaikki politiikka on niin harmaata ja väritöntä eikä oikein tiedä mitä kukin edes ajattelee kun kaikki vain hymistelee.
Politiikassa tarvitaan haastajia ja vastakkainasetteluja.
Vihreät ovat joskus haastaneet mut puolueet vihreydellä.
Persut ovat nyt haastaneet vihreät ja vihreät ovat vastanneet haastamalla persut. Ei tässä sinänsä mitään vikaa ole.
Vastakkainasettelusta vihreiden ja persujen välillä on ollut sekin etu että Haavisto on voinut näyttää omat kykynsä nousta näiden vastakkainasettelujen yläpuolelle. Minä ainakin olen tämän Haaviston erinomaisuuden voinut huomata tämän kautta.
Nyt pitäisi Haavisto saada runtattua pressaksi, en minä sitä vihreyden takia halua, vaan Haaviston henkilön takia.
Pitäisi nyt panna iso pyörä pyorimään ja runtata Saulin kampanja alas. Ei Saulissa mitään vikaa sinänsä, mutta kun olisi mahdollisuus saada idearikas ja kyvykäs Haavisto niin miksi tyytyä pelkkään Niinistöön.
Ehdotankin kampanjalauseeksi
Miksi tyytyä Niinistöön kun voitaisiin saada Haavisto presidentiksi.
En ole ihan samaa mieltä. Mielestäni poliittiset erimielisyydet ovat ok. kuuluvat kuvioon, mutta nämä molemminpuoliset halveksunnanosoitukset ovat jotain muuta. Niistä haluasin päästä eroon.
Eli en minä kaikenkattavaa konsensuspolitiikkaa halua, mutta haluaisin, että erilliset ylilyönnit ja niistä johtuvat haavat ja kaunat lakkaisivat olemasta osa politiikkaa. Toki tiedän, ettei tuohon koskaan päästä, mutta jos pääsisimme tilanteeseen jossa edes politiikan päähuomio on asioissa eikä siinä kuka sanoin ilkeämmin kenestäkin. Eli enemmän asiaa vähemmän riitelyä.
"Mielestäni poliittiset erimielisyydet ovat ok. kuuluvat kuvioon, mutta nämä molemminpuoliset halveksunnanosoitukset ovat jotain muuta. Niistä haluasin päästä eroon."
Toki ymmärrän mitä tarkoitat ja siltä kannalta olen samaa mieltä.
Edelleen vain intän että politiikkaan kuuluu myös ehkä ne halveksunnan osoitukset, se on tavallaan sellaista epärelevanttia ja epä-älyllistäkin keskuselua, mutta inhimilliseen kanssakäymiseen kuulu se että tunteetkin pitää voida ilmasita, eli höyryt pitää päästää pihalle.
Tämän on huomannut Soini, mutta tämän on näköjään huomannut myös Haavisto. Minäkin olen ehkä jo sen huomannut, mutta en osaisi käsitelllä näitä tilanteita joissa tunteet purkautuvat kuten nuo mainitsemani miehet pystyvät, etenkin Haavisto.
.
Reino Toivanen:
"Soini teki mielestäni henkilökohtaisen virheen lähtemällä yleensäkään mukaan ja jakamalla eurokriittisten äänet Väyrysen kanssa. Puolue ei sinänsä virhettä tehnyt.
Täsmälleen samaa mieltä. Äänestin Väyrystä, mutta se ei valitettavasti riitänyt.
Väyrynen oli ehdokkaista ainoa, joka näki ennen EMU:n siirtymistä täysin mahdottomana yhtälöä jossa Kreikka on mukana. Näissä vaaleissa ei arvostettu todellista asiantuntemusta vaan pelattiin puhtaasti mielikuvilla.
Nyt olen miettinyt vakavasti jopa äänestämättä jättämistä protestina hallituspuolueiden holtittomalle rahankäytölle ja surkealle eu-politiikalle.
Lipponen mokasi jälleen eilen tappion hetkellä. Väyrynen oli sinänsä hyvä häviäjä, ettei käynyt raivokkaasti Haaviston tai Niinistön persoonaan kiinni.
Lipponen sen sijaan möläytteli ja haukkui henkilöä nimeltä Paavo Väyrynen ja moitti häntä "menneisyyden mieheksi".
Äänestäjien mielestä menneisyyden mies oli kuitenkin Paavo Lipponen ja täysin ansaitusti.
Moukkamaiset käytöstavat ja toisten nälviminen eivät sovi presidentin tehtävän arvokkuudelle.
Ottaisi tässä kohtaan Haavistosta oppia miten käyttäydytään sivistyneesti.
Toimisit siis protestiksi? Mutta eikö näissä vaaleissa ole vähän muusta kyse? Ei näissä vaaleissa valittavalla ole hirveästi sanansijaa tuohon Eurooppa-politikkaan, eikä oikeastaan Suomen talouspolitiikaankaan. Miten voimme valita mahdollisimman hyvän presidentin jos äänestämme jostakin ihan muusta?
Protesti voi toisinaan olla hyvinkin merkittävää, kuten viime kevät konkreettisesti osoitti. Ongelmana on ollut, että protesti on tätä aiemmin tehty äänestysaktivisuuden kautta.
Suomea on totuttu pitämään aina "hyvinvointivaltiona", koska oikeasti pahoinvoivat ovat kokeneet, ettei heillä ole kanavaa osoittaa tilaansa. Vasemmistopuolueet ovat vuosia koittaneet saada tätä hiljaista kansanosaa hereille mm. toteamalla, että hyväosaiset kyllä äänestävät (oikeistoa) halutessaan pitää valtasuhteet ennallaan.
Näkyykö protesti sitten kunnallisvaaleissa miten? Alhaisena äänestysaktiivisuutena, kuten ennenkin?
Perussuomalaiset ovat huutaneet ja huuto on kuultu. Nyt siihen pitää pystyä myös vastaamaan.
Sitä pidän meidän kynnyksenä.
Pahoin pelkään, että kunnallisvaaleissa on tosiaankin taas alhainen äänestysvilkkaus. Ikävää, sillä ovat vaalit joilla on oikeastaan eniten suoraa vaikutusta ihmisten elämään.
Sellainenkin vaihtoehto on, ettei tässä äänestettykään EMU:sta, vaan tasavallan presidentistä?
Erään uutisen kommentissa oli huomio joka lienee myös tärkeä kakkoskierroksen suhteen. Eli haluammeko kokoomukselle sekä presidentin että pääministerin paikat samaan aikaan? Tämä vahvistaisi kokoomuksen johtoasemaa arvaamattomalla tavalla.
Tämä on yksinomaan kielteinen mahdollisuus. Toisaalta, Tuomiojan kaltaiset ulostulot voivat esiintyä muuallakin, mm. Vasemmistosta. SDP:lle tämä on kuitenkin erityisen vaikea asia. Paradoksaalisesti onkin mahdollista, että vitjan kasvaminen koko akselille kokoomuslainen pääministeri - presidentti voikin edesauttaa hallitusyhteistyön perustan nopeutettua rapautumista.
Meillä on jäljellä kaksi euro- ja NATO-kritiikitöntä ehdokasta.
Olli Pusan Haavisto-teksti sekä toisaalla Seppo Hauta-ahon Niinistöä käsittelevät tekstit ovat mielestäni hyvin perustellut. Olen aina äänestänyt, mutta nyt en voi sitä tehdä. Kaksi mahdotonta, joista en valitse.
Pandoran lippaassa se viimeinen asia jäljellä oli toivo. Toivon ainoastaan mahdollisimman alhaista äänestysprosenttia toiselle kierrokselle, sillä se viestii mandaatin ohuudesta, kumpi sen sitten saakin.
Mielestäni meillä on kaksi varsin tasokasta ehdokasta presidentiksi. Mutta on toki ymmärrettävää, että jotkut kokevat toisin. Tosin esimerkiksi NATO-asiassa monet tuntuvat suoralta kädeltä mitätöivän peresidenttiehdokkaiden kantoja vaan syöttävät sen sijaan omia epäilyjään heille.
Ilmoittamalla äänestävänsä Haavistoa toisella kierroksella Timo Soini pelaa loppuun asti. Jos arvoliberaalista Haavistosta tulee presidentti, on Soinin helpompi nousta arvokonservatiivina tehtävään hänen jälkeensä.
Niinistön jälkeen arvokonservatiiviselle presidentille ei olisi niin suurta tilausta.
Varmasti Soini yrittää tavalla tai toisella kääntää tilanteen hyväkseen. Kuitenkin kuusi vuotta on sen verran pitkä aika, etten ottaisi tämänkaltaisia potentiaalisia kuviota kovinkaan suurina uhkina.
Soini on kaikin tavoin lähempänä Niinistöä sekä poliittisesti että arvomaailmaltaan kuin Haavistoa. Siksi Niinistö on myös seuraavissa presidentinvaaleissa kilpailemassa samoista äänestäjistä. Istuvana presidenttinä Niinistöllä olisi lisäksi etulyöntiasema vaaleihin.
Noinkin sen voi nähdä, mutta luuletko, että perussuomalaiset ovat kuuden vuoden päästä edelleen noin 20% puolue? Että he kykenevät haastamaan vaikkapa kokoomuksen presidenttikilvassa?
En osaa sanoa siihen muuta kuin, että puolue hajoaa tai menettää kannatuksensa Soinin jälkeen. Mutta hyvä ennakkotapaus oli juuri nyt nähty Haavisto-ilmiö. Suhteellisen uusi puolue teki hienon paluun eduskuntavaalien rökäletappion jälkeen.
Itse pidän tärkeänä, että myös pienempien puolueiden tai jopa kannatuskorttikeräyksen kautta ehdokkaiksi päässeillä on aito mahdollisuus nousta ilmiöksi ja päästä presidentiksi. Haavisto on tällä tiellä jo toinen varteenotettava yrittäjä joka varmasti luo uskoa ja toivoa myös tuleviin yrittäjiin. Luultavasti myös perussuomalaisiin. Ja sitä enemmän hänen esimerkkinsä painaa mitä lähemmäs hän pääsee tavoitettaan.
En edelleenkään ymmärrä miten henkilövaalista leivotaan jatkuvasti puoluevaalia. Vai kannattaako mm. kokoomusta nyt 37% kansasta ja SDP:tä vain ~7% ?
Pekka nyt vaan oli/on hyvä ehdokas, yli puoluerajojen.
Tämäkin pitää paikkansa, mutta ei se puoluekytkös olematon ole kenelläkään ehdokkaalla. Pekka oli toki kaikkein eniten panostanut tuohon puoluerajojen rikkomiseen ja pyrkimykseen toimia kokoovana ehdokkaana, kun taas joidenkin kampanja näytti keskittyvän vain oman puolueen peruskannattajiin.
Toki, kampanjat olivat erilaiset mutta en oikein ymmärrä 'ilakointia' joka liittyy nyt Soinin 9.x % äänisaaliiseen; onhan se vuoteen 2006 verrattuna hurja nousu mutta eduskuntavaaleihin nähden tappio.
Kuitenkin on muistettava, että jopa perussuomalaisessa puolueessa on muitakin edustajia kuin Soini ja Soini ei välttämättä ole jokaisen persuäänestäjän messias - vaikka näin on annettu ymmärtää.
Viisas ihminen äänestää aina ehdokasta.
Varsinkin residenttikisassa.
Ei Soini ole ilmoittanut äänestävänsä Haavistoa. Tarkistin Soinin plokista. Et kai arvele Perussuomalaisten puheenjohtajan äänestavän Suomen presidentiksi vihreää homoseksuaalia, jolla on miespuoliso ?
Luulen, että Soini näkee paremmin sen ihmisen joka on noiden leimojen takana ja näin ollen hänelle Haaviston äänestäminen olisi varmasti helpompaa kuin niille jotka ajattelevat vain ennakkoluulojensa kautta.
Kannattaa lukea uutiset muualtakin kuin Soinin plokista. Hän sanoi ensin äänestävänsä Haavistoa, mutta tuli sitten katumapäälle, ja alkoi perumaan puheitaan. http://yle.fi/uutiset/teemat/presidentinvaalit/2012/01/soini_harkitsee_a...
Parasta kaikesssa minusta on se, että nyt on kaksi hyvää ehdokasta, odotan todella hyvää vaalikamppailua kun Väyrysestä ja Soinista päästiin.
On tosiaan kiinnostavaa kun ehdokkaat pääsevät ja joutuvat paneutumaan asioihin syvemmälti. Kahdeksan ehdokkaan teinteissähän ei ehditä muuta kuin raapaista pintaa. Nyt ehdokkaat vasta joutuvat todellisen haasteen enteen ja on kiinnostavaa tietää kumpi hallitsee tämän uuden tilanteen paremmin.
Rehellisesti sanoen maaotteluhengessä ja vastakkainasettelumielessä Niinistö-Väyrynen olisi ollut loistava finaalipari. Nyt on vähän sellainen tilanne että on ykköstä ja keskaria, valitse niistä, molemmat on kaljaa ja vähän eri makuisia.
Väykän ja Niinistön välille olisi saatu Suomi jaettua oikein kunnon poteroihin. Ai niin, onhan nytkin toinen on homo ja toinen hetero.
Vastakkainasettelu olisi kieltämättä ollut suurempi. Mutta uskon kyllä nytkin niitä eroja löytyvän kun vähän syvällisemmin ehdokkaita hiillostetaan. Itse kuitenkin olen nykytilaan tyytyväinen.
Eipä tossa nyt paljon hurrattavaa ole, toisaalta ei siellä yhtään kovaa haastajaa Niinistölle ollut tiedossakaan ja vastajytkyily satanee vaan Saulin laariin.
Niitä änkyröitä kun on piruvie kuitenkin ihan tarpeeksi viemään Niinistö kirkkaaseen voittoon, puhumattakaan siitä että monelle äänestäjälle on varmasti kova paikka äänestää homoa.
Odotetaan ja katsotaan. Uskon, että Haavisto vielä pistää Niinistön koville .
Toivotaan, itse pidättäydyn (jälleen) äänestämästä kun ei sopivaa ehdokasta ole. Annetaan viisaampien päättää kenen haluavat arvojamme johtamaan.
Presidentin tärkeimpiä tehtäviä ovat ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja siksi on hyvä, että jatkoon pääsi vastuullisia ehdokkaita.
"Itselleni se tärkein ero syntyy kuitenkin kovan talousmiehen asettamisesta humaanin sovittelijan vaihtoehdoksi."
Tässä minäkin näen toisen kierroksen valinnan olevan ja odotankin mielenkiinnolla syveneekö väittely 2. kierroksella.
Toisin kuin Marko ilmeisesti näkisit, minä näen että Suomi ja Eurooppa ovat nyt sellaisessa tilanteessa, jossa kovaa talousmiestä tarvitaan. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja varsinkin EU:n ulkopuoliset suurvaltasuhteet vaativat sekä vahvaa johtajaa että humaania diplomaattia, mutta näiden välillä on hyvä olla rakentava työnjako. Haavistolle voisivat sopia paremmin ulkoministerin tehtävät. Presidentiksi taas tarvitaan joku joka pystyy laittamaan Kataisen ja Urpilaisen talouskuriin ja perustuslailliseen nuhteeseen.
Ennen kaikkea toivoisin kuitenkin että nyt kun helppoheikit ja vallanhimoiset opportunistit on pudotettu, vaaliväittely voisi paneutua presidentin roolin kannalta keskeisimpiin asioihin.
Jos talous kerran pitää panna kuntoon niin siihen ei perustuslakikaan saisi asetaa esteitä.
Presidentin valta talouspolitiikassa on kuitenkin varsin vähäistä - ja epäsuoraa. Eli en itse korostaisi talouspoliittista osaamista vaan ennen kaikkea ulkopoliittista osaamista ja monipuolisuutta.
Kauppavaltuuskunnat.
Presidentin tittelillä aukeaa monet ovet ympäri maailman mitkä muuten pysyvät suljettuna.
En väheksyisi tätä aspektia ja valitettavasti kummassakaan ehdokkaassa ei ole kauppamiehen vikaa. Ehkä Väyryskä oli ainoa, jolla hieman tätä osaamista olisi ollut - eikä hänelläkään liikaa.
Pahoin pelkään, että kolmatta maailmanparantajaa ei Suomi enää kestä.
Nuo valtuuskunnat eivät kuitenkaan ole talouspolitiikkaa vaan myyntimiehen tehtäviä, eikä niissä presidentin tehtävänä ole neuvotella vaan avata sopivia ovia ja luoda sopivia kontaktimahdollisuuksia. Ja tähän kummatkin jäljelle jääneet ehdokkaat kyllä kykenevät.
En minä kykenemistä epäile, varmasti T. Halonenkin siihen olisi kyennyt. On kokonaan eri asia ottaako homman hoitoon.
Molemmilla tuntuu mielenkiinnot ja painotukset olevan hieman eri paikassa.
Oletko miettinyt kuinka suuri rasite on Haaviston sukupuolinen suuntautuminen esim.suhteessa islamilaisiin,sekä myös aasialaisiin että Venäjällä vallitsemiin asenteisiin.Vaikka asia Suomessa, eikä Euroopassa herätä suurta intohimoa, muualla vain on toisin.Vientiteollisuuden toivomaa veturia vientiin Haavisto presedenttinä varmasti vaikeutuisi.Näistä asioista on myös syytä keskustella koska niillä on merkityksensä.Suomen kokoinen kansa ei maailmalla vallitsevia mielipiteitä pysty muuttamaan vaikka kuinka haluaisimme.Haaviston kokemusta ulkopoliitikassa pidän olemattomana.
Olen. Ja en usko, että se olisi lainkaan ongelma. Yhtään enempää kuin vaikkapa Saksan ulkoministerillä ko piirre on ongelma (joka on myös julkihomo).
Ei se ainakaan ole ongelma vaikkapa Sudanin varsin tiukkaoppisilla heimopäälliköillä jotka ovat varmasti paljon konservatiivisempia kuin nuo valtioiden päämiehet.
Pistänpä omat mietteeni tähän, kun tämä nyt karuselliin nostettiin, enkä viitsi omaa blogartikkelia aiheesta kirjoittaa, kun samasta aiheesta on jo tuhat ja yksi artikkelia muiden blogeissa.
Ihan hyvä tulos mielestäni. Aikaisempien ansioidensa perusteella Niinistö ansaitsee presidenttiyden kaikista eniten, joten hänen äänisaaliinsa oli pieni pettymys, mutta yli 50% äänistä ensimmäisellä kierroksella olisi ollut niin mielettömän kova tulos, ettei sitä kai ollut realistista odottaa edes Niinistöltä. Timo Soinin tuloskin oli yllättävän alhainen, mutta se on tulkittavissa niin, että perussuomalaiset haluavat Soinin ennemmin puolueensa johtoon kuin presidentin edustustehtäviin.
Haavisto on itselleni varmaankin mieluisin toiselle kierrokselle menijä. Mies on selvästi fiksu ja diplomaattinen ja omaa hyvän ulkopoliittisen kokemuksen. Ja olisihan se kutkuttavaa nähdä Haavisto puolisoineen valtiovierailulla Iranissa, Sudanissa tai Saudi-Arabiassa tai kättelemässä edellä mainittujen maiden diplomaatteja itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Vihreiden jäsenyys ja vasemmistolaisuus on Haaviston suurin rasite, mutta presidenttihän luopuu puolueen jäsenkirjasta, eikä juurikaan päätä käytännön politiikasta, joten rasitteet eivät ole suuria. Minulle ei olisi ongelma nähdä Pekka Haavistoa Suomen presidenttinä.
Lipposen huono tulos on tietysti siinä mielessä hyvä juttu, että sen voisi optimisti tulkita demarien lopun aluksi, mutta täytyy muistaa, että presidentinvaali on henkilövaali ja Lipponen nyt on fanaattista pakkoruotsittamista lukuun ottamatta demareista sieltä fiksummasta päästä.
Eniten minua harmittaa ja pelottaa Eva Biaudet'n äänimäärä. Onko Suomessa todellakin yli 80 000 ihmistä -- keskikokoisen kaupungin verran -- Eva Biaudet'n arvomaailman jakavia? Yli 80 000 ihmistä, jotka pitävät poliittisella pelillä pätevien hakijoiden ohi vähemmistövaltuutetuksi kiilannutta ja mielettömän epätasa-arvoista ylioppilas Biaudeta sopivana henkilönä presidentin virkaan? Uskomatonta. Raivostuttavaa. Pelottavaa.
En epäile hetkeäkään Niinistön pätevyyttä, mutta mielestäni hän ei vain ole ainoa pätevä toisella kierroksella ;)
Luulen, että Lipposen huono tulos johtuu muustakin kuin hänen persoonastaan. Näyttäisi siltä, että juuri nyt demareilla on varsin tukalat oltavat koko Euroopassa joten luulen, että heillä tulee olemaan vielä täysi työ pelkästään kannatuksen laskun pysäyttämisessä.
Mitä Biaudettiin tulee, niin en itse olisi noin ankara häntä kohtaan. Mutta täytyy myöntää, että arvostukseni häntä kohtaan pikemminkin laski kuin nousi kamppailun kuluessa. Ja hän oli ehdokkaista ainoa jolle kävi niin.
Marko Kivelä: " Näyttäisi siltä, että juuri nyt demareilla on varsin tukalat oltavat koko Euroopassa"
Toivotaan.
"Mitä Biaudettiin tulee, niin en itse olisi noin ankara häntä kohtaan."
No sinä nyt suhtaudutkin uskomattomalla tyyneydellä lähes kaikkeen. Minulle epätasa-arvoisuus on kuitenkin niin raivostuttava asia, että en pysty ottamaan sitä kevyesti. Kovin kevyesti en myöskään ota pakkoruotsia ja yliopisto- tai ammattitutkinnon puutteenkin lasken miinukseksi. Pisteenä i:n päällä poliittinen vehkeily vähemmistövaltuutetun virasta. Biaudet'ssa ei kerta kaikkiaan ole mitään hyvää piirrettä. Edes ulkonäkö ei ole sellainen, koska Essayah oli mukana kisassa.
Marko K:"Luulen, että Lipposen huono tulos johtuu muustakin kuin hänen persoonastaan."
Kun tähän(kään) asiaan ei näytä tulevan muita henkilökohtaisia mielipiteitä, niin tässä [vain] yksi useista Lipposen demarikauden aikana saamista omista kokemuksistani:
Lipposen johtamien demareiden aloitteesta syntyi 90-luvulla nuoriin kohdistunut sanktiolaki, jonka perusteella alle 25-vuotiaat nuoret syrjäytettiin taloudellisen perusturvan piiristä, jos he eivät vastoin omia taipumuksiaan suostuneet hakemaan mitä tahansa demareiden työvoimahallinnon käsissä maassa avoinna olevaa ammatilliseen koulutukseen tähtäävää koulutusta, vaikka tuo koulutus olisi ollut "iktyonomin" koulutus peräpohjolassa ja heidän olisi pitänyt rahoittaa koulutus opintolainalla vailla tietoa tulevasta työpaikasta.
Jos nuoret opintoja syventääkseen olivat hakeutuneet muuhun kuin ammatilliseen koulutukseen, heidät katsottiin "passiivisiksi", ja jos he tässä tilanteessa eivät olleet saaneet töitä, heiltä evättiin myös "sossun" myöntämä taloudellinen perusturva, koska he olivat "kieltäytyneet työvoimapoliittisesta toimenpiteestä".
Keskustan Mari Kiviniemi teki 11.2.1997 eduskunnalle toivomusaloitteen työmarkkinatuen palauttamisesta alle 25-vuotiaille nuorille. Toivomusaloitteen mukaan ”Työmarkkinatuen tarkoitus on edistää ja parantaa tuen saajan markkinoille hakeutumisen ja palaamisen edellytyksiä. Tuki on siis ilman edellä mainittua rajaustakin nuoria aktivoiva etuus. Työmarkkinauudistuksesta aiheutuvat selvät haitat ja ongelmat ovat osoittaneet uudistuksen toimimattomaksi”. Myös eduskunnassa tuolloin Keskustan kansanedustajana istunut tuttavani teki eduskunnassa pyynnöstäni asiaa koskevan kirjallisen kysymyksen syyskuussa 1997.
Ministerinä tuolloin toiminut demareiden Liisa Jaakonsaari ei nähnyt tarvetta tilanteen parantamiseen, ja mm. omalla silloisella paikkakunnallani monet nuoret päätyivät itsemurhaan, joihin kuntamme lehdessä kiinnitti huomionsa huolestuneena myös mm. seurakunnan kirkkoherra.
Ruåtsalaiset ovat uskollisia puolueelleen. Itse asiassa E.B.:n äänimäärä oli tässä mielessä alakanttiin, vaikkakin äänikartasta näkee, että hän sai kaikista ehdokkaista suurimman kannatuksen Pohjanmaan ruotsin kielisellä alueella ja Ahvenanmaalla.
Jani Korhonen: "Eniten minua harmittaa ja pelottaa Eva Biaudet'n äänimäärä. Onko Suomessa todellakin yli 80 000 ihmistä -- keskikokoisen kaupungin verran -- Eva Biaudet'n arvomaailman jakavia? Yli 80 000 ihmistä, jotka pitävät poliittisella pelillä pätevien hakijoiden ohi vähemmistövaltuutetuksi kiilannutta ja mielettömän epätasa-arvoista ylioppilas Biaudeta sopivana henkilönä presidentin virkaan? Uskomatonta. Raivostuttavaa. Pelottavaa."
Täytyy vain toivoa, että nuo äänet tulivat suomenruotsalaisilta äänestäjiltä joista suurin osa ei ole kuullutkaan mistään kähminnöistä.
Kannatustietojen mukaan hänen kannatuksensa painottui hyvin voimakkaasti ruotsinkielisille alueille.
Jani Korhoselle:
Lipposen kampanjalla oli väärä kohderyhmä. Paavo sai kannatusta vain ruotsinkielisillä alueilla: Korsnäs 29.3%, Närpiö 26.8% ja Ahvenanmaa 24.7%.
Lipposelta oli näköjään unohtunut, että meillä suomenkielisellä rahvaallakin on nykyisin äänioikeus ja meitä on sentään 95% kaikista äänioikeutetuista.
Onneksi olkoon Haavistolle kakkossijasta.
Saas nähä miten Pekka ja poika pärjäävät Niinistöä ja Jenniä vastaan.
Jani Korhonen kirjoitti:
"Biaudet'ssa ei kerta kaikkiaan ole mitään hyvää piirrettä. Edes ulkonäkö ei ole sellainen, koska Essayah oli mukana kisassa."
No nyt kipin kapin optikolle Jani. Kyllä Biaudet on varsin näyttävän näköinen nainen.
Muuten olen hänen kanssaan täysin eri mieltä lähes kaikista asioista.
Jotenkin minua jäi häiritsemään, kun nimekkäät persut työnsivät aika ajoin näyttävästikin Haaviston vaalivankkureita (esim. Halla-aho ja Soini itsekin Haavisto-suitsutuksillaan).
Pidin tätä mielenkiintoisena ilmiönä. En kuitenkaan missään vaiheessa itse ottanut tätä varsinaisena kehotuksena ääneestää Haavistoa toisin kuin jotkut mediat koittivat väittää. Mutta varmaankin nuo olisivat olleet varovaisempia jos olisivat olleet täysillä mukana Soinin kampanjassa.
Kiitokset Kivelän Markolle ja kommentoijille hyvästä vaalituloskeskustelusta.
Toivottavasti loppusuoran ehdokkaiden puolisohaastatteluita saadaan tv:n ja radion kautta tasapuolisesti kiinnostuneiden arvioitavaksi.
Itse teen ratkaisuni sitten niiden perusteella. Äänestänkö vai jätänkö sittenkin äänestämättä.
Sitten olisi hyvä saada molemmilta päivitety kannanotot EU:n suhteen. Itselleni oli myönteinen yllätys, että Niinistö kuului alkujaan kokoomuksen EU:ta vastustaneeseen siipeen.
Väyrynen oikeassa! | Niinistö piilottelee kantojaan kaapissa
https://twitter.com/Vaaliliitto/status/161421689664700418/photo/1/large
Vaikkei Suomessa suosita jostain syystä EU-lähihistoriamme tuntemista, niin uskon ainakin niiden yli 1 200 000 äänioikeutetun äänestäjän, jotka eivät äänestä näköjään missään vaaleissa olevan hyvin otollista maaperää uusille avauksille. Kuten avautuuko presidentti-instituutiomme vieläkään toimistaan edes länsimaiselle perustasolle?
Tässä kokoomuksen isänmaallisen siiven edustajan Jorma Jaakkolan ajankuvaraportti, joka lienee tuttua kauraa, ainakin poliitikan ytimissä toimivien keskuudessa:
"SUOMALAINEN VAALIPETOS – salaten ja valehdellen EU:hun"
http://koti.mbnet.fi/jorjaa/nettikirja.php
EI EU-KRITIIKKIÄ
"Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kritisoida EU:ta, vaan tuoda esille presidentti Koiviston aikaista salaista suomalaista EU-päätöksentekoa.
Kirjoitukseni on raportti Suomen korkean valtiojohdon petollisuudesta kansalaisia kohtaan. Totuuden kertominen ja julkisen keskustelun herättäminen ovat intressini kirjoittaa.
Valtiojohdon petollisuuden seurauksena on tänään ajankohtainen aihe, velkaantuneiden euromaiden auttaminen.
Oman maan ahdingot eivät tunnu hetkauttavan Suomen hallitusta ja eduskuntaa."
Kansanvaltahan ei Suomessakaan toimia, jos emme saa tietää mistä olemme kulloinkin todellisuudessa äänestämässä.
Toivon ehdokkaiden entistä tiukempaa haastamista ja asioihin kunnolla paneutuvaa loppukampanjaa.
Muistelisin, että EU-äänestyksen aattona sekä EU-myönteinen että EU-kielteinen materiaali oli aika tavalla pielessä. Etenkin MTK:n pelottelukamppanja meni aika tavalla yli. Voi tietysti olla, että jonkin verran tietoa pantatiin, mutta itse luulen, että jälkiviisausdellakin on osansa...
Tuo mitä sanoit on aivan totta.
Ilokseni olen huomannut, että on kasvava joukko kansalaisia, jotka pyrkivät olemaan etukäteen viisaita.
Toivotaan siis, että isoihin asioihin paneudutaan vielä ennen toisen kierroksen äänestysten alkamista. Onhan presidentin keskeinen valtaoikeuksien osa eli ulkopolitiikka entistä enemmän talouspolitiikkaa.
Suomen ja Euroopan unionin tulevaisuus 2012
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=2139
- Poliitikot viljelevät hienolta kuulostavia termejä, mutta monelle Suomen kansalaiselle ne eivät kerro paljoakaan. Euroopan Unionin rakenne ja byrokratia vaikuttavat loputtomalta direktiiviviidakolta, josta ei saa mitään tolkkua.
- Tämän artikkelin tarkoitus on purkaa Eu:n ja Suomen virkamiesten ja johtavien poliitikkojen käyttämiä termejä ja lausuntoja, ja korjata valtamedian ja auktoriteettien suhteellisen mystisiä tulkintoja. Ensi vuodesta lähtien Suomi tulee muuttumaan, halusimme sitä tai emme. Artikkeli perustuu Eu:n ja Suomen virallisiin asiakirjoihin.
"Väyrynen, Niinistö, Lipponen, Biaudet, Haavisto ja Soini vastaavat talousdemokraattisiin peruskysymyksiin"
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=2274
- Moni kuvittelee, että valtio luo rahan.
- Se on perusteellinen harhakäsitys, varsinkin nyt euroaikana. Kaikki EU-valtiot, myös Suomi, joutuvat "lainaamaan" liikenteessä olevat rahat (bitit tai luvut, jotka edustavat summia) yksityisistä liikepankeista, jotka kirjoittavat summat tyhjästä lainaajien tileille ja alkavat sitten periä summista korkoa (tuotto-odotusta). Kaikki tiliraha on lainattu yksityisistä pankeista, ja jollei pankeista lainata jatkuvasti lisää (tai jolleivät pankit anna), järjestelmä romahtaa. Ilman velkaa ei ole rahaakaan.
- On kestämätön tilanne, että yksityiset liikeyritykset, pankit, saavat luoda periaatteessa mielivaltaisesti rahaa itse tarpeelliseksi katsomiinsa keinottelu- ja temppuvirityksiin ja omien sidosryhmiensä tarpeisiin – vastuun ollessa edelleen yhteiskunnan yhteinen (lue: reaalitaloudesta elantonsa saavien kansalaisten, joilla ei ole veronkiertomahdollisuuksia). Kaikki lienevät huomanneet Euroopan ja Yhdysvaltain "velkakriisit".
Ihmettelen tätä antijytky-vouhottamista. Miten SDP onnistui peittämään vielä Perussuomalaisiakin pahemman takapakkinsa, ajatteli asiaa miltä kannalta tahansa. Eduskuntavaalimenestyksellä mitaten SDP suurempana puolueena niiasi PS:a pahemmin. SDP:lla oli vieläpä pohjalla historiallisen surkea "torjuntavoitto". SDP otti turpiinsa myös presidentinvaaleilla mitaten. Entinen voittaja teki mahalaskun. SDP:n tappioputki sai vain jatkoa.
Toisen kierroksen asetelma on PS:a äänestäneiden kannalta mielenkiintoinen. Äänestämällä Haavistoa, voi kuitata Kokoomukselle sen hallitusneuvotteluissa järjestämän nöyryytyksen. Lisäksi yksi syömähammas pois Vihreiden riveistä seuraavissa vaaleissa on plussaa sekin. Niinistöstä ei kuntavaaliehdokasta taida tulla vaikka nyt kakkoseksi jäisi.
Omalla kohdallani Haaviston äänestämisen estää se että kaiken maailman panulaturit tulkitsisivat ääneni välittömästi tueksi itselleen ja omalle linjalleen. Ja tuskin olen ainoa.
Haavisto ja Laturi ovat tyystin eri henkilöitä. Sinuna en olisi hirveän huolissani siitä mitä Laturi ajattelee tai pohtii.
Presidenttiä pidetään kansan arvojohtajana. Yhtään tuttua ei ole vielä ilmaantunut, joka voisi äänestää kansakunnan arvojohtajaksi homosivarin. Kun katsoo Haaviston olemusta ja hymyilevää poikaystävää niin tulee ällö olo. Vai etttä presidentiksi.
Suomen tasavallan presidentti Pekka Haavisto rauhantehtävissä valtiovierailulla Iranissa. Lentokoneesta saapuu presidentti pitäen kädestään puolisoaan. Hui helvetti. Tätäkö kansa haluaa. Onneksi auttaa vaikeina aikoina Veikko Vennamon sanonta, että tämä kansa on tyhmää. Nyt saamme tietää tyhmien prosenttimäärän.
Aika rajua toisenlaisten näkemysten kannattajien halveksuntaa esität. Onneksi maailma ei ole ihan sellainen paikka kuin kenties haluaisit olevan. Meillä kanssasi erilaiset arvot omaavillakin on oikeutemme ja myös ylpeytemme.
No niin.
Tässä nyt selviää ainakin se kuka on todella suvaitsevainen ja kuka kenties vain esittää suvaitsevaista.
Minun mielestäni presidentin työ on työ siinä missä muukin työ. En usko mihinkään arvojohtajuuteen, se on höpinää.
Pekka Haavisto olisi yksinkertaisesti pätevä hoitamaan sen homman, eikä sillä ole mitään tekemistä pätevyyden kanssa millä tavalla Haavisto tai joku muu hoitelee seksuaalisten tarpeidensa tyydyttämisen, kunhan ei riko lakia.
-
Kun nyt Kahela meni mainitsemaan tuon lentokoneesta astumisen niin ohessa kooste siitä miten maailmanpolitiikan valtiomiestasollla asioihin suhtaudutaan: http://kaikki-elamasta.blogspot.com/2012/01/tama-aihe-pitaisi-olla-jo-ka...
Marko Kivelä, kyllä Sinä sitten olet tyhmä mies.
Koska olen kanssasi jostain asiasta eri mieltä? Sinulla näyttää olevan varsin kypsä suhtautuminen kanssaihmisiisi.
Niinistöstä tehdään presdenttiä suutella rahalla, vaalibudjetti on viisinkertainen Haavistoon verrattuna
Niinistön ansioita:
Ryssi Soneran konkurssiin kun petasi Nolla-Pekka Heinosta seuraajakseen
Myi lamavelalliset , pääosin pienyrittäjiä,pilkkahintaan koronkiskureille orjaksi ja lupasi vielä, ettei näitä onnettomia koskaan vapauteta veloista. Onneksi Vanhanen pelasti
Mutta vahingot olivat miljardeja kun sossu elätti 50000-70000 lamavelallista ja inhimilliset kärsimykset olivat valtaavat.
Valtiolle olisi maksanut 100 miljoonaa euroa vapauttaa velalliset ikeestä
Lamavelallisten myyjistä Lipponen je Biaudet onneksi jo tiputetiiin nyt pitää tiputtaa Niinistökin
Niinistön valtionvarainministerinä harjoittama politiikka on toki syy joko äänestää häntä tai jättää äänestämättä. Varsin kovaa kohteluahan hän antoi monille, mutta toisaalta politiikka oli myös tehokasta.
Riippumatta siitä pidetäänkö lama-ajan valtionvarainministereiden suoritamia leikkauksia raakalaismaisina vaiko suoraselkäisinä niin nämä toimet eivät olleet kiinni valtiovarainministeristä vaan siitä että rahaa ei ollut eikä lainaa saanut. Suomella ei siinä vaiheessa ollut esimerkiksi mitään sellaista tukiverkostoa kuin EU, joka voi lainata silloin kun muut eivät lainaa, tai lainan korot nousevat yli jonkun kriittiseksi katsotun pisteen.
Politiikka tuolloin ei siis ollut julmaa eikä se ollut viisasta ja järkevää kansakunnan pelastamista vaan se oli ainutta mahdollista politiikkaa.
Toisaalta ihmettelen kovasti sitä miksi joku 7% olisi joku kipuraja lainarahalle. Itse muistan että jossain vaiheessa, silloin kun itselläni vielä oli lainaa, korot huitelivat siellä jossain 10%:n pahemmalla puolella ja silti, jos jostain löytyi ylimääräistä rahaa, niin piti harkita kannattaako rahalla maksaa pois velkaa vaiko laittaa pitkäaikaiselle talletustilille. Sitä korkoa, samoin kuin lainaa, pidettiin silloin niin normaalina asiana.
Tosin, taitaa nykyiselläkin nuorisolla olla isoja lainoja, korot vain ovat kymmenes osa siitä mitä ne olivat ennen.
Ei ole olemassa ainoaa välttämätöntä politiikkaa. Aina on vaihtehtoja. Esimerkiksi velkapaketin myyminen norjalaisille oli ratkaisu jolla oli montakin vaihtoehtoa. Yksi olisi ollut samojen velkojen myyminen vastaavalla alella itse velallisille. Tämä olisi luultavimmin ollut kansantaloudellisesti järkevämpää.
Mitä korkoprosenttiin tulee, niin sen korkeuden merkitys on riippuvainen inflaatiosta. Nykyisen matalan inflaation aikana, koron kipukynnyskin on matalammalla.
Sauli Niinistön valtiovarainministerin "taidot ja kyvyt" saivat aikanaan myös aikamoisen turbobuustin "maailmantalouden tilan virkistymisen" seurauksena 8-kertaistuneiden yhteisöverontuottojen myötä 1990-luvulla (yhteisöverontuotto oli vain 0,94 miljardia euroa v. 1992, mutta tuotto oli jo 7,42 miljardia euroa v. 2000, josta tosin Nokia Oyj:n osuus oli noin 1 miljardi euroa siis v. 2000).
Uuden yhteisöveromallin toteutti Ahon /Viinasen hallitus, Niinistöllä ei ollut siihen osuutta vaikka hyödyt kulminoituivat hänen aikaansa
Ja nyt alennusten jälkeen pyöritään 3 miljardin luokassa
"Aina on vaihtehtoja. "
Aina on vaihtoehtoja mutta kaikki vaihtoehdot eivät aina ole mahdollisia. Esimerkiksi rahan käytön lisääminen tilanteessa jossa rahaa ei ole, ei ole mahdollista, ei myöskään velanotto ole mahdollista tilanteessa jossa velkaa ei kukaan myönnä.
Pula-alan valtiovarainministeriltä puuttuu vaihtoehTOJA, vaikka häntä voidaankin myöhemmin sen takia ylistää maan pelastajaksi tai tuomita köyhien kurittajaksi tai yritysten tappajaksi.
Tietenkin voidaan aina valita niiden vaihtoehtjen väliltä joita on vielä olemassa, joista kaikissa tapauksissa aina jäkeenpäin voidaan väittää että tehtiin oikein tai väärin. Joskus jälkikäteen voidaankin sanoa mikä vaihtoehto olisi ollut paras, aina ei edes jälkikäteen.
Niinistö aloitti valtiovarainministerinä vasta 1996.Silloin Suomi oli jo EU:n jäsen ja luototuskin oli jo kunnossa ja valtion velkaantuminen pysähtymässä.
Noina vaikeimpina aikoina vm toimi Iiro Viinanen.
Mutta Aholla ja Viinasellakin oli vaihtoehtoja toimia: Paras malli oli Ruotsin ja Norjan malli, jossa valtio meni pankkeihin omistajaksi tukiosuudellaan ja esti pankkeja pistämästä tervitä yrityksiä konkurssiin.
Niinpä Ruotsissa ja Norjass valtiot tekivät jopa voittoa pankkikriisillä
Suomessa taas Aho ja Viinanen lähtivät siitä, että pelastetaan pankkien omistajien omaisuus ja niinpä pankit saivat lyödä terveetkin yritykset nurin ja rahastaa omaisuus vakavaraisuuden takaamiseksi
Aikaisempaan kommenttiisi minun toteamukseen 1990-luvun yhteisöverotuottojen moninkertaisesta kasvusta helpottamassa Suomen valtion rahoitustarvetta, niin tarkoitin nimenomaan, että silloisella valtiovarainministeri Sauli Niinistöllä ei ollut osaa eikä arpaa verotuottojen kasvuun, joka johtui yritysten liiketoiminnan volyymin räjähdysmäisestä kasvusta "rajat ylittävien markkinoiden" myötä.
Tämä kommenttisi kuvaa täsmälleen sen, miten Suomen silloiset hallitukset katsoivat parhaaksi "auttaa" devalvaatioiden uhreiksi joutuneita yrittäjiä 1990- ja 2000-luvulla. Myös Lipposen hallitukset eivät piitanneet ylivaikeassa velkakierteessä olleista PK-yrittäjistä, sillä nämähän edustivat lähtökohtaisesti eri poliittista kantaa kuin Lipponen/SDP mutta kokoomuslaisten ministerien toiminta oli kyllä täysin anteeksiantamatonta kyseisiä yrittäjiä kohtaan: Suomessa talousrikollisetkaan eivät ole "löysässä hirressä" niin kauan kuin näitä yrittäjiä ja heidän takaajiansa pidettiin armotta lähes 20 v ajan.
Niinistö yrittää näytellä nykyään hyväntekijää osallistumalla syrjäytyneiden nuorten auttamista harjoittavien yhdistytsen toimintaan muutaman kerran
Moni näistä syrjäytyneistä tulee lamavelallisten perheistä
Dukumenttien mukaan nykyisitä presidenttiehdokkaista Niinistö, Lipponen ja Biaudet olivat ministerivaliokunnan kokouksessa, joka päätti myydä lamavelalliset pilkkahintaan koronkiskurille. Ja päätti myös, ettei näitä saa koskaan vapauttaa ikeestä.Valtio sai 100 miljoonaa euroa.Velalliset olisivat maksaneet enemmänkin päästäkseen ikeestä.
Onneksi Vanhasen hallitus päätti vapauttaa heidät mutta se tuli aivan liian myöhään.
Tuo nuorista syrjäytyneistä huolehtiminen on kaksinaamaisuutta pahimmillaan
En näe nuorista syrjäytyneistä huolehtimista kaksinaamaisena. Mielestäni se on hyvää ja arvostettavaa toimintaa. Mutta se ei tarkoita sitä, että aiempien päätösten vihreet katoaisivat tai aiempi kova politiikka muuttuisi pehmeäksi. Kun tarkastelemme presidenttiehdokkaan politiikkaa, on mielekästä tarkistella mitä he todella tekivät kovassa paikassa? Olivatko ratkaisut oikeita tai moraalisesti kestäviä?
Blogisti tarkoitti kaiketi velan anteeksiantoa tai velkajärjestelymahdollisuuden antamista ylivelkaantuneille velallisille tai näiden takaajille, joita pidettiin ainakin löysässä hirressä pitkään 2000-luvulle (olisiko ihan vuoteeen 2008 asti).
Pekka Heliste
"Niinistö aloitti valtiovarainministerinä vasta 1996.Silloin Suomi oli jo EU:n jäsen ja luototuskin oli jo kunnossa ja valtion velkaantuminen pysähtymässä."
Olkoon niin, en lähde tarkistelemaan. Mutta kyllä minä ne ajat muistan ja tiukkoja aikoja ne olivat ja valtakunta piti saada nousuun. Lipponen oli pääministeri ja olikohan Ahtisaari pressana, vai oliko vielä Koiviston aikaa, en muista.
Silloin oltiin laman säikyttämiä ja yritettiin toimia ennakoivasti seuraavan laman ehkäisemiseksi ja puhuttiin myös puskurirahastoista joita piti kerätä seuraavan laman varalle. Vanhat velat piti saada maksuun jotta uutta velkaa saataisiin, sitten kun sitä taas tarvittaisiin.
Kaikki nuo olivat hyviä tavoitteita, mutta jäivät saavuttamatta. Toimenpiteet eivät siis olleet tavoitteisiin nähden läheskään tarpeeksi jyrkkiä, vaan liian lepsuja jopa.
Toki minäkin olen sitä mieltä että käyhiä pitää tukea ja auttaa, olenhan itsekin käyhistä oloista, vaikka nyt elänkin mielestäni mukavasti. Mutta toisaalta niiden liika rankaisemininen joilta se tuki otetaan saattaa olla virhe. Ei pitäisi koskaan purra ruokkivaa kättä. Toisaalta velan ottaminen syömävelkojen maksuun ei ole pitkän päälle kestävä linja.
Jossain on tasapainotila näiden erilaisten tavoitteiden välillä ja se pitäisi etsiä. Ilmeisesti jonkinlainen tasapaino onkin jo saavutettu ja nyt politiikka on sitä että heilutaan sen tasapainotilan molemmin puolin.
Velkaantuminen on vielä se ongelma joka pitää ratkaista. Velasta pitäisi päästä eroon, mutta käsitykseni mukaan sitä ei voida hoitaa pois muuten kuin inflaatiolla. Rahakoneet vain käyntiin ja lisävelanotto jäihin. Sitten kun valtion velka on kuitattu inflaatio voitaisiin lopetta ja tasapainoilla taloudessa jatkossa ilman velanottoa. Niin, tämä velkaongelman hoito pitäisi tietenkin tehdä EU- tasolla jotta se onnistuisi.
.
Valtiontalouden huono tilaa juontaa 2007 vaaleihin, silloin Kokoomus/Katainen lupasivat vaalivoiton ostamiseksi suuret palkankorotukset julkiselle sektorille
Niinpä julkisten palkkojen nettomeno on kasvanut 16 miljardista 23 miljardiin.Tähän kun yhdistetään suuret veronalennukset, joita porvarihallitus jakoi niin ei ole ihme, että julkinen
talous on epätasapainossa.
Veronalennukset jaettiin verovähennyksinä ne ovat luokkaa 23 miljardia esim 2010-2011 välillä ne kasvoivat 4 miljardia.
Noilla teoreettislla ennakkoverolaskelmilla ei ole merkitystä, koska vähennyksillä jaetaan takaisin 50 % tuloverosta
Jos julkinen talous halutaan kuntoon niin pitää tehdä kuin Virossa:Leikataan julkisia palkkoja 35 %
"Mietteittä" väittää Marko olevansa, mutta paljonhan niitä mietteitä oli. Kiitos analyysistä, näitä on aina kiintoisa lukea, itse kun ei meinaa saada noin pitkää ajatusta loppuun asti.
Olen tässä miettinyt jotain minäkin. Vaalituloksesta riippumatta yksi odottamaton ja erittäin myönteinen tulos on jo saavutettu, ja uskon että nimenomaan Haaviston mukanaolon myötä: todella siistit ja kohteliaat vaalit ja kampanjat, ja yhtäkkiä on coolia olla KILTTI!
Kaksi ehdokasta on valittu toiselle kierrokselle asia siltäosin ok.
Omalla kohdallani tilanne on paljon ongelmallisempi,kumpikaan ehdokkaista ei vastaa omaa arvomaailmaani, joten en voi äänestää, mielestäni presidentin vaalilaissa on selvä puute.?
Niinistö edustaa rahanvallan ja pääoman omistajia, joten tällainen tavallinen jo eläkkeellä oleva ihminen on jonkilainen väliinputoja ja näitä väliinputoajia on runsaasti suomessa, mielestäni Niinistö ei ole koko kansan presidentti.?
Haavisto edustaa taas jotain sellaista jota en todellakaan ymmärrä, sanoisin se on täysin luonnon vastaista vierasta ihmiselle, mielestäni olen suvaitsevainen ihminen, mutta ei minun tarvitse ihan kaikkea suvaita joka on omantuntoni vastaista, mielestäni Haavistokaan ei ole koko kansan presidentti.?
En usko, että kukaan pudonneistakaan olisi ollut tältä osin koko kansan presidentti. Muistanet, että Soini ja Väyrynen ovat olleet kärjessä kun on listattu ehdokkaita joita ei ainakaan haluttu presidentiksi. On selvää, että kilpailussa jossa lopultakin vain yksi voi voittaa, ovat muiden kannattajat enemmän tai vähemmän tyytymättömiä.
Niinistö = oikeistolainen kuten pääministerikin. Katainen vetää näitä apupuolueitaan ihan miten haluaa.
Ja Niinistö ei kyseenalaista hallituksen politiikkaa miltään osin.
Haavisto, (vaalean)vihreä globalisaation kannattaja. Ei kyseenalaista hallituksen toimia mitenkään. Eikä mitään muitakaan yhteiskunnan arvomuutoksia. Myös Vihreät mukana Kataisen vedettävänä.
Eli jos vaikka Haavisto voittaisi 52-48 %, alkaisi tämä liberaalivasemmiston mantra: Suomi kannattaa 100 prosenttisesti nykyistä linjaa.
Mutta ei kannata. On siitä sadasta vähennettävä ainakin ne äänestämättä jättävät,joita lienee näissä vaaleissa paljon ja joihin minäkin kuulun - ensimmäistä kertaa elämässäni!
Onnea valitsemallanne tiellä!
Demokratia on tällaista. Useinmiten ei vain löydy ehdokasta josta kaikki olisivat tyytyväisiä. Välillä tyytymättömiä ovat yhdet ja välillä toiset.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 103 kommenttia