Demokratian valuvika
Vaikka demokratiassa on toki monenmoisia ongelmia, on yksi niistä viime aikoina erityisesti mietityttänyt minua. Nimittäin se, että demokratia on pohjimmiltaan systeemi, jossa järjestelmään on sisäänrakennettuna pyrkimys yli varojen elämiseen. Tämä näkyy paria poikkeusta lukuun ottamatta käytännössä kaikissa maailman demokratioissa (en tällä pyri väittämään, että diktatuurit olisivat tässä sen parempia).
Tämä ongelma syntyy siitä, että päättäjät ovat riippuvaisia ihmisten suosiosta ja tämä suosio on koko lailla helpompi saavuttaa lupaamalla ja antamalla hyvää, ei kieltämällä ja ottamalla pois jo saavutettuja etuja. Tästä seuraa se, että demokratiassa hyvän jakajilla on suuremmat mahdollisuudet päästä valtaan kuin tarkan talouskurin ajajilla. Ja kun nämä uusien hyvien asioiden ajajat sitten pääsevät valtaan on heidän kokolalla vaikeaa muuttua poliitikoiksi jotka karsivat kuluja tai nostavat veroja. Moinen toiminta nimittäin olisi varsin itsetuhoista poliitikoille jotka ovat päässeet valtaan ajamalla ”meidän” asioitamme.
Ongelma on toki poliittinen, mutta sen ydin ei ole poliitikoissa vaan äänestäjissä. Niin kauan kun äänestäjät pitävät tärkeänä vain sitä mitä heidän pussiinsa tippuu, on vastuullisilla taloudenpitäjillä vaikeampaa päästä päättävään asemaan, ja niin kauan on poliitikoille helpompaa jakaa lisää hyvää riippumatta siitä tuotetaanko tämä hyvä velaksi.
Tämä ilmiö on eurooppalaisen ja myös amerikkalaisen talousmyllerryksen takana. Näitä ongelmia ei niinkään ole tahallaan tehty, eikä edes osaamattomuuttaan säädetty. Koko ongelman takana on vain poliittisen järjestelmän ominaisuus joka tekee pitkäjänteisen taloudellisessa mielessä vastuullisen politiikan harjoittamisen erittäin vaikeaksi. Itse asiassa tämä demokratian ominaisuus pikemminkin rankaisee vastuullisesta taloudenpidosta.
Onneksi hyvää jakavat lupaukset ovat kuitenkin vain yksi osa niistä syistä minkä takia ihmiset äänestävät, joten tämä järjestelmään piilotettu ongelma ei dominoi poliittisen maailman tapahtumia, mutta aikaa myöten sen vaikutus kuitenkin kasautuu niin, että siitä seuraa nyt koetun kaltaisia kriisejä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hyvä kirjoitus asiasta, josta olen samaa mieltä. Mielestäni poliitikkojen tulisi harkita tarkkaan mitä kansalaisille voidaan luvata, sillä etuja ei yleensä voida ottaa pois. Subjektiivinen päivähoito-oikeus, vanhuspalvelulaki ja hoitotakuu ovat hyvää tarkoittavia esimerkkejä vielä kalliiksi tulevista päätöksistä.
Kansanedustajan vastuukausi kestää neljä vuotta, jonka jälkeen vastuuta ei ole, vaikka vasta tämän jälkeen aletaan nähdä päätöksien seurauksia. Vieläpä kun poliittiset päättäjät ovat yleisesti keski-ikäisiä tai vanhempia, niin kauaskatsoinen Suomen edun ajaminen ei ole välttämättä enää etusijalla.
Tuo keski-ikäisyys tuskin on ongelma. Itse olen ainakin ollut huomaavinani, että useimmilla ihmisillä kyky ottaa huomioon pidemmät aikaskaallat parantuu oman ikääntymisen myötä. Nuorelle 20 vuotta voi olla todella pitkä aika, mutta keski-ikäiselle se ei sitä samassa mitassa enää ole.
Kun ei useimmista ole munkiksi, joskus nousee ajatus, että jos alkaisikin kannattaa Kokoomusta. Primitiivisissä yhteisöissä vallitsee täydellinen kommunismi. Tekisipä joku tästä joskus tieteellisen tutkimuksen. Maailmanhallitus voisi sitten säätää minkä kokoiset kylät olisivat sallittuja milläkin etäisyydellä toisistaan.
Totta. Kun huomioidaan vielä vaalikausien lopussa usein tehtävät "vaalibudjetit", ei ole ihme että talouden tasapainottaminen on niin vaikeaa.
Äänestäjien aktivoituminen ja asioista enemmän perillä oleminen voisivat helpottaa ymmärtämään poliittisten päätösten taustat. Etenkin leikkauspäätösten.
Äänestäjien aktivoituminen olisi kiva asia, mutta tokkopa tuossa suuria muutoksia tapahtuu, ellei sitten tämä perussuomalaisten vetämä poliittinen myllerrys lisää poliittista aktiivisuutta ja tiedonhalua. Näyttäisi kuitenkin siltä, että tosiasioihin ja tietoon nojaavan kriittisyyden sijaan politiikassa toimitaan entistäkin enemmän tunteella ja ennakkoluuloilla.
Erinomainen havainto ja hyvä kirjoitus. Mainittu ongelma on todellinen, mutta siihen on myös ratkaisu: poistetaan poliitikoilta oikeus ryöst... verottaa toisten omaisuutta ja jakaa sitä muille. Sen jälkeen ongelmaa ei enää ole, koska kukaan poliitikko ei enää voisi suoraan luvata äänestäjilleen sijoittavansa sen ja sen verran verovaroja siihen ja siihen kohteeseen, vaan hänen pitäisi ensin neuvotella hankkeen maksajiksi kaavailtujen kanssa siitä, ovatko nämä suostuvaisia hanketta kustantamaan.
Talous olisi vakaammalla pohjalla, kun poliitikot eivät enää voisi ottaa velkaa joskus kymmenen vuoden päästä mahdollisesti ehkä kerättävien verojen arvioita vastaan, vaan kaikkien julkisten hankkeiden pitäisi perustua niihin osallistuvien sen hetkiseen taloudelliseen tilanteeseen. Kehitys olisi ehkä hitaampaa, mutta myös suurilta romahduksilta vältyttäisiin.
Valtion toimintoja pitäisi toki karsia rajusti ja jäljelle olisi jätettävä vain kaikkein välttämättömin ja aidosti yhteiset asiat kuten esimerkiksi maanpuolustus, sisäisen turvallisuuden valvonta, perusterveydenhuolto sekä Suomen kaltaisessa maassa mahdollisesti tie- ja raideliikenteen perusinfrastruktuuri. Läskeistään eroon päässeen trimmatun valtion kulut voisi kattaa vaikkapa äänestysmaksulla. Näin ne, joita yhteiset päätökset eivät kiinnosta, eivät joutuisi myöskään osallistumaan niiden kustannuksiin. Samalla poliitikoillekin tulisi hieman painetta ja aitoa tulosvastuuta, koska heidän pitäisi osoittaa toimintansa olevan siinä määrin hyödyllistä, että riittävä osuus kansalaisista maksaisi äänestysmaksun.
Kannattaa kuitenkin huomata, että tuota suosiontavoittelua harjoitetaan myös veronalennusten muodossa. Ongelma ei ole verotuksessa sinällään, vaan siinä että poliitikkojen on helpompaa "lahjoa" potentiaalista kannattajakuntaansa erilaisin eduin ja parannuksin. Yksi nostaa vaikkapa työttömyyskorvauksia ja toinen madaltaa tuloveroja. Valtion talouden tasapainon kannalta kummatkin luovat samansuuntaisen vaikutuksen.
"Kannattaa kuitenkin huomata, että tuota suosiontavoittelua harjoitetaan myös veronalennusten muodossa."
Verotuksen poistaminen poistaisi tuonkin ongelman. Jos ei ole veroja, ei ole veronalennuksiakaan. Voi tietysti olla, että minun ehdottamassani järjestelmässä suosiota alettaisiin kalastella äänestysmaksun alennuksilla, ja lopulta joku populisti johtaisi puolueensa murskavoittoon lupaamalla kaikille ilmaisen äänioikeuden, jonka jälkeen valtion kulut pitäisi jälleen kattaa verottamalla. :-D
"Ongelma ei ole verotuksessa sinällään, vaan siinä että poliitikkojen on helpompaa "lahjoa" potentiaalista kannattajakuntaansa erilaisin eduin ja parannuksin."
Ja loppupeleissä ongelma on yksinkertaisesti siinä, että valtiolla on liikaa valtaa. Jos valtio keskittyisi vain aidosti yhteisiin asioihin (eikä esimerkiksi siihen, mitä kaksi aikuista ihmistä keskenään vapaaehtoisessa kaupankäynnissä sopivat), niin tuo äänestäjien lahjominenkin olisi monin verroin hankalampaa. Äänestäjien lahjonnassa on yleensä kyse siitä, että siirretään joiltakuilta omaisuutta joillekuille toisille. Jos yksityisomistusta kunnioitettaisiin, niin poliitikkojen mahdollisuudet äänestäjien lahjontaan heikkenisivät oleellisesti. Samalla ratkeaisi myös niin sanottu susiongelma, jonka mukaan demokratia on kaksi sutta ja yksi lammas äänestämässä siitä, mitä syödään päivälliseksi.
Demokratian valuvika on "yhteisessä hyvässä", joka on standardina suurinpiirtein mahdoton määritellä. Vaikka olisimme yhtä mieltä siitä, että koulutus on hyvä asia, terveys on hyvä asia ja ties mikä on hyvä asia, tulisi huomioida vielä, ovatko ne ja voivatko ne olla yhteisiä hyviä vai ainoastaan yksityisiä.
Vitsissä kysyttiin, millä pestään hampaat, istutaan, kammataan hiukset ja syödään keittoa; oikea vastaus olisi ollut hammasharjalla, tuolilla, kammalla ja lusikalla. Yleinen väärä vastaus olisi ollut: "en tiedä, millä?" ja sosialidemokraatti veikkaisi lonkalta valtiota.
Kun demokratian nimissä yleisölle on avattu äänioikeus ehdottaa muitten ryöstämistä oman asian edistämiseksi, sen tuloksena ei ole vauraus, veljeys ja kaiken hyvän edistäminen, vaan jotain ihan muuta.
USA:ssa homma lähti lapasesta, koska perustuslaissa määriteltiin kongressin oikeudeksi *yhteisen hyvän* nimissä säädellä osavaltioiden välistä kauppaa ja ulkomaankauppaa.
Tähän vielä sen verran, että itse vastustan liberaalia talousmallia, sillä näen sen todellisuudessa julmana, epäoikeudenmukaisena ja epävakaana mallina. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kannattaisin yhtään sen enempää jotain kommunistista mallia.
Eli itse etsin sitä tasapainotilaa jostain noiden mallien välistä, mutta nimenomaan tasapainotilaa, ei tällaista puolittaista itsepetosta mitä nykyinen politiikka ja äänestyskäyttäytyminen tuntuu suosivan.
Me ja jokainen hyvinvointivaltioksi pyrkivä länsimaa on tuhoon johtavassa "tasapainotilassa". Tai sanotaan, että me elämme sinnittelyn rajoilla valtion osoittaessa meitä näkymättömällä aseellaan ja toivoen että *joku* suostuu ponnistelemaan lafferin käyrän alamäkeä vastaan.
Haluatko sinä uhrautua, vai haluatko jakaa uhrauksia? Se on ainoa asia, jota hyvinvointivaltiot jakavat. Ne eivät jaa sitä kuuluisaa kakkua; ne jakavat velvollisuuksia, pyyteetöntä työtä työstä pääsemisen jälkeenkin eli yhdellä sanalla: uhrauksia.
Kapitalismin arvoja on mm. tarkoitus, rationaalisuus, itsetunto ja sen hyveitä oikeudenmukaisuus, itsenäisyys, rehellisyys, integriteetti, järki, tuotanto, ylpeys; Kysymys kuuluu: mitä arvoja kommunismilla on tarjota ja mitä hyvää on keskitiellä tai kolmannen tien kolmannella sivuhaaralla tarjota? Tarjosiko sosialismi/kommunismi yltäkylläisyyttä? Tarjosiko se rauhaa kansojen välille? Tarjosiko se vapautta, iloa, onnellisuutta ja veljeyttä?
"Kapitalismin arvoja on mm. tarkoitus, rationaalisuus, itsetunto ja sen hyveitä oikeudenmukaisuus, itsenäisyys, rehellisyys, integriteetti, järki, tuotanto, ylpeys; Kysymys kuuluu: mitä arvoja kommunismilla on tarjota ja mitä hyvää on keskitiellä tai kolmannen tien kolmannella sivuhaaralla tarjota? Tarjosiko sosialismi/kommunismi yltäkylläisyyttä? Tarjosiko se rauhaa kansojen välille? Tarjosiko se vapautta, iloa, onnellisuutta ja veljeyttä?"
Pidän näkemystäsi naiivina. Kaikkialla missä valtion kontrolli on pettänyt on tuloksena ollut tuhoisaa riistokapitalismia jossa heikommat on tallattu ja alistettu häikäilemättä. Itse näen pidäkkeettömän kapitalismin arvoina ahneutta, röykeyttä, itsekkyyttä, sortamista ja alistamista oman edun tavoittelun nimissä.
Kannattaa myös muistaa, että maailma on paljon monipuolisempi kuin miltä se näyttää jos kuvittelee, että puhas kapitalismi ja kommunismi ovat ainoita vaihtoehtoja. Itse pidän selkeästi parhaimpina valtiomalleina mitä tähän saakka on kokeiltu näitä pohjoismaisia hyvinvointivaltioita, mutta toki nämäkin ovat kaukana täydellisestä. Pidän vapaata kapitalismia suurin piirtein yhtä huonona ideana kuin vahvaa keskusjohtoista kommunismia, eli hyvin huonona ideana.
Kannattaa myös muistaa, että kaikkein hirveimpien hirmutekojen tekijänä on aina ollut valtio. Valtion kontrollin pettäessä yhtäkkiä (siten se yleensä tapahtuu, koska valtiot pitävät vallastaan kouristuksenomaisesti kiinni aina viimeiseen hetkeen saakka) jotkut ovat toki äkillisessä vapauden huumassa ryhtyneet sortamaan muita ja tavoittelemaan omaa etuaan hyvinkin kyseenalaisin keinoin. Nämä teot ovat kuitenkin hyttysen ininää verrattuna siihen, millaisia jättiläismäisiä kärsimyksiä valtiot ovat toimillaan aiheuttaneet. Väitän, että jokaisen ihmiskunnan historiassa tapahtuneen yli satatuhatta kuolonuhria vaatineen väkivaltaisuuden aiheuttajana on ollut valtio.
Janille
Jännällä tavalla olet uskovaisten kanssa samalla linjalla. Uskovaisetkin (ilmeisesti riippumatta uskonnosta) usein selittävät kaiken hyvän uskonnostaan johtuvaksi ja kaiken pahan uskonnon ja uskonnollisuuden puutteesta. Samoin liberalistit tuntuvat näkevän valtion läsnä lähinnä pahojen asioiden yhteydessä mutta ei hyvien. Eli tuo määrittely on yllättävän joustavaa riippuen siitä mitä halutaan omien poliittisten kantojen perusteella todistella. Esimerkiksi uuden mantereen valliotus oli todellisuudessa pitkälti yksitysyritteliäisyyden varassa hallitsijoiden ja valtioiden ollessa lähinnä taustapiruina jotka korjasivat yritteliäiden valloittajien retkien hedelmiä. Mogolivalloituksetkin olivat pienten heimojen yhteenliittymisen tulosta ilman että mitään valtioksi tunnistettavaa oli lähimainkaan. Myöhempi kolonialismi oli kaikenmoisten itä-intian kauppakompanioiden toimien tulosta ja taas valtiot olivat sivuosassa... Voitontavoittelun nimissä on luotu nälänhätiä, levitetty tauteja yms...
Riistokapitalismi on oxymoroni. Kapitalismi on itsekkyyden etiikan poliittinen laajentuma; metafyysisesti ensinnäkään *riisto* ei ole itsekästä, koska se on ansaitsemattoman tavoittelua. Se ei ole rationaalista, ei itsenäistä, eikä mahdollista myöskään ihmisten välistä kunnioitusta, eikä itsetuntoa. Sosiaalisena käsitteenä se on taas täydellisen subjektiivinen ja vastakohta *oikeudenmukaisuudelle*.
Poliittisena järjestelmänä kapitalismi ei "riistäydy" käsistä, koska se määritelmällisesti tarkoittaa vapaata yhteiskuntaa, jossa *valtio* valvoo yksilönoikeuksien toteutumista rankaisemalla oikeuksien loukkaajia (mahdollisimman) objektiivisen lain puitteissa. Määritelmää 'valtio valvoo' ei pidä yrittää tulkita utopiaksi, jossa ei määritelmällisesti tapahdu rikoksia.
Skenaariot joissa "kapitalismi on riistäytynyt käsistä", joissa pahat korporaatiot yht'äkkiä omistavat hengitysilman jne. on täydellisen irrationaalinen pelko, joka voi olla mahdollinen enintään sekataloudessa, jossa korporaatiot sanelevat lait.
Valtion erottaminen taloudesta ja ei ole naiivi ajatus tai utopiaa yhtään sen enempää kuin on naiivia tai mahdotonta puolison olla *täysin* uskollinen tai vegetaarin olla syömättä vain silloin tällöin makkaroita ja kyljyksiä.
Marko Kivelä: "Samoin liberalistit tuntuvat näkevän valtion läsnä lähinnä pahojen asioiden yhteydessä mutta ei hyvien."
Näen minä hyvääkin valtiossa, mutta minulla ei ole ollut mitään syytä tai tarvetta tuoda sitä esiin, sillä tässä blogissa sinä olet hoitanut sen puolen erinomaisen tunnollisesti. :-)
"Esimerkiksi uuden mantereen valliotus oli todellisuudessa pitkälti yksitysyritteliäisyyden varassa hallitsijoiden ja valtioiden ollessa lähinnä taustapiruina jotka korjasivat yritteliäiden valloittajien retkien hedelmiä."
Siinäpä se. Jos ne taustapirut eivät korjaisi niitä hedelmiä, niin yksityisyrittäjien ei tarvitsisi riistää niin paljon.
"Myöhempi kolonialismi oli kaikenmoisten itä-intian kauppakompanioiden toimien tulosta ja taas valtiot olivat sivuosassa..."
Mutta nekin toimivat valtioiden avulla ja valtioiden hallitsemien väkivaltakoneistojen tukemina.
"Voitontavoittelun nimissä on luotu nälänhätiä, levitetty tauteja yms..."
Varmasti. Tuota en kiistä, mutta tosiasia silti on, että tuhon, kauheuden ja kurjuuden tuottajana valtiot ovat kiistattomia ykkösiä. Yksikään kapitalisti, yritys tai kauppakomppania ei ole toteuttanut yhtä massiivisia joukkomurhia, kidutuksia tai vainoja kuin mitä valtiot toteuttaneet.
Pienemmistä resursseista johtuvat mittakaavaerot eivät sinällään muuta tekojen luonnetta. Eli mittakaavaan vetoaminen ei ole tässä tapauksessa mielekästä. Itse asiassa yhtä asiaa olen jonkin verran miettinyt, nimittäin sitä, että miten näette sen seikan vaikuttavan talousmalliinne, että suuryritykset ovat muuttuneet suurelta osin kasvottomiksi korporaatioiksi joiden toimista päättävät institutionaaliset sijoittajat? Eli johtaminen ja vastuukin ovat tavallaan hämärtyneet. Näettekö tällaiset yritykset edelleen toimiviksi ratkaisuiksi ihannejärjestelmäänne jossa yksilöön uskominen on keskeisessä asemassa?
Marko Kivelä: "Eli mittakaavaan vetoaminen ei ole tässä tapauksessa mielekästä."
On niissä toki myös periaatteellinen ero, joka on se, että vapaassa markkinataloudessa yritysten täytyy säilyttää ainakin osa ihmisistä tyytyväisinä ja riittävän korkealla elintasolla, jotta he pystyvät kuluttamaan ja ostamaan ko. yrityksen tuotteita. Valtioilla ei tuota teoreettista pidäkettä ole, vaan ne voivat riistää ja orjuuttaa kansalaisiaan rajattomasti.
"Eli johtaminen ja vastuukin ovat tavallaan hämärtyneet. Näettekö tällaiset yritykset edelleen toimiviksi ratkaisuiksi ihannejärjestelmäänne jossa yksilöön uskominen on keskeisessä asemassa?"
Minä ainakin näen ne täysin toimiviksi ratkaisuiksi kunhan ne eivät väkivalloin (yleensä valtion avulla) rajoita potentiaalista kilpailua. Eli jos mäkkärin hampurilaiset vain ihmisten mielestä ovat niin paljon parempia kuin kalakukot, ja sen takia mäkkärin kliiniset massatuotantoravintolat levittäytyvät joka niemeen notkoon ja saarelmaan syrjäyttäen perinneruuat, niin en näe siinä mitään ongelmaa tai väärää. Sen sijaan, jos torilla kalakukkoja kaupannut mökin mummo menee konkurssin sen takia, että ruokaa myyviltä yrityksiltä vaaditaan deluxe extra turbo ilmastointilaitteisto, super hyper juper desinfiointijärjestelmä sekä sertifikaatit AA123542-ÖÖ999899, eikä mummolla ole niihin varaa, niin se on mielestäni vääryys. Mutta huomatkaa, että syyllinen on silloinkin valtio, ei McDonalds (paitsi korkeintaan välillisesti niin, että mäkkäri on ehkä lobannut nuo lait läpi raivatakseen kalakukkomummon pois tieltä).
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 19 kommenttia