Onko yhteistyö uhka itsenäisyydelle?
Perussuomalaiset ja etenevissä määrin eräät muutkin esittävät yhteistyötä, euroaluetta ja ylipäätään Euroopan unionia eräänlaisena mörkönä joka syö Suomen itsenäisyyttä. Retoriikkana tuo vielä ehkä menettelisi, mutta pelkään, että he ovat tosissaan.
Todellisuudessa kuitenkin juuri niinä aikoina kun olimme liittoutumattomia oli liikkumavaramme ja itsenäisyytemme kaikkein pienin. Itsenäisyyttä korostava Väyrynenkin otti komentonsa pikemminkin Tehtaankadulta kuin eduskunnasta.
Onkin kyseenalaista, kuinka pitkälle itsenäisyyttä ja valtaa omista asioista voidaan laittaa vastakkain liittoutumisen ja yhteistyön kanssa. Sillä lopultakin sekä yhteistyö että liittoutuminen on nykyoloissa osoitus Suomen itsenäisyydestä ja valinnanvapaudesta, ei sen puutteesta.
Toki syvenevällä liittoutumisella voidaan myös tehdä virheitä ja luovuttaa valtaamme asioihimme myös silloin kun se on vähemmän viisasta. Liittoutuminen suin päin muiden ehdoilla on toki kyseenalaista, mutta yhtä lailla liittoutumisen pelko vaikuttaa toiminnalta jossa Suomen vapautta on keinotekoisesti kavennettu.
Yhteistyö on etenkin Suomen kaltaisen pienen maan kannalta välttämätöntä. Ensinnäkin se on ainoa väylä vaikuttaa maailmaan ympärillämme, mutta se on myös ainoa keino turvata etumme yhä kovenevassa kilpailussa. EU on kannaltamme loogisin vaihtoehto etujen ajamiseen, joten sitä myös pitää käyttää sellaisena. Sen sijaan, että yrittäisimme pyristellä Euroopasta irti pitää meidän pyrkiä entistä pontevammin ajaa Euroopassa näkemyksiämme ja tavoitteitamme. Meidän täytyy maksimoida yhteistyön edut, eikä minimoida niitä kuten perussuomalaisten politiikka näyttää toivovan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Vissiin PS ja muut vastaavat pelokkaat ovat täysin vastaan järkevää ja hyödyttävää yhteistyötä. Vähintäänkin arvelluttava yhteistyö ei kaunopuheilla muuksi muutu. Veli Pontevakin tuon tajuaa.
Kivelä on nyt kyllä ottanut vaalivaihteen silmään. Hyväksyttäköön tämä väliaikaisesti. Ai niin on vielä toisetkin vaalit tulossa. Tätä ensi talveen asti?
Sitä mitä milloinkin kiusaa tavalla tai toisella. Nyt vaalien takia tietyt asiat ovat enemmän esillä, joten niistä tulee helpommin kirjoitelutua. Tämä nyt ei ollut tarkoitettu varsinaiseksi vaalikirjoitukseksi vaan enemmänkin kesustelunavaukseksi siitä miksi jotkut näkevät yhteistyön ja vaikkapa EU:hun kuulumisen likimain maanpetoksina. Eikö tämä ole mielestäsi tärkeä aihe?
Olennainen aihe toki. Kuitenkaan yhteistyö ei ole itseisarvo. Sen pitää tuottaa hyötyä kaikille osapuolille. Mikäli alkaa löytyä vahvoja nettosaajia sekä takkiinottajia puhutaan enemmänkin hyväksikäytöstä.
Tuskin tässä oikeaa totuutta on. Sitä varten meillä on politiikka joka on kulminoitunut kansaan, joka tekee perimmäisen päätöksen (ainakin pitäisi) ja ennen kaikkea kantaa päätöksensä hinnan. Olen valmis tekemään oman päätökseni ja kantamaan sen seuraukset. Pelkkä seurausten kanto ei kiinnosta. Tätä on tarjolla runsaasti.
Marko,yhteistyö tarkoittaa sitä,että sinun ei tarvitse tehdä minun sanelun mukaan eikä minun taas sinun sanelun mukaan, vaan yhdessä yhteisymmärryksessä sovittujen pelisääntöjen ja tavoitteiden mukaan.
On vaan etukäteen vaikea sanoa mistä yhteistyöstä on hyötyä tulevaisuudessa. Siitähän se näkemysero tulee. Ja kuitenkin yhteistyön kautta tapahtuva monipuolinen integroituminen Eurooppaan tuo mahdollisuuksia, joita ei osata kaivata jos niistä ei tiedetä.
Itse kullekin tekee hyvää olla säännöllisen epäsäännöllisesti täältä pois. Virkistää kummasti mieltä.
"Perussuomalaiset ja etenevissä määrin eräät muutkin esittävät yhteistyötä, euroaluetta ja ylipäätään Euroopan unionia eräänlaisena mörkönä joka syö Suomen itsenäisyyttä."
Hah, hah... esitätkö ihan vakavissasi, että euroalueen syvenevä "yhteistyö" ei syö Suomen itsenäisyyttä, hah, hah?
"Todellisuudessa kuitenkin juuri niinä aikoina kun olimme liittoutumattomia oli liikkumavaramme ja itsenäisyytemme kaikkein pienin. Itsenäisyyttä korostava Väyrynenkin otti komentonsa pikemminkin Tehtaankadulta kuin eduskunnasta."
Hölmö vertaus. Ensin Suomi oli Kremlin tossun alla, nyt Brysselin (varsinkin euron pelastamistalkoot syövät itsenäisyyttä). Ei Markolla tullut sitä kolmatta vaihtoehtoa mieleen? Sitä, että Kremlin jälkeen ei sukellettaisikaan pikku hiljaa, mutta varmasti kehittyvään Euroopan Liittovaltioon?
Euron kriisi tekee entistä selvemmäksi liittovaltiokehityksen. Euroopan valtioiden liitto, EU, on sinällään hyvä projekti. Euroopan Liittovaltio on syvältä ja vie rankalla kädellä itsenäisyyttä.
Ihmeellistä. Haluaisin tietää kuinka tämä oikein tehdään. Eli, että voi edelleen pohtia euroalueen teoreettista hyötyä, kun projekti on jo laakia vaille vainaa.
http://www.talouselama.fi/uutiset/imf+haluaa+kerata+jasenmailtaan+biljoo...
miten nuo rahat oikein otetaan? Yhteistyöllä taikamaailmasta?
Ei sillä. En tiedä olisiko se kuitenkin mukavampi olotila jos pystyisi luovimaan tässä maailmassa, siten, että mikään ei ole oikeastaan totta.
Mitenköhän tuo IMF tähän putkahti? Joka tapauksessa voisi olla viisasta odottaa vielä vähän aikaa ennen kun hautaat euroalueen, sillä epäilen että huhut sen kuolemasta ovat rankasti ennenaikaisia. Kreikka tosin saattaa lentää suhteellisen piankin sieltä ulos.
no siitä yhteistyöstä se IMF putkahti. Ollaan kaikki samassa veneessä, tarvitaan biljoona IMF.lle, että se vene pysyy teoreettisesti pinnalla, teoreettisella biljoonalla.
Mielestäni IMF:n vahvistaminen ei tässä tilanteessa ole paikallaan. Uskoni ko. lafkaan on vähäinen, siitä näyttää olevan turhan usein enemmän haittaa kuin hyötyä. Lisäksi se on ollut ja kai on yhä liian vahvasti poliittisesti suuntautunut. Karkean ja säälimättömän kapitalismin ajaminen yhteistyön nimissä ei ole mielestäni viisasta.
Eli kannatat persujen politiikkaa. Eli änkyroit ja vastustat tätä merkittävää kansainvälistä yhteisytötä ja siihen liitettyjä sitoumuksia. Opit oikeastaan peräpeiliin katsomalla mitä on historiassa tapahtunut. Osassa sopimuksista sopija menettää omat oikeutensa päättää asiasta ja alistuu muiden päätöksiin. Kuten Suomen perustuslaki on alsitettu EU:lle jo nyt. Ja että Suomen maksumäärä ERVV:ssä, EVM:ssä ja IMF:ssä vain kasvaa jo sovitusta.
Verbaaliakrobatialla voidaan osoittaa mitä vain. Sinisilmäinen ei tajua sitä ja tyhmä ei opi. Vaikka ettei Eusopimuksen 125 pykälää rikota vaikka maksetaan toisten laskut. Ja ongelmat johtuvat siitä, ettei sopimuksia noudateta. Ja että on moraaliseti hienoa, että Suomi maksaa toisten maksut pelkästä sanasta, 'solidaarisuudesta'. Koska meillä on varaa, koska ei ole itse törsätty ja on jätetty väliin sirkushuvit ja tehty töitä. Isojen poikien mielestä pikku-Suomi voi maksaa heidän sijoituksensa tappiot.
Kannattaisikohan Kivelän hieman eritellä, mitä liittoutumista ja yhteistyötä hän tarkoittaa? Tämä jää hieman epäselväksi viittauksilla niin Tehtaankadun kuin EUunkin suuntaan.
Voitaneen puhua poliittisesta, sotilaallisesta ja taloudellisesta itsenäisyydestä, liittoutumisesta ja yhteistyöstä.
Kivelä otsikoi "onko yhteistyö uhka itsenäisyydelle?"
Yhteistyö ei varmaankaan ole. Ei kat edes Perussuomalaisten mielestä.
Mutta itsenäisyydelle on ilmiselvä uhka nykyisen EUn kehityssuunta kohti entistä tiiviimpää talousliittoa, jonka looginen lopputulos on sekä poliittinen että taloudellinen liittovaltio.
Kirjoitin sen verran yleisellä tasolla, ettei tuo erittely ole mielestäni erityisen tarpeellista.
Itse näen liittovaltiokehityksen vain tiiviimpänä yhteistyönä. Se vie valtaa ja myös tuo sitä. Ja sama pätee etujen ja haittojen suhteen.
Se missä saatan olla jossain määrin kerettiläinen on, että jos Suomi liittyy merkittävästi Suomen asemaa muuttaviin rakenteisiin, niin pitäisin kansanäänestystä oikeastaan välttämättömänä askeleena.
Jos ei omasta rahasta, markasta, luopuminen ollut kansanäänestyksen arvoinen, niin mikä sitten?
Tai viimeisin EU-perussopimuksen uusiminen (jota Ranskassa ja Hollannissa yritettiin - huonolla menestyksellä - kansanäänestyttää?
Kysymys - nythän tätä liittovaltiokehitystä ajataan sisään takaoven kautta, velkakriisin varjolla. Eikö jo nyt olisi syytä järjestää kansanäänestys?
Minusta Euron suhteen olisi pitänyt tehdä kansanäänestys ja niin olisi ehkä vakaussopimuksen suhteenkin tehtävä, riippuen vähän siitä mikä on sen lopullinen muoto. Jos yksimielisyysvaatimuksesta luovutaan, olisi kansanäänestys tarpeen.
Euroopasta emme koskaan pääse irti, mutta Euroopan unionista varmaan kyllä, jos niin halutaan. Tarkkuutta esitystapaan, kiitos!
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Eikait kukaan yhteistyötä kiellä.
Yhteistyö on sellaista, joka hyödyttää kaikkia tekijöitä.
Asemamme EU:ssa ja euroalueessa on osa tätä yhteistyötä. Niiden demonisoinnin koen kyllä jossain määrin yhteistyön kieltämiseksi.
En tiedä persuista, mutta minulla ainakaan ei ole aitoa yhteistyötä vastaan mitään. Yhteistyö on sitä, että rajat ovat vapaat ja käydään rehellistä kauppaa vaikka hyödykkeistä ja työvoimasta.
Mutta yhteistyö ei ole sitä, että kiristetään nimiä paperiin, luodaan veroparatiiseja, näännytetään kansalainen pankkien nimessä - lyhyesti ja ytimekkäästi; Ahneen pääoman sokea palveleminen ei ole yhteistyötä eikä veronmaksajaa hyödyttävää politiikkaa. Ei edes lyhyellä jänteellä.
Sopimuksistaan kiinnipitävää jämäkkää EU:ta kannattanee myös impivaaralaiset.
Vertailunvuoksi minä myös kannatan kaikkia mahdollisia vihreitä höyrähdyksiä niinkauan kun niihin sitoudutaan globaalisti. Muutoin se on vain oman oksan sahaamista.
Minusta rahansiirto veroparatiiseihin pitäisi tehdä EU:ssa laittomaksi ;) Eli olen aika samoilla linjoilla kanssasi.
EU:n tasolla veroparatiisejä vastaan voitaisiin aidosti toimia, muttaSUomen itsenäinen linja asiassa ei auttaisi mitään.
Lyhyt vastaus otsikkosi kysymykseen: ei missään nimessä, pikemminkin päinvastoin.
Rohkaisevaa. Siispä jään odottelemaan perussuomalaisilta realisistista hahmotelmaa yhteistyökuvioistamme jos saatte tahtonne läpi EU:n suhteen ;)
Minäkin jään odottelemaan, jotta milloin yhteistyö voisi mahdollisesti alkaa. "Se on laina tai lama", epädemokraattisesti heivatut päättäjät (alkaen jo Itävallasta Jörg Haiderin sekaannuksesta), sopimusrikkomukset, ultimaattumit, uhkailut ja kiristykset ovat kaikki varsin yhteistyötä tappavia elementtejä ja niitä on ainakin euroalueella tarjolla runsaasti. Kyseessä ei ole yhteistyö, vaan yksipuolinen painostaminen.
Siitä tulee päästä eroon, jotta yhteistyö voisi alkaa. Toivottavasti näin tapahtuu piakkoin, vaikka merkit viittaavat tyystin erilaiseen tulevaisuuteen.
Odotelkaa vaan. Me toimimme yksin kunnes tulette järkiinne esimerkiksi verotuksen suhteen.
Yhteistyö ei ala noin vain, vaan se pitää aloittaa. Ja sitä pitää ylläpitää. Perussuomalaisten vaikutus voisi parhaassa tapauksessa olla EUta kriittisesti parantava, mutta nyt se on jäänyt pelkän hedelmättömän vastustuksen asteelle.
Näin se todennäköisesti onkin. Yhteistyö ei vain ala. Tarvitsemme sellaisen hallituksen, joka puuttuu aktiivisesti noihin em. Euroopan epäkohtiin ja rupeaa korjaamaan niitä. Mikäli se ei onnistu muiden vastustuksen vuoksi, niin muut siellä Euroopassa eivät ole yhteistyöhaluisia.
Mutta emmehän me pakoittaakaan voi. Yhteistyö ei synny siten. Varmasti voisimme kysellä muilta Pohjoismailta (esimerkiksi), jotta kiinnostaisiko yhteistyön syventäminen.
Kun Eurooppaan rakennetaan yhteistä hallitusta, tulee kaikkien eurooppalaisten olla yhteistyöhaluisia. Pedro Passos Coelho ja muut uusliberaalit ovat varmasti valmiita yhteistyöhön, jos ihan ensi alkuun Merkozy lopettaa hourailunsa.
Otsikko on niin kattava yleistys kaikesta inhimillisestä yhteistoiminnasta, että sen perusteella ei voi keskustella mistään mitään.
EU:iin kohdistettu kritiikkikin pitää jakaa osiin, muuten siinä keskustelussa mennään metsään.
Jotta keskustelussa on mitään mieltä, on huomattava että kritiikki jakautuu selvästi...
- koko EU:ta koskevaksi
- euroaluetta ja yhteisvaluuttaa koskevaksi.
Ruotsi oli tässä(kin) viisas. Ei liittynyt euroon. Onko Ruotsi nyt tällainen Markon mainitsema uhka yhteistyölle?
Lyhyt kuvaus minun kritiikistäni:
- alkuperäinen EU oli ok
- euro on epäonnistunut
- liittovaltiokehitykselle selvä "Ei"
===
Perustelet ja puolustelet turhaan sitä miksi Suomen pitäisi jatkaa EU:ssa - suuri enemmistö on samaa mieltä. Ei Soinikaan halua irti EU:sta - siis sellaisesta EU:sta, joka toimii itsenäisten valtioiden liittona. Vastustus kasvaa silloin, kun puhutaan liittovaltiokehityksestä ja uppoavasta eurosta.
Miksi Soini ei sitten tee työtä EUn kehittämiseksi parempaan suuntaan vaan puhuu ja toimii vain rikkoakseen sen ja Suomen välejä?
Mutta juuri sitähän Soini tekee, siis kehittää EU:ta parempaan suuntaan.
Tätä tehdessään joutuu luonnollisestikin vastustamaan liittovaltiokehitystä ja keskieurooppalaisten pankkien tappioiden maksattamista suomalaisilla veronmaksajilla.
Varsin erikoinen tapa kehittää mitään. Itse en usko vastustamisen ja riitelyn kehittävään voimaan.
"Varsin erikoinen tapa kehittää mitään. Itse en usko vastustamisen ja riitelyn kehittävään voimaan."
"Kehittää" on tässä yhteydessä väärä sana, se on valittu poliittisen retoriikan apuvälineeksi. "Muuttaminen" olisi parempi sana.
Vastustus ja riitely vähenevät oleellisesti heti, kunhan kaltaisesi ihmiset lopettavat tuon yrityksen muuttaa EU liittovaltioksi pikku hiljaa salakavalasti ilman ensimmäistäkään kansanäänestystä.
Suomessa oli yksi kansanäänestys, jossa äänestettiin itsenäisten valtioiden Euroopan Unionista - ei mistään sen enemmästä. Sen jälkeen eliitti on vienyt Suomen markan ilman kansanäänestystä ja nyt jatketaan samalla tavalla kohti liittovaltiota.
Onneksi kaikki eivät suostu vaikenemaan. Huvittavaa on, että kaltaisesi ihmiset syyttävät muita eripuraisuuden lietsonnasta. Tehän sen teette itse!
Minusta tässä aihepiirissä eri puolilla olevat osin tahallaankin ymmärtävät toisiaan väärin ja tulkitsevat vastapuolensa sanomia erilaisiksi kuin tuo vastapuoli tarkoittaa.
Persuleiri tavallaan väittää että nykypolitiikkamme ajaa Suomen sopimuksiin ja solmuun, jonka tuloksena joudumme hyväksymään sopimuksia joita emme haluaisi. Esim luovuttaa budjettivaltaamme EU:lle. Ja puolestaan toinen leiri väittää persujen ajavan politiikkaa jossa minkäänlaista yhteistyötä (joissakin väitteissä jopa ulkomaankauppaa) ei ole syytä tehdä. Ja kaikki haluaa osallistua huuteluun toivoen että oma ääni olisi se joka kantaa kaikkein eniten.
Totta hyvältä osalta. Myös kirjoitukseni osalta. Tosin kirjoitin tarkoituksellisesti provosoivasti, sillä ihan oikeasti haluaisin perussuomalaiset sekä pohtimaan että puhumaan EUsta muunakin kuin ongelmana. kenties mahdolisuutena. Vielä ollaan kaukana tästä pisteestä. Yksi Soinin valitettavan asenteellisista sutkautuksistahan on muistaakseni " missä EU, sielä ongelma"
Kansainvälinen yhteistyö ja kansallisen päätösvallan luovuttaminen eivät ole yksi ja sama asia. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että kansainvälistä yhteistyötä pitää harjoittaa silloin kun se on järkevää Suomen ja suomalaisten näkökulmasta. Euroopan Unionilla nykymuodossaan on liikaa päätösvaltaa. Nyt se puuttuu pieniinkin asioihin, jotka olisi järkevää päättää paikallisesti.
Kun verrataan 1800-luvun autonomisen Suomen päätösvaltaa omiin asioihimme, niin se oli yllättävää kyllä laajempaa kuin nykysuomessa. Meillä oli mm. oma raha ja rahapolitiikka. Venäjän duuma ei sanellut miten täällä toimittiin. Tsaarilla oli valta puuttua asioihin, mutta hän teki sen hyvin harvoin. Mieliimme ovat iskostuneet sortovuodet, jotka ovat poikkeus pitkän autonomian ajan aikana.
Raha ja oma päätösvalta tuli suhteellisen myöhään, ja silloinkin kaikki vähääkään merkittävämpi piti hyväksyttää suurruhtinaalla.
Mutta mielestäni päätäsvallan luovuttaminen toisenlaisen päätösvallan saamiseksi on myös yksi yhteistyön muoto, ei maanpetturuutta niin kuin jotkut perussuomalaisten kannatajista elegantisti ilmaisisi asian.
Konkretiaa mukaan, kiitos. Vaikka reittausdarwinismia hehkuttava Stubb voikin elää jossain illuusioissa "päättävistä pöydistä" niin nyt pitää katsoa mitä oikein tapahtuu. Siellä on Ranskan, Italian (epädemokraattisesti vaihdettu), Saksan ja usein myös Kreikan valtion nokkamiehet (ja Angelan sukupuolen vuoksi -naiset) päättävissä pöydissä. He tekevät kriisikokouksille asialistat ja kannat lyödään lukkoon, ja siitä toimesta AAA-Suomi on pihalla kuin lumiukko. Ainoastaan Suomen valtion Master Card kiinnostaa.
Se ei ole yhteistyötä. Se on orjuutta ja riistoa. Voihan toki olla, että meidän ykköshenkilömme olisi asioiden hoidosta samaa mieltä ja sinne on turha lähteä keikaroimaan. Sellaista kuvaa ei vain synny, vähiten siksi, että nyt tuossa ulkoasiainministerimme on jo ilmaissut eriävän kantansa siitä "päättävän kokouksen" lukkoonluomistilaisuudesta, jossa Suomelta kelpasi yksi allekirjoitus.
Minusta Vihreät voisivat esimerkiksi nostaa pöydälle EU:n täysistuntoviikot Strasburgissa, jolloin konttoritarviketta, meppiä, avustajaa ja mitä kaikkea ajetaan rekkakuormallisittain paikasta toiseen.
Siinä esimerkiksi yksi täysi hullu epäkohta, joka tulee jopa maksamaan, saastuttamaan ja meppien kertoman mukaan jopa hieman ärsyttämään ja hidastamaan varsinaista työtä, eli sitä päätöksentekoa. Minusta se voisi sopia Vihreän Liiton teemaan erittäinkin hyvin.
Maailma paranee korjaamalla, ei unelmoimalla. Toimikaa. (viimeinen virke oli tarkoitettu huumorikevennykseksi, eikä esim. pomputteluksi)
Minusta vihreiden pitäisi puuttua tuohon hölmöön reissaamiseen. Ja moneen muuhunkin asiaan. Ei hölmöyksiä pidä iän kaiken sietää vain sen takia, että ne perustuvat vanhaan kompromissiin.
Ylipäätään vain pienempien maiden aktiivisella politiikalla ja yhteistyöllä nämä maat saavat sen vallan EU:ssa mikä niille kuuluukin. Suomen eikä minkään muunkaan EU maan ei pitäisi hyväksyä Saksan ja Ranskan keskinäistä sooloilua.
Se että haluat erään Euroopan huonoimmista valtiopäämiehistä takaisin valtaan on sitten toinen asia josta voidaan keskustella jossain muualla.
Kansainvälisen yhteistyön, solidarisuuden ja yleismaailmallisen taidesivistyksen nimissä on helsinkiläisten maksettava Guggenhein-säätiölle lisenssimaksua itse kustantamastaan tönöstä. Muuten rasismi ja Impiwaara!
Guggenheimin lisenssimaksu kustannettaisiin aluksi kaupungin rahalla
http://www.hs.fi/kulttuuri/Guggenheimin+lisenssimaksu+kustannettaisiin+a...
Guggenheim saa puolestani kerätä rahansa yksityisiltä jos se tönöään tänne aikoo rakentaa. Nyt ei ole oikea hetki käyttää yhteiskunnan varoja moiseen toimintaan.
Suomen itsenäisyys oli puolueettomana (tai "puolueettomana") vähäistä vain 1980-luvun lopulle saakka. Neukkulan kaatumisen jälkeen suvereniteettia oli ennennäkemättömän paljon, selvästi enemmän kuin nyt.
Vapautta käytettiin erityisesti EU:n lähentymiseen ja rahapolitiikan ryssimiseen. Tosin vahvan markan politiikka oli aloitettu ennen kuin Neukkulan kaatumisesta uskallettiin nähdä untakaan.
Tarkoitan siis sanoa, että Suomen vähäinen vapaus ei johtunut niinkään maan koosta, kuten väität, vaan aggressiivisesta naapurista.
Vapauden rajoittamisea on monenmoista. Tämä koko tekee meidät haavoittuviksi paitsi isojen naapureiden silmissä myös mm. valuuttakeinottelijoiden globaaleiden kaupallisten toimijoiden silmissä. Eli vaikka olisimme muodollisesti vapaita, ei meillä olisi mitään keinoa ohjata vaikkapa jonkin Microsoftin kaltaisen firman toimintaa. EU-tasolla se jopa joltain osin on mahdollista.
On illuusiota kuvitella, että pieni maa kykenee varmistamaan oman toimintansa vapauden nykyisessä maailmassa.
Iso ikuisuuskysymys. Olen kuitenkin sitä mieltä, että liittoutumattomalla Sveitsillä on selvästi Suomea enemmän suvereniteettia. Tai Norjalla. Samaten Suomi oli Neukkulan kaatumisen ja EU:hun liittymisen välissä poikkeuksellisen vapaa tekemään mitä lystäsi. Unkarin vapauden rajoja haetaan juuri ja EU tulee ne lopulta määräämään. EU taas on näemmä Saksa ja Ranska, jos hiukan liioittelee.
Vapauden vähenemisen vastapainoksi saadaan sitten lisää vakautta ja turvallisuutta. Siksihän Suomi kai useimpien mielestä liittyi EU:hun, ei siksi, että Suomen suvereniteetti lisääntyisi.
Sveitsin ja Norjan tilanne on kokolailla toinen kuin Suomen. Meillä ei ole vuosisatoja vanhaa johtoasemaa finanssikeskuksena eikä öljyvaroja. Vauraus ja erityinen osaaminen antavat vapauksia joita ei ilman niitä oikein saa. Ja valitettavasti meidän osaamisemme ei ole vielä sellaista luokkaa että sen avulla voisimme sooloilla.
Itse asiassa Sveitsi oli vielä joku aika sitten rutiköyhä takapajula paria hiukan sivistyneempää ja vauraampaa rajakaupunkia lukuun ottamatta. Sitten ne keksi, että voivat ottaa kaiken maailman natsien, diktaattoreiden, ase- ja huumekauppiaiden ja veronkiertäjien rahoja talletuksiksi. No, oli niillä myös käkikellot ja ne armeijan linkkarit. Sveitsi, tuo ikiaikainen sivistyksen ja kaikenpuolisen hyvyyden maineikas tyyssija on sellainen bärndäyksen mestarinäyte, että siinä olisi oppimista.
Suomen talous on ollut iät ja ajat ja varsinkin nykyään merkittävästi Sveitsin taloutta monipuolisempi ja edistyneempi. Tätä ei tunnu moni tietävän, mutta Suomen talous on aivan maailman kärkeä, AAA-luokkaa lukuisien mittareiden ja arvioiden mukaan. Ennen viimeistä romahdusta Suomi oli ilman ostovoimakorjausta maailman viidestä kymmeneen rikkaimman maan joukossa BKT:lla mitattuna.
Mutta vaikka olisit oikeassa ja Suomi ei olisi Sveitsin veroinen talouskone, Suomi voisi toteuttaa itsenäistä politiikkaa, jos sijaitsisi vaikeakulkuisten vuorten takana. Tai jos naapurissa ei ole aina ärtyisää karhua. Vertailla voi myös Norjaa, jolla toisella puolella on vuoret ja toisella NATO ja naapureina vain luotettavia ystäviä (ihan pohjoisinta kärkeä lukuun ottamatta).
En ole huomannut PS:ltä kommenttia yhteistyön lopettamisesta. Esimerkiksi EU:sta eroaminen ei mitenkään tarkoita, etteikö EU:n kanssa voisi tehdä yhteistyötä. Eikä PS:n virallinen linja edes ole "irti EU:sta". Eikä Eurosta eroaminenkaan tarkoita, etteikö Suomi voisi tehdä talouspoliittista yhteistyötä EU:n tai euroalueen kanssa. Onko tässä jotain epäselvää?
Kyllä se reaalisesti tarkoittaa ainakin joksikin aikaa yhteistyön alamista alas, vaikkakaan ei sen täydellistä loppumista. Aikaa myöten toki syntyisi uusia yhteistyörakenteita.
Vaikka luultavasti useimmille lukijoilleni on käynyt selville kantani, niin sanotaan se vielä auki. Olen federalisti. Uskon federaatiokehityksen olevan järkevä tapa kehittää EU:ta ja mielestäni Suomen tulisi olla tässä mukana.
Olen myös joltain osin varsin pottuuntunut nykyiseen EU:hun, sillä sen puitteissa on tehty ratkaisuja joiden viisautta vahvasti epäilen ja näyttää siltä, että niitä huonoja ratkaisuja tehdään koko ajan lisää.
Nämä kaksi kantaa ovat ristiriidassa toistensa kanssa ja näenkin, että tällä hetkellä tarvittaisiin aikalisä. Kunnollinen Euroopan laajuinen keskustelu jossa pohdittaisiin mihin tämä yhteisö on menossa ja mihin sen pitäisi mennä. Ja sen jälkeen käydä rakentamaan yhteisöä tuohon suuntaan. Uskon siis EU:hun, mutta näen, että sitä on pakko järkeistää ennen kun sitä voisi vilpittömästi kehua. EUssa on paljon ongelmia, mutta ne voidaan ratkaista, mutta vain tekemällä, eikä haukkumalla kuinka huono EU oikein on.
Tossa nyt Marko päästään sellaiseen asiaan kuin uskottavuusongelma. Ne samat tahot ja samat ihmiset, jotka aikoinaan vakuuttelivat meille että EU ja Euro tuo meille vain hyvää kaikkine seurauksineen. Uskommeko me, että nämä ihmiset ovat oikeita ihmisiä ratkomaan nuo kaikki ongelmat ilman että siitä aiheutuisi muita ongelmia, jopa sellaisia joita emme osaa arvatakaan olevan tulossa vielä nyt? Ja kun nuo ihmiset puhuu että kreikoilta yms pitää vaatia jämerästi, uskommeko että nuo vaatimukset menee läpi, päättäjämme osaavat olla jämeriä vai viedäänkö pientä Suomea noissa sopimusneuvotteluissa kuin kuoriämpäriä?
Timo Soini varoitteli jo alusta lähtein vaaroista. No nyt ne ovat reaalisoituneet. Olipa Soinista ja hänen argumenttiensa ja sutkaustensa populistisuudesta mitä mieltä hyvänsä, uskon Soinilla olevan asiaan liittyen tiedot jotka ovat ihan parhaasta päästä maassamme, samoin on viisautta. Soinia pitää kuunnella ja ottaa huomioon omissa päätöksenteoissamme sen sijaan että nollaa kaikki hänen sanontansa ja kyseenalaistaa ne väittäen että Soini on vain populisti jolle ei kuitenkaan kelpaa mikään.
Minusta Soini on kuin sadun paimenpoika joka varoitti liian monta kertaa sudesta. Kun varoitellaan vaarosita ja uhista joita ei ole olemassakaan jäävät myös ne aidot oikeaan osuneet varoitukset kuulematta.
Vaikka tämä ei Soiniin liitykkään, niin muistan ennen EU:hun liittymiseen pidettyä kansanäänestystä sen kaiken pelottelun mitä sanottiin EU:sta seuraavan. Jokainen niistä uhkakuvista osoittautui virheelliseksi.
Mutta mitä tarkoitat samoilla ihmisillä? Ei ole enää montakaan niistä ihmistä mukana jotka ajoivat silloin liittymistä EU:hun ja muutama enemmän kuin liityimme euroon.
Liittovaltio-EU, United States of Europa, on todella riskaabeli projekti.
USA:ssa homma on viime vuosina vihdoin alkanut joten kuten toimia, mutta siellä onkin yhteinen kieli, historia ja patriotismi. Kulttuurikin on pitkälti juuri em. syistä johtuen paljon yhtenäisempi kuin Euroopassa.
Euroopassa yhteistä ei ole paljoakaan. Esimerkiksi EU:n historiaa on kirjoitettu toiveikkaana, mutta yhteiset tekijät ovat niin yleisiä ja abstrakteja, kun taas erot taas hyvinkin konkreettisia ja läheisiä, että yhteenkuuluvuutta ei oikein rakennu.
USE:sta tulisikin - kun siis aitoa yhteenkuuluvuutta ei olisi - todennäköisesti Saksan ja Ranskan johtama unioni, josta ainakin UK eroaisi.
Toistaiseksi merkit viittaavat United Police States of Europe:en. Avaajan (Kivelän) tarkentava kommentti oli minusta hyvä. EU:ssa on paljon korjattavaa. Vaan onko parempi tyytyä korjaamattomaan tai epämieluisten kompromissien tekoon?
Näen itse asian niin, että erilaiset kulttuurit Euroopassa puoltaisivat kansallisvaltioiden vapaaehtoista yhteistyötä. Silloin vapaus ja vastuu olisivat näiden kansallisvaltioiden harteilla. Ei pääse syntymään sellaista kirjanpitokikkailua kuin esimerkiksi Kreikassa on tehty. Ja jos niin tehtäisiinkin kaikesta huolimatta, niin maa saisi sen kärsiä kokonaisuudessaan ihan itse ilman, että muiden kukkaroilla käydään napsimassa "yhteistyön hedelmiä".
Minun kanssa samaa mieltä olevien määrä on jäänyt riittämättömäksi esimerkiksi hallitusvastuuta ajatellen. Kriisiä onkin siksi hoidettu eri mieltä olevien suunnan mukaan. Kriisi on vain pahentunut ja kärjistynyt.
Liittovaltion ei tarvitse eikä pidäkkään olla kopio Yhdysvaltojen vastaavasta. Tiestitkö, että esimerkiksi Saksa on liittovaltio? Ja yhteenkuuluvuus muodostuu kyllä aikanaan, ellei sitä koko ajan revitä rikki levittämällä epäluuloa ja pelkoja.
Ja Henrin vastaus oli mielestäni hyvä, vaikken olekaan ihan samaa mieltä. Johdonmukaisesti edistettynä se toimii kuitenkin hyvänä vaihtoehtona liittovaltiokehitykselle.
"Liittovaltion ei tarvitse eikä pidäkkään olla kopio Yhdysvaltojen vastaavasta. Tiestitkö, että esimerkiksi Saksa on liittovaltio? "
No, arvaa tiesinkö? :)
Saksa nyt vain sattuu olemaan vielä kauempana EU-todellisuudesta eli vielä paljon yhtenäisempi kuin USA (tosin entinen Itä-Sakasa ei vieläkään ole täysin integroitunut ja onhan siellä pari pikkuruista vähemmistönjäännettäkin aikaisimmilta vuosisadoilta). Siksi sen ottaminen esimerkiksi olisi saanut ESU-hankkeen näyttämään vielä epäilyttävämmältä.
USA:sta sentään voi ottaa oppia sen suhteen, miten erilaisista kulttuureista tulevia ja eri "rotuisia" ihmisiä integroidaan ja assimiloidaan eräänlaisen propagandan avulla yhteiseen isänmaahan (jenkit eivät puhu isänmaasta vaan usein viittaavat pilkallisesti "vaterlandiin", mutta eivät huomaa, että heidän suosimansa "patriotism" on ihan samaa juurta). Ilman joukkomurhia.
Toki USA:n ehkä suurin vahvuus EU:hun verrattuna on pakkoenglanti eli se, että kaikki oppivat englannin viimeistään toisessa polvessa. EU:n yhteisestä kielestä ei ole näkynyt merkkiäkään eikä näillä näkymin näykään. Se kai kiteyttää EU-federalistien keskeisen ongelman aika hyvin.
Kannattaa muistaa, että pieni on kaunista ja monikulttuurisuus on rikkautta, ennen kuin alkaa haaveilla EU-liittovaltiosta.
Jälleen lyhyesti ja ytimekkäästi. Loppupeleissä jenkki on aina jenkki. Oli sitten Kaliforniasta, Texasista tai Virginiasta.
Euro(oppalainen) on aina oman maansa ja joskus jopa maansa läänin asukas.
Syntax error.
Minkä ihmeen takia kaikki vetoavat Yhdysvaltoihin tässä asiassa? Liittovaltioita on ollut ja tulee olemaan monenmoisia. Saksa on yksi esimerkki niistä, mutta euroopan liittovaltio tulisi olemaan oma uniikki kokonaisuutensa.
Minkä ihmeen takia kaikki vetoavat Yhdysvaltoihin tässä asiassa? Liittovaltioita on ollut ja tulee olemaan monenmoisia. Saksa on yksi esimerkki niistä, mutta euroopan liittovaltio tulisi olemaan oma uniikki kokonaisuutensa.
Saksassa myös kaikki ovat saksalaisia ja jakavat kohtuullisen pitkän yhteisen (verisen) historian, kielen, kohtuullisen samankaltaiset tavat ja niin edelleen.
Toki aikojen alussa on ollut erilaisia läänityksiä mutta liittovaltioiden muodostaminen on hyvin harvoin onnistunut ilman verenvuodatusta ja se on ollut varsin pitkä prosessi.
On tuolla myös merkittävä erokin, nimittäin uskonto. Juuri uskonnon takia Saksan sisällä oli merkittäviä kaunoja ja epäluuloja aikoinaan.
Mutta otetaan toinen esimerkki eli Sveitsi. Kolme kieltä ja niin pois päin...
Sveitsiä ei voi verrata EU:hun, jos pitää liittovaltiokehitykseen liittyvänä uhkana Saksan ja Ranskan ylivaltaa ja Britannian eroamista, kuten minä pidän.
Jos sen sijaan olisi mahdollista perustaa tasaveroisten osavaltioiden liittovaltio, mikäs siinä, kunhan itsemääräämisoikeus ei nykyisestä paljoa poikkeaisi. Jos siis siirrettäisiin lähinnä ulkopolitiikkaa EU:n hoidettavaksi, mutta muuten jäätäisiin lähinnä talousliitoksi. Lisäksi osavaltioiden talouskuria pitäisi oikeasti pitää yllä eikä vain leikisti.
Ehkä näin. Minusta on mielenkiintoista ja tarpeellista keskustella vaihtoehtoisista tavoista kehittää EU:ta. Potentiaalisia kehityssuuntia on monia, mutta sitä keskustelua ei oikeastaan Suomessa(kaan) käydä.
Kyllähän tuo EU voisi toimia liittovaltiona, mutta miten me saadaan muut eurooppalaiset opiskelemaan pakkoruotsia?
No olisiko se paljon vaadittu? Viikinkien vanhoilla valloitusalueilla se olisi suorastaan naurettavan helppoa. Ruotsalaiset muistetaan Ukrainan Poltavassa asti, joten itse asiassa kysymys on vanhojen alueiden palauttamisesta hyvinvointivaltion piiriin.
Kivelä - ylempänä ilmoittadutte federalistiksi.
Talouden suhteen tämä tulee tarkoittamaan massiivisia ja pysyviä - ei kertaluontoisia - tulonsiirtoja ylijäämä-mailta, kuten Saksa ja Suomi, alijäämä-maille, kuten Kreikka ja Portugali. Muuten yhden valuutan ja korkopolitiikan yhteisvaluutta-alue ei yksinkertaisesti toimi.
Kivelä, oletteko siis valmis siihen, että Suomessa kerättyjä vero-euroja käytetään vaikkapa siltojen rakentamiseen Portugalissa? Vieläpä niin, että päätöksen siitä tekee EUn yhteinen valtiovarainministeriö Brysselissä? (Tätä federaatio, liittovaltio tarkoittaa minimissään. Muuta mahdollisuutta ei ole.)
Noinhan tehdään jo nyt Suomen sisällä. Eli toki jonkinasteista aluepolitiikkaa voidaan harjoittaa, mutta tosiasiallisesti aluepolitiikka on valinta, ei pakko.
Mutta tärkeämpi osa vastaustani on se, että EU:n liittovaltiokehitys vaatii toteutuakseen sen, että EU:n sisäiset erot pienenevät huomattavasti nykyisestään. Jollei tätä tapahdu ei mielestäni liittovaltiokehitystä pidä edistää. Ennen liittovaltion perustamista täytyy sen perusta olla kunnossa. Nyt se ei sitä ole. Sen takia merkittävät askeleet liittovaltion suuntaan vakautussopimuksen yhteydessä olisivat virheitä. Samalla olen katson että EU:n laajenemispolitiikka on vastakkaista liittovaltiosopimuksen kanssa, eli laajeneminen tarkoittaa entistä huonompia lähtökohtia liittovaltion kannalta.
Aivan, Suomen sisällä tehdään aluepolitiikkaa. Olisikin hyvä jos kaikki ymmärtäisivät EU-liittovaltion tarkoittavan talouden kannalta aivan samaa, mutta Euroopan tasolla.
Mutta onko se valinta vai pakko? Siis, miten Helsinkiläisenä voin vaikuttaa siihen, että täällä kerättyjä vero-euroja ei käytettäisi Kainuun juoksevien menojen kattamiseen? En mitenkään.
Ja totta - liittovaltio edellyttää EUn sisäisten erojen pienenemistä. Miten siis toimitaan - alennetaanko tuottavuutta ja kilpailukykyä Saksassa vai odotetaanko, että Italia yltää samalle tasolle?
Mieleen tulee "sadan vuoden yksinäisyys, ei kun sadan vuoden odotus...)
Sanoinko, että tie tuohon olisi helppo ja että kaikki tapahtuisi nopeasti?
EU-federalismin suurin ongelma on se että kansaa ei voida missään vaiheessa päästää äänestämään mistään merkittävästä asiasta koska kansa voisi äänestää väärin. Siis sama kuin Neuvostoliitossa.
Läheltä meni ;) Oikeasti se kuuluu näin. EU:n suurin ongelma on EU:n sekava ja turhan monimutkainen päätöksentekokoneisto. Nykymuodossaan se miltei lamauttaa EU:n jokaisen vähääkään suuremman kriisin yhteydessä, eli silloin kun sen toimintakyvyn pitäisi olla parhamillaan. Hyvin toteutettuna federaariokehityksellä voitaisiin helpottaa tätä ongelmaa.
Eli yhteenvetona Marko kannattaa liittovaltiota mutta ei niillä korteilla millä pelataan ?
Realistista.
Vielä vähän kuin mietit niin huomaat että on olemassa sellainen kuin ehdoton kannatus ja sitten sellainen kuin ehdollinen kannatus. Noissa on yllättävän suuri ero. Jälkimmäinen lähtee siitä, että jokin asia tehdään vain sopivien ehtojen vallitessa. Jos tuohon asiaan kuitenkin tähdätään, tarkoittaa se sitä, että noiden ehtojen toteutumiseen panostetaan.
Eli EU:n liittovaltion toteutuminen tulisi olla kiinni siitä kehityksestä jolla varmistetaan, että mahdollisen liittovaltion perusta olisi kunnossa. Ja tällä hetkellä tulisi tuota perustaa varmistaa.
Kyllähän minäkin kannatan Villeä lottovoittajaksi.
Mutta kehitys EU(roopaassa) ei anna kovinkaan suurta odotusarvoa antamiesi ennakkoehtojen toteutumiselle. Todennäköinen skenaario on, että liittovaltiokehitys runnotaan läpi kun 'ei ole muuta vaihtoehtoa' ja sitten peli on pelattu. Vastuuttomat johtajat pannaan vaihtoon ja tarvittaessa kansaa äänestytetään muutaman viikon välein kunnes oikea tulos saadaan; jos ei saada niin aina voidaan päättää ettei äänestyksiä edes tarvita.
Niinkauan kun EU:n keskeiset sopimukset koplataan parin-kolmen suuren keskinäisillä päätöksillä ei meillä ole toivoa.
Eikä lottovoitollakaan ole juuri kovemmat odotusarvot. Mutta kuponki mulla sentään on. EU-tilanteeseen verrattuna ei edes riviä ole tehty mutta voittoa odotetaan.
Toisin kuin lotossa on tämä asia sellainen mihin voimme oikeasti vaikuttaa. Mutta se vaatii pitkäjänteistä työtä sen eteen, että EU:n toimintatavat muuttuvat paremmiksi ja että huijaamisesta ja kikkailusta todella rangaistaan. Jos haluatte nostaa kätenne pystyyn ja sanoa, ei onnistu, niin siitä vaan. Minusta on kuitenkin paras yrittää.
Ei viisimiljoonainen kansa voi vaikuttaa.
Loogisinta olisi ensin muodostaa esim. Euroopan pohjoisvaltiot ja etelävaltiot ja lähteä pienin askelin kokoamaan suurempaa palapeliä. Tarvittaessa vaikka sodan voimalla ämöriikan malliin.
Yhteisten pelisääntöjen luominen on sitä helpompaa mitä vähemmän palikoita liitetään toisiinsa ja mitä suurempia ne lähtökohtaisesti ovat.
Jos pohjoisessa yhteiskunnat toimivat 1:1 ja etelässä 1:1 niin silloin kahden ison palikan liittäminen on helpompaa kuin 27 palikan joista hyvin harva edes toimii 1:1.
Nykymalli on vain liian iso pala kerralla nieltäväksi ja todennäköinen lopputulos on vain oksennus tai tukehtuminen.
Jos uskot, ettei vaikuttaa voi, niin toki on loogisinta olla yrittämättä. Itse en toisaalta usko, että juuri tuollainen antautuminen olisi viisasta.
Tosiasiat pitää tunnustaa.
Missä (oikeasti) tärkeässä asiassa Suomi on voinut vaikuttaa - ilman että isot pojat (ja tytöt) olisivat vieneet suomalaista päättäjää kuin litran mittaa ?
Toki historia ei ole tae tulevaisuudesta mutta nykyisellä
kokoonpanolla en taaskaan anna kovin suurta odotusarvoa tulevaisuudelle.
Jos yhteistyö tarkoittaa sitä, että ollaan aina maksajan paikalla niin alkaahan siinä kansalaisten kärsivällisyys olla koetuksella.
Ei riitä, että "kehitysapuun" tungetaan miljarditolkulla vastikeetta rahaa (mikä ihmeen velvollisuus meillä on auttaa afrikkalaisia tai muita jotka eivät saa asioitaan kuntoon). Kriisiavun ymmärrän ja hyväksyn, se on aivan eri asia.
Nyt mukaan kuvioihin on tulleet euroopan afrikkalaiset valtiot, jotka eivät saa hommaa toimimaan. Ei mulla riitä ymmärrys eikä solidaarisuus maksella holtittomien velkoja.
Nämä takausvastuut kun lankeavat maksuun niin ei se veronmaksajia juurikaan naurata.
Eurooppa on nyt oikeastaan välivaiheessa. Jotta järjestelmä oikeasti toimisi ja valtioilla olisi motivaatio hoitaa budjettivastuut ilman ulkoista velkaa edellyttäisi se voimasta liittovaltiota ja eurotason budjettikuria.
Nyt tämmöinen välitason hoipertelu rasittaa todella voimakkaasti ja on kääntänyt munkin asenteet 180 toiseen suuntaan. On budjettikuria, mutta ei työkaluja sen valvomiseen. On vastuita toisten veloista, mutta ei mitään mahdollisuuksia puuttua (esim. Kreikan) holtittomaan käytökseen. Keräisivät nyt edes veronsa kunnolla, mutta kun mitään ei haluta tehdä. Loisitaan vaan muiden kukkarolla.
Ymmärrän toki, että paljon on ollut yhteistyöstä hyötyä, mutta nyt sen haittapuolet ovat realisoituneet tavalla josta kenelläkään (Paavo Väyrystä lukuunottamatta) ollut käsitystä. Paavolla oli näkemystä, joka monelta eu-uskovaiselta puuttui.
Oikeasti tullisopimukset olisivat riittäneet hyvin. EEC ja EFTA ajoivat riittävän hyvin asiansa. Ne ovat riittäneet sveisille ja norjalle aivan hyvin, vai pitääkö joku näitä kehitysmaina ja euroopan ulkokehällä olevina impivaaroina. Että rasittaa tämä eu-uskovaisten retoriikka.
Nyt kannattaisi kuunnella tämän viisaan visiönäärin näkemystä siitä mitä tehdä seuraavaksi. Paavo on vastustanut liittovaltiokehitystä ja tukipakettien paisuttamista, joten uskon hänen näkemykseensä.
Ehdokkaina on myös pari kaveria, jotka veivät meidät tähän sotkuun ja heidän näkemyksiään ei kannata ottaa tosissaan.
Hyvin on HS-propaganda uponnut. Rahat eivät ole menneet Kreikassa kuin pienelle klikille ja velkojapankkien taskuun.
Tavan kreikkalainen ei hirveästi loisi.
Keinuni on kovin karu, siinä on vain yksi naru
Jep. Lukekaa Hämiksen blogi. Muutaman perheen korruptoitunut klikki Kreikassa on pankkien kanssa junaillut koko kusetuksen. Kreikka kieltäytyi venäjän lainasta, joka olisi todennäköisesti pelastanut sen. Kypros sai lainan venäjältä ja selvinnee.
Puhutaan tavallaan kaksista rahoista. Ensin Kreikka eli yli varojensa, ja se vaikutti kyllä koko yhteiskuntaan, eli miltei kaikki saivat enemmän kuin varojen mukaan eläen, mutta toki jotkut saivat enemmän, paljon enemmän, kuin toiset. Sitten on nämä tukirahat jotka todellisuudessa eivät menneet lainkaan Kreikkaan vaan velkojille ympäri Eurooppaa.
Yhteistyö ei tarkoita, että ollaan aina maksajan paikalla. Vain huonosti hoidettu yhteistyö on sellaista.
Mitä tuohon välivaiheeseen tulee, niin osin samaa mieltä. En kuitenkaan usko liittovaltion kehittämisen olevan juuri nyt oikea tapa edetä, sillä se helposti piilottaisi ongelmat eikä ratkaisisi niitä.
Mitä Paavo Väyryseen tulee, niin hänet valitsisin presidentiksi viimeisenä. Eli ei kiitos.
Tämä oli siksi mielenkiintoinen, asiallinen ja rstiriitainen blogaus, että pitää penkoa vähän tarkemmin.
> Perussuomalaiset ja etenevissä määrin eräät muutkin esittävät yhteistyötä, euroaluetta ja ylipäätään Euroopan unionia eräänlaisena mörkönä joka syö Suomen itsenäisyyttä. Retoriikkana tuo vielä ehkä menettelisi, mutta pelkään, että he ovat tosissaan.
En tiedä möröstä, mutta sanot itsekin, että Suomi luovuttaa päätöksentekovaltaa EU:lle. Tässä mielessä itsenäisyys kai vähenee. Sanoit myös kannattavasi liittovaltiota. Perinteisessä liittovaltiossahan osavaltiot eivät saa edes erota litosta. Ehkä tarkoitit mallia, jossa kaikki unionin osat ovat itsenäisiä, mutta ovat tilapäisesti luovuttaneet suuren osan vallastaan unionille.
Ilmiselvästi perussuomalaiset ovat tosissaan. Ehkä eivät hauku niinkään EU-mörköä, joka syö itsenäisyyttämme, vaan poliitikkoja (esim. Pöö), jotka luovuttavat päätösvaltaamme (tai itsenäisyyttämme) ja lahjoittavat rahamme.
> Todellisuudessa kuitenkin juuri niinä aikoina kun olimme liittoutumattomia oli liikkumavaramme ja itsenäisyytemme kaikkein pienin. Itsenäisyyttä korostava Väyrynenkin otti komentonsa pikemminkin Tehtaankadulta kuin eduskunnasta.
EI taida pitää paikkaansa. Neuvostoliitto oli ehkä jossain mielessä vaarallisempi kumppani kuin EU, mutta kyllä minusta näyttää selvältä, että EU on käytännössä vienyt liikkumavaraamme enemmän. Jos Moskovasta olisi määrätty tai edes ehdotettu meille uusia lakeja ja annettu suoria komentoja, ne olisivat kyllä herättäneet ärtymystä ja vastustusta nykytilannetta enemmän.
Väyrysellä oli ehkä kotibryssä Tehtaankadulla, mutta varmaankin myös useita Brysselissä. Europarlamentaarikona hän on ollut, mutta ei vastaavissa hommissa Moskovassa.
Neuvostoaikoina Suomella oli itsenäisyys, mutta kannanotoissa oltiin varpaillaan. Nyt toimitaan paljon enemmän ja innokkaammin Brysselin ohjeiden mukaan kuin aikanaan Moskovan.
Omaehtoinen taipumus ja halu kunnioittaa oletettuja "kekusjohdon" toiveita pätee molempiin. Molemmissa on olemassa "vääriä" mielipiteitä ja "kansakunnan kokonaisedun kannalta haitallisia yksilöitä".
Parempaa nykyajassa on kai se, että oppositiossa olemisesta ei saa yhtä selvää porttikieltoa parhaisiin kutsuihin ja virkoihin kuin aikanaan. Tai ehkä saa. Eurovirkamiehiksi ja komissaareiksi Soinilla ja kumppaneilla taitaa olla virkakielto. Brysselin edustusvirkoihin kelvannevat vain "asialle uskolliset". Melkoinen vinouma muuten, jos ajatellaan, että nuo hommat ovat jo oleellinen osa Suomen demokraattista hallintoa.
YYA:han mentiin painostettuna ja EU:hun vapaaehtoisesti. Tämä on merkittävä ero. Mutta integroitumisen aste lienee EU:ssa oleellisesti suurempi (ja itsenäisyyden aste vastaavasti pienempi).
Sotilaallinen liikkumavaramme oli YYA:n aikana pienempi, mutta kai lähinnä oman varovaisuuden vuoksi (kukaties terveenkin). Rauhansopimuksen sotilaallisiset pykälät eivät tähän vertailuun oikeastaan kuulu, mutta nistä irtaannuimme aikanaan omatoimisesti.
> Onkin kyseenalaista, kuinka pitkälle itsenäisyyttä ja valtaa omista asioista voidaan laittaa vastakkain liittoutumisen ja yhteistyön kanssa. Sillä lopultakin sekä yhteistyö että liittoutuminen on nykyoloissa osoitus Suomen itsenäisyydestä ja valinnanvapaudesta, ei sen puutteesta.
No jaa, vallan luovuttaminen on aina helppoa ja sitä saa tehdä vapaasti ja itsenäisesti. Olisi varmaankin onnistunut myös Neuvostoliittoon päin. Pitää muistaa, että takaisinpäin tulo on hankalampaa. EU:sta pääsee kai irti ilman sotia, mutta niin pääsi myös YYA:sta.
> Toki syvenevällä liittoutumisella voidaan myös tehdä virheitä ja luovuttaa valtaamme asioihimme myös silloin kun se on vähemmän viisasta. Liittoutuminen suin päin muiden ehdoilla on toki kyseenalaista, mutta yhtä lailla liittoutumisen pelko vaikuttaa toiminnalta jossa Suomen vapautta on keinotekoisesti kavennettu.
Alkupuoli asiaa. Lopun ajatus pelon vapautta kaventavasta vaikutuksesta on outo. Kai pieni pelko on tervettä molempiin suuntiin, usein perusteltuakin, sillä eri tasoiset ylilyönnit ovat mahdollisia.
> Yhteistyö on etenkin Suomen kaltaisen pienen maan kannalta välttämätöntä. Ensinnäkin se on ainoa väylä vaikuttaa maailmaan ympärillämme, mutta se on myös ainoa keino turvata etumme yhä kovenevassa kilpailussa. EU on kannaltamme loogisin vaihtoehto etujen ajamiseen, joten sitä myös pitää käyttää sellaisena. Sen sijaan, että yrittäisimme pyristellä Euroopasta irti pitää meidän pyrkiä entistä pontevammin ajaa Euroopassa näkemyksiämme ja tavoitteitamme. Meidän täytyy maksimoida yhteistyön edut, eikä minimoida niitä kuten perussuomalaisten politiikka näyttää toivovan.
Yhteistyö kaikkin suuntiin on luontevaa. Kilpailun koveneminen on myös oma valintamme. EU edustaa vapaata kilpailua, joka kai oletusarvoisesti "koventaa" taloutta aiempaan verrattuna. Olemme siis itse koventamassa kilpailua mm. EU:n kautta.
En tiedä yrittävätkä perussuomalaiset pyristellä Euroopasta irti. Jos pyristelevät, niin varmaankin EU:sta eikä Euroopasta. Ja EU:nkin kohdalla ehkä ensisijassa sen liittovaltiokehityksestä. Varmasti perussuomalaisetkin haluavat ajaa näkemyksiämme ja tavoitteitamme Euroopassa. Tavoitteet ovat vain liittovaltiomielisten kanssa erilaiset. Perussuomalaistet varmsti haluavat maksimoida etumme, mikä heille kai tarkoittaa toista kuin liittovaltiokehitys tai nykyinen euroasioiden hoitotyyli.
Vähän tämä artikkeli oli "möröttelyä". Eivät perussuomalaiset pääkaupunkiseutulaisia varmaankaan aivan heti ole savupirttiin ja Nurmijärven peräkyliin vetämässä. Ehkä ero on enemmänkin integraation asteessa (kansainvälinen yhteistyö - EY - EU - liittovaltio). Miten pitkälle olet itse halukas luovuttamaan Suomen päätösvaltaa Brysseliin / etenemään liittovaltion suuntaan? (velanotto, verot, tulontasaukset, ulkopolitiikka, peruspalvelut, kaikki lait, lippu ja presidentti, kansalaisuus, yhteiset sotaoperaatiot, koko sodankäynti, eduskunta, liittovaltio itsenäisten valtioiden liiton sijaan)
Sekoitat käsitteet 'yhteistyö' ja 'sopimuksien ja sitoumuksien tekeminen'.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 92 kommenttia