Millä se energia sitten pitäisi tuottaa?
Hiilivoiman vastainen kannanottoni aikaansai varsin mukavasti keskustelua, mutta varsinaisesti se miten ihmiskunnan (ja siinä sivussa myös Suomen) energiansaanti pitäisi turvata jäi osin vastaamatta. Kerron nyt oman näkemykseni siitä. Tämä on aika pitkä, mutta koittakaa kestää (itse asiassa olisi painetta kirjoittaa perusteellisemmin ja pidemmin – mutta se ei toimisi näin blogi -ympäristössä.).
Taustaa:
Elämme maailmassa jossa kasvava energiantarve on tosiasia. Tämä johtuu sekä rikkaiden maiden yhä energiavaltaisemman elintavasta että ennen kaikkea köyhien maiden vaurastumisesta. Samalla energiantuotantomme nojaa pitkälti saastuttaviin ja koko ajan kutistuviin uusiutumattomiin energialähteisiin. Yhtälö on pidemmän päälle mahdoton. Meidän täytyy huolehtia tämän päivän ihmisten tarpeista ja terveydestä, mutta meidän täytyy huolehtia myös siitä, että myös tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus hyvään elämään. Ja tämä tarkoittaa pidemmän päälle sitä, että meidän täytyy ennemmin tai myöhemmin kehittää energiamuotoja jotka eivät kuluta uusiutumattomia raaka-ainevaroja ja jotka eivät vahingoita ympäristöämme.
Tällä hetkellä näemme jo, että tilanne alkaa muodostua kestämättömäksi, mutta meillä ei ole vielä riittävän hyviä keinoja sen ratkaisemiseksi. Ja toki myös tahtoa muutokseen puuttuu, sillä on aina helpompaa jatkaa entisellä mallilla. Kuitenkin nyt tai historiallisesti katsottuna hyvin pian meidän täytyy ratkaista tämä pulma. Juuri tällä hetkellä meillä on vain osaratkaisuja, mutta niillä voisimme kuitenkin voittaa lisää aikaa ongelmamme ratkaisemiseksi.
Mitä siis pitäisi tehdä?
Pohjimmiltaan on kaksi suuntaa, eli energiankulutuksen minimoiminen ja energian tuotannon rakentaminen kestävämmälle pohjalle. Energiantuotannon minimoiminen tarkoittaa sitä, meidän pitäisi rajoittaa energiankäyttöä siellä missä se on pelkkää haaskausta, mutta ennen kaikkea se tarkoittaa sitä, että tehtaat, kodit ja kaikenmoiset laitteet suunnitellaan entistä energiapihimmiksi. Vaikka säästämisellä voisimme saada tilannetta nykyistä huomattavasti paremmaksi, ei se kuitenkaan poista perusongelmaa, eli energiantuotannon pohjimmiltaan kestämätöntä rakennetta.
Energian tuotannossa meillä on kaksi keskeistä ongelmaa. Energian tuotannon ympäristö- ja terveyshaitat sekä se että energiantuotantomme on liian pitkälti uusiutumattomien luonnonvarojen varassa. Jo nykyteknologialla nämä ongelmat olisivat ratkaistavissa, mutta se tarkoittaisi valtavia energian nykyhinnoin taloudellisesti kannattamattomia investointeja. Eli käytännössä merkittävää muutosta yhteiskuntiemme taloudelliseen rakenteeseen. Itse en laskisi mitään tuonkaltaisen muutoksen syntymisen varaan - en ennen kun tilanne todella olisi kestämätön ja romahdus jo menossa.
On luultavaa, että runsaan energian aikakautena ei tarvittavaa yhteiskunnallista tahtoa löydy energiasektorin täydelliseen mullistamiseen, joten on viisainta keskittyä siihen mitä voidaan tehdä ilman vallankumouksia. Eli kestävämmän kehityksen puolesta puhumiseen (joka pyrkii muutokselle myönteisemmän ilmapiirin luomiseen) ja niiltä osin kestävään kehityksen siirtymiseen miltä osin se on taloudellisesti mahdollista ilman liian suuria panostuksia.
Varsinaiset toimet
Tällä hetkellä energiantuotannon suuntaa pitäisi uudistaa niin, että pyrkimyksenä olisi kestävän kehityksen ja ympäristön kannalta suotuisien energiatuotantomuotojen aseman vahvistaminen niiltä osin kun se on taloudellisesti mielekästä. Eli tuulen, auringon, geotermisen lämmön, veden yms. osuuden nostaminen kokonaispotista. Toissijaisena pyrkimyksenä tulisi olla ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta vahingollisimpien tekniikoiden korvaaminen vähemmän vahingollisilla ratkaisuilla. Ensisijaiset toimenpiteet pitäisi pääsääntöisesti tehdä uusien energiainvestointien suunnalla ja toissijaisissa tulisi noudattaa kiireellisempää aikataulua ja sulkea tai uudistaa pahimmat voimalaitokset mahdollisimman pikaisesti.
Itse uskon mainitsemieni ensisijaisten energiantuottomuotojen osuuden olevan mielekkäästi kasvatettavissa maailmanlaajuisesti 20-40% paikkeille kohtalaisen nopeasti. Tämän tulisi tapahtua nimenomaan uusina investointeina ja ottaen huomioon paikalliset mahdollisuudet sekä investointien taloudellisuus. Luultavasti Pohjois-Afrikka ja Yhdysvaltojen eteläosat sekä Meksiko ovat esimerkkejä alueista, joilla etenkin aurinkoenergian osuus voisi nousta aikaa myöten lähelle sataa prosenttia. Suomessa ei kuitenkaan ihan heti näihin lukuihin päästä, eikä Suomessa aurinkoenergia tule koskaan näyttelemään kovin merkittävää osaa – ellei sitten välillisesti. Pidemmän päälle yhä suurempi osa energiantuotannosta pitäisi saada joko tästä osiosta tai vaikkapa fuusioenergian kaltaisesta ratkaisusta, mutta vielä se ei ole oikein mahdollista.
Se suurin osuus energiasta täytyy kuitenkin nykyteknologialla tuottaa enemmän tai vähemmän ongelmallisilla ratkaisuilla. Voimme valita kestävän kehityksen kannalta mielekkäät biopolttoaineet tai aikaa myöten loppuvat fossiilisen ja uraanin. Joku tai pikemminkin jotkin näistä pitää valita, sillä emme tällä hetkellä pysty tuottamaan valaosaa energiantarpeestamme ongelmattomilla tavoilla, emme ainakaan läheskään kustannustehokkaasti.
Fossiiliset polttoaineet ovat se mistä ensimmäisenä pyrkisin luopumaan. Niissä kun yhdistyy varsin ikävällä tavalla rajattujen luonnonvarojen loppumisen uhka ja ympäristöongelmat. Niiden etuna on kuitenkin ainakin toistaiseksi sekä se, että nykyvoimalat on pitkälti rakennettu niiden varaan sekä niiden suhteellinen edullisuus. Ydinvoima on potentiaalinen ympäristöriski, mutta käytännössä sekin kuluttaa rajallisia polttoaine-resursseja. Pidän sitä kuitenkin fossiilisia parempana ratkaisuna, sillä uraanin muu käyttö on kovin vähäistä sekä ydinvoiman ympäristöongelmat ovat kuitenkin pääosin mahdollisia, eivät akuutteja. Lopuksi tulee erilaiset biopolttoaineet. Ne ovat kyllä kestävän kehityksen mukaisia, mutta ainakin toistaiseksi niiden ympäristövaikutukset huolestuttavat minua ja pelkään, että mm. sademetsien tuhoamisen myötä ne saattavat osoittautua jopa fossiilisia pahemmiksi ympäristön kannalta, ainakin lyhyellä tähtäimellä. Itse siis nostan ydinvoiman näiden välttämättömien pahojen listan kärkeen, mutta biopolttoaineiden hyvyys tai huonous riippuu pitkälti niistä ratkaisuista jotka tulevat hallitseviksi. Voi hyvin olla, että kunhan prosessit sillä suunnalla kehittyvät, nousevat ne ydinvoiman rinnalle tai jopa ohitse energiaratkaisuina.
Tarkkaavaisimmat varmasti huomasivatkin, että jätin taas jätteenpolton pois listaltani. Tämä johtuu siitä, etten ole riittävän hyvin perillä siitä mikä olisi jätteen kannalta paras tapa toimia. Periaatteessa energiantuotannon kannalta jäte voidaan lajitella kolmeen kategoriaan, eli bioperäiseen jätteeseen, hyödynnettävää energiaa sisältävään jätteeseen ja muuhun jätteeseen (mm. kivi, metalli yms). Energiantuotannon kannalta nuo kaksi ensimmäistä ovat olennaisia. Näiden energiakäyttö on kiinni kahdesta seikasta. Eli siitä mitkä ovat ympäristövaikutukset ja siitä onko olemassa hyödyllisempiä tapoja käyttää (kierrättää) jätettä kuin tehdä sillä energiaa. Biokaasun tuottaminen energiaksi tuntuu mielestäni järkevältä ratkaisulta, enkä näe mitään olennaista seikkaa mikä puhuisi sitä vastaan, mutta mm. muovijätteen polttaminen on sekin tietyllä tavalla ehtyvien luonnonvarojen käyttöä joten saattaa olla, ettei energiantuotanto olisi näiden jätteiden kannalta se järkevin toimintatapa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
kirjoittelin samaan aikaan stoorin kun hiilivoimakirjoituksesi tuli nostoon. tässä vastaus kysymykseezi tiisistetysti:
Tällainen luminen pakkastalvi osoittaa jälleen sen, miten vaikessa oloissa oikein elämme. Niinhän se on. Jos sähkö ei riitä niin sitä pitää joko saada lisää tai sitten vähentää sen kulutusta. Onneksi meille on tulossa se Olkiluoto kolmonen, ainakin joskus. Ihan terve intoilu varaavien uunien kanssa on johtanut nyt siihen, että polttopuista on pulaa. Ensi kesäkausi tuo vipinää alalle ja klapikoneet jyrskäävät vuorotta. Sekin on surullinen asia sillä klapintekoon tarvitaan öljyä ja vielä kerran öljyä... Kaiken lisäksi klapeja kuskataan varsin pitkiä matkoja, ja öljyä tarvitaan siihenkin.
Öljyriippuvuuden pienentäminen olisi ensiarvoisen tärkeää juuri meillä, mutta näyttää siltä että mitään järkevää strategiaa tämän suhteen ei ole olemassakaan. Tämä järjettömyys jatkuu niin kauana kuin vihreät ovat hallituksessa, ja päättävät siitä mitä me saamme tehdä ja mitä emme. Ilman öljyä on vaikea tulla toimeen näillä leveysasteilla. Tämä olisi tunnustettava jotta mitään kehitystä voisi tapahtua. Arvoon arvaamattomaan nousee vielä suomalaisen metsä ja kaikki mitä siitä saadaan irti. Metsistä olemme eläneet ja niiden mukana kuolemmekin.
Keväällä tehty energia-paketti oli onneton yritelmä, joka joutuu vielä romuttamoon niin täydelliseen kuin vain voi. Loppujen lopuksi asia on niin, että suomalaiset ovat valmiita talkoisiin ja kipeisiinkin toimenpiteisiin jos asiat vain perustellaan. Jos sanotaan, että huoneilman lämmöksi riittää 18 plusastetta niin asia on ok. Tällä toimenpiteellä säästettäisiin jo todella paljon sähköä. Asia on aika veikeä jos sitä katsoo villapaidan näkökulmasta. Tai sanotaanko paremmin villapaita-aspektista. Kesällä harva pitää villapaitaa päällä ulkona jos lämmintä on tuo plus 18. Talvella sisätiloissa huoneilman pitää olla hellerajan tuntumassa ja villapaitaa, ei edes kevyttä sellaista käytetä kovin mielellään. Eduskunta voisi näyttää esimerkkiä ja tämän huoneilma-lämpötilan suhteen. Jos ei torkkupeitot riitä niin hommataan halvat villapaidat!
Otetaanpa lopuksi joitain väitteitä keskustelun pohjaksi:
I Öljyä tarvitaan maassamme vielä varsin pitkään. Periaatteesa niin kauan kuin sitä on saatavilla. Sitten on pakko pärjätä ilman. Öljyriippuvuutta pienennämme heti kun käytämme sitä vähemmin. Otamme hieman kaukaisemman esimerkin. Joe Weiderin bodausoppaassakin sanottiin jo aikoinaan, että hartiat saa näyttämään helposti leveämmiltä kun pötsinseutua kavennetaan! Miten öljyriippuvuutta pienennetään on kiinni meistä itsestämme ja päättäjistämme!
II Koskivoima ei ole ratkaisu mihinkään ja yhden altaan rakentamisella ei voiteta mitään. Vaikka pienentäisimme sähkänkulutustamme 10% niin koskivoiman määrä koko kulutuksestamme ei juuri muuttuisi monellakaan prosentilla. Tuulivoima ja turpeenpoltto eiväåt ratkaise yhtään mitään. Maalämmön valjastaminen käyttöön vaatii sähköä ja sitä saadaan päästöttömästi lähinnä vain ydinvoimaa lisäämällä.
III Karjanlanta ja ihmisen kansantuote on käytettävä hyväksi ja siitä on valmistettava biokaasua, sähköä ja koko kansan kukkamultaa. Biovoimaa saadaan muistakin raaka-aineista.
IV Ydinvoima on oloissamme turvallinen ja edullinen keino tuottaa sähköä. Suomen tulisi ryhtyä kehittämään rauhanomaista ydinvoimaa, jotta tulevaisuuden tehokkaat ja vanhaa ydinjätettä polttavat hyötöreaktorit saataisiin käyttöön viimeistään vuonna 2030.
V Energiatehokkuus ja uudenlainen elintapa eivät merkitse suurta kieltäytymistä mukavuuksista; on turha pelätä eknologia-vihamielistä ilmapiiriä. Tämä on tulevaisuutemme kannalta hyvin olennainen asia.
Auringolla, tuulella, hakkeella, atomeilla, haloilla, turpeella, pelleteillä, öljyllä, kivihiilellä, biokaasulla, maakaasulla, mustalipeällä, ...
Autot kulkevat ja saadaan kulkemaan töpselistä ladattavien akkujen lisäksi mm. polttokennoilla, vedyllä, nestekaasulla, häkäkaasulla, sekä alkoholilla ja bioaine-sovelluksilla. Tekniikka kehittyy koko ajan.
Suomessa on paksu maankuori, mutta lieneekö tarkemmin tutkittu geotermisen energian käyttöä? Reikien pitäisi ainakin olla syviä. Saksassa geotermisesti lämmitetään pienehköä kaupunkia, sen nimi putosi jo mielestä pois.
Talon lämmityksessä puu-uunin tai varaavan takan lämpöä voitaisiin kierrättää ilmalattialämmityksessä. Sähköä käytettäessä tässä systeemissä lämpöelementit kiskovat aika lailla virtaa, mutta jos lämpö tehtäisiin puulla, kuuman ilman kierrätykseen lattian alla putkistossa tarvittaisiin vain pari pientä puhallinta. Koko talo lämpiäisi yhdellä takalla.
Nollaenergiatalossa lämpöä saa tietysti villapaidasta ja lisää voi tehdä riehumalla.
"en ennen kun tilanne todella olisi kestämätön ja romahdus jo menossa"
Niinhän me kaikki ...
Edellisissä vaaleissa äänestin vihreitä ja Janina Andersonia, koska hän lupasi ajaa biokaasuasiaa eduskunnassa. Myöhemmin eräässä energiatapahtumassa kysin häneltä miksi vihreät eivät tee asian eteen mitään ja julkinen sana sekä virkamiehet estävät biokaasun hyötykäyttökehitystä, hän vastasi kaikkien kuullen " koska isot energiayhtiöt kieltävät".
Vihreiden puoluekuri ja kabinettisopimukset on pettänyt äänestäjänsä, riviaktiivit ja oman nuorisojärjesönsä ja saanut minutkin liittymään piraatteihin puolustamaan aitoa demokratiaa.
Energiasta vielä sen verran että ryhmäkurissa vihreät äänestivät yksimielisesti suomesta ydinjätevaltion.
Ottamatta kantaa sen enempää olisiko pitänyt äänestää ydinvoiman puolesta vai vastaan kysyn, että millä tavoin se, että kaikki vihreät äänestivät ydinvoimaa vastaan tarkoittaa sitä että vihreät äänestivät suomesta ydinjätevaltion?
Tosin veikkaan, että olet niitä joille ele on tärkeintä. Riippumatta siitä, että olisiko sillä ollut mitään vaikutusta itse päätökseen vihreiden olisi mielestäsi pitänyt poistua hallituksesta ja luopua vähäisistäkin vaikutusmahdollisuuksistaan. Ja näin olisi mielestäsi osoitettu suoraselkäisyyttä?
Vihreät äänestivä yksimielisesti ydinjätteen loppusijoituksen puolesta. Toisin sanoen energiaa vastaan ja jätteen puolesta. Missä tässä piilee logiikka?
Vihreiden ydinkysymyksiä on ollut aina ydinvoiman vastustaminen ja nyt on suomi saanut taas pari uutta voimalaa ja loppusijoitus siunauksen. Kuinka puolue voi istua hallituksessa omaa agendaansa vastaan?
Vähäisistä vaikutusmahdollisuuksista on siis tullut vihreiden ensisijainen tavoite.
Kun sitten katsotaan niitä vaikutuksia, niin mitä hyvää vihreät ovat saaneet aikaiseksi. Jaa nappia on painettu historiamme suurimman velan hyväksymiseksi, lex nokiassa ja kohta sormi hamuaa napille kun pohjavesiä yksityistetään.
Suoraselkäisyyttä? Mitä tarkoitat sillä? Entisenä vihreiden kannattajana en löydä lainkaan ryhtiä liitosta.
Ja mitäköhän mielestäsi tuolla jo syntyneelle ja yhä kertyvälle ydinjätteeelle pitäisi tehdä?
Tai anti olla. Olisi kuitenkin mielenkiintoisempaa keskustella siitä onko linjani oikea vaiko ei kun siitä miten vihreät tai joku yksittäinen luopuva vihreä kansanedustaja on tehnyt tai äänestänyt.
"Ja mitäköhän mielestäsi tuolla jo syntyneelle ja yhä kertyvälle ydinjätteeelle pitäisi tehdä?"
Minun mielestäni? Ydinjätettä syntyy aina enemmän, kun vaihtoehtoisia ei oteta käyttöön ja ydinvoimaa lobataan onnistuneesti. Kuinka vihreät ovat jättäneet nimensä kaivertamatta muistomerkkiinsä vaikka antoivat luvan jätteen loppusijoitukseen?
Olisiko parempaa perustetta olla tekemättä sitä lisää jos jätteen varastointia ei olisi hyväksytty? Kaksinaismoraalia oli tehdä meistä jätteen sijoituksen paikkana avoin kaikelle tuontijätteelle.
"Tai anti olla. Olisi kuitenkin mielenkiintoisempaa keskustella siitä onko linjani oikea vaiko ei kun siitä miten vihreät tai joku yksittäinen luopuva vihreä kansanedustaja on tehnyt tai äänestänyt."
Kunka yksi vihreä energiakommentti voidaan ottaa vakavasti, jos päätökset tehdään kuitenkin ryhmäpäätöksinä ja edutajiksi valitut eivät pidä lupauksiaan?
Uraani ei tule loppumaan. Maapallon uraanivarat ovat valtavat. Lisäksi jo nykytekniikalla voidaan käytetty ydinpolttoaine kierrättää takaisin käyttöön, mikä tarkoittaa uraanin käytön tehostamista moninkertaisesti, ehkä jopa lähes kymmenkertaisesti.
Suomessa sijaitsevat reaktorityypit pystyvät käyttämään hyödyksi vain muutaman prosentin uraanin koko energiasisällöstä. Tulevaisuuden reaktorit pystyvät hyödyntämään paljon tehokkaammin ydinpolttoainetta, joten uraanimalmin tarve tuotettua kilowattituntia kohden tulee vähenemään reilusti.
Lisäksi tarvittaessa voidaan kehittää reaktorityyppejä, jotka voivat käyttää muitakin raaka-aineita kuin uraania ydinpolttoaineessaan.
Wikipedia uraanin riittävyydestä.
"Tunnetut taloudelliset uraanivarannot ovat NEA:n ja IAEA:n tekemän inventaarin mukaan noin 4,7 miljoonaa tonnia, joka riittää nykykulutuksella noin 85 vuodeksi[2]. Tämän lisäksi tulevat kuitenkin maankuoren toistaiseksi löytämättömät uraaniesiintymät, joissa arvioidaan olevan hyödyntämiskelpoista uraania vielä moninkertainen määrä[1][3][4][5][6]. Uraania on maapallolla myös merivedessä kaikkiaan noin viisi miljardia tonnia[7]. Yhdysvaltojen energiaministeriön tutkijat ovat malmikartoituksien perusteella todenneet, että "uraanin saatavuus ei ole ydinvoiman kehitystä rajoittava tekijä"[1] ja IAEA:n ydinenergiaosaston johtajan Juri Sokolovin sekä NEA:n pääjohtajan Luis Echávarrin yhteisen kannan mukaan uraania riittää tarpeeksi näköpiirissä olevaan tulevaisuuteen[8]."
Metaanikaan ei lopu sillä kaikki orgaaninen tuottaa sitä hajotessaan ja maakaasunakin sitä on vielä huimia määriä. Kun metaani on 22 kertainen kasvihuonekaasu niin onhan se vaan tyhmää olla hyödyntämättä jätettä energiaksi.
Jos fossiiliset pitäisi korvata ydinvoimalla riittäisivät nuo tunnetut uraanivarat 20-30 vuotta ja potentiaaliset vielä löytämättömät siis muutaman kerran enemmän. Oletko siis sitä mieltä, että sadan tai kahdensandan vuoden kuluttua on varmasti kehitetty korvaavat energialähteet, vai toivotko vain? Vai eikö nyt syntyvien ihmisten tulevien lasten ja lastenlasten vanhuuspäivillä enää ole väliä?
Merivedestä uraanin erottaminen ei sitten ole mikään pikkujuttu ja onkin epävarmaa, voiko sitä koskaan tehdä kannattavaksi, mutta se, että uraania on siellä riittänee perusteeksi miksi sitä voi nyt tuhlata?
Perustuuko tämä laskelma polttoaineen jälleenkäsittelyyn, vai ettei vain olisi "kerran läpi"-mallin peruja? Uraania ei myöskään ole aktiivisesti etsitty 1980-luvun jälkeen, nyt äskettäin yhdessä vuodessa napsahti noin 15 % lisää tunnettuihin varantoihin ja varmasti lisää löytyy vielä. Ja unohdetaanko torium sekä hyötöreaktorit?
Jälkimmäiset kaksi ovat toki vielä rajoitetussa käytössä (torium ei tällä hetkellä siinäkään, mutta sitäkin on testattu jo vuosikymmeniä sitten), mutta kummankin toimivuus on laajasti ottaen jo tiedossa. Kontrasti moneen vaihtoehtoon, kuten supergrideihin, energian varastointiin, vetyinfrastruktuuriin ja fuusiovoimaan on todella suuri, suurempi kuin - nähdäkseni - useimmat "eihän noita 4G-voimaloita ole"-heittoja heittelevät ymmärtävät. Esimerkiksi tuuli-, aurinko-, ja aaltovoiman merkittävään lisäämiseen vaadittava supergrid on enemmän tai vähemmän puhdasta teoriaa, siinä missä hyötöreaktoreille on kertynyt noin 300 reaktorivuotta ja toriumreaktoreillekin useampi vuosi koekäyttöaikaa, vuosikymmeniä sitten. Eikä varmaan tarvitse olla insinööri ymmärtääkseen, että toteuttamiskelpoisuudessa on pieni ero, jos verrataan yhteen paineastiaan perustuvaa laitosta ja koko Eurooppaa tai koko maailmaa halkovien suurjännitekaapeleiden rakentamista ristiin rastiin, vuoria ylittäen ja meriä alittaen. Nyt jo pidetään todennäköisenä (www.roadmap2050.eu), että nuo supergridit eivät tule koskaan toteutumaan paitsi alueellisina, puhtaasti siksi, että paikalliset asukkaat ja ympäristönsuojelijat vastustavat niitä niin kovasti. (Kuulemma Pyreneitten ylitys on erityinen murheenkryyni, mutta muitakin on.)
Yhden laskelman olen nähnyt, jossa pelkästään helposti maaperästä saatavilla olevat uraanivarat tuottaisivat 9 miljardille ihmiselle kaiken länsimaisen elintason vaatiman energian noin 200 miljoonan vuoden ajan. Parisataa ensimmäistä vuotta pärjättäisiin pelkästään tähän mennessä louhitulla uraanilla ja käytetyllä ydinpolttoaineella. Satakin vuotta olisi jo hyvin, muutama sata vuotta varmasti tarpeeksi maapallon väkiluvun pienentämiseksi ja vaihtoehtojen kehittelemiseksi.
Tekninen potentiaali fissiolla olisi vaikka koko maailman energiannälän kattamiseen, se on aivan selvää. Laajemmassa diversifikaatiossa - uusiutuvien osuuden nostamisessa jonnekin selkeästi yli 10-20 prosentin - onkin kysymys enemmänkin kahdesta muusta asiasta: pieneltä osin luotettavuuden varmistamisesta, suurelta osin poliittisen hyväksynnän hankkimisesta. Työpaikkoja ja tukiaisiahan (poliitikoilta ja poliitikoille) nuo tarjoavat.
Mutta poliittisetkin realiteetit täytyy ottaa huomioon, ja varmuuden vuoksi on ihan hyvä etteivät kaikki munat ole samassa korissa. Ettei siis jäisi epäselvyyttä, kannatan lämpimästi myös muita ei-fossiilisia vaihtoehtoja, ja pitkin hampain maakaasua.
Mitä fuusiovoimaan tulee, niissä vekottimissa on hyvin vakavia teknisiä ongelmia, joiden ratkaiseminen ei valitettavasti ole triviaalia eikä ole takeita, onnistuuko se koskaan taloudellisesti. Yksi esimerkki on rakenteiden kestävyys valtavan neutronipommituksen alaisina. Tekninen ratkaisu lienee ajan kanssa löydettävissä, mutta on täysin mahdollista (tällä hetkellä jopa todennäköistä), että fuusiovoimasta ei tule koskaan varteenotettavaa kilpailijaa energiapelissä.
Tässä tuo oli "kerran läpi" periaatteen mukainen. Periaate ei kuitenkaan muutu, vain aikaskaala. Olen aika varma, että ydinjäte tulee muuttumaan aika pian uusiopolttoaineeksi, mutta tein tieten tahtoen kirjoitukseni sen ajatuksen varaan, että käytetään jo olemassaolevaa teknologiaa. On totta, että tämän hetken näkymien mukaan paljon nykyistä laajempikin ydinenergiatuotanto on uusilla reaktorityypeillä mahdollista sadoiksi vuosiksi.
Muuten ydinvoiman suurin ongelma on jäänyt mainitsematta. Se ei ole teknologian puutteet tai jätteenkäsittely vaan se, että ydinvoima on loppujen lopuksi haavoittuva suuren luonnokatastrofin ja ihmisen tahallisen tuhotyön edessä. Itse asiassa sen aasian tsunamin tuhoamalle alueelle oli tietääkseni suunniteltu jotain ydinvoimalaa. Voimme vain kuvitella miten tsunamin tuhoaman voimalan tuomat lisäongelmat olisivat voineet vaikuttaa. Tsunamivaaraan tai maanjäristyksen riskiin voidaan toki vaikuttaa mm. voimalan sijoittelulla, mutta terroriuhka on hankalampi.
No varmaan ollaan yhtä mieltä siitä, että jos aikaskaalassa puhutaan vähintään sadoista, todennäköisemmin tuhansista ja mahdollisesti miljoonista vuosista, niin voidaan puhua pitkän aikavälin ratkaisusta? Huolehditaan vuosista 2200-3000 kunhan ensin on selvitty 2100-luvulle, sanon ma.
Edes uusia reaktorityyppejä ei välttämättä tarvita ihan hetkeen, vaikka niistä olisikin apua. Esimerkiksi tässä MIT:in melko konservatiivisessa tutkimuksessa todetaan, että ydinvoiman kolminkertaistaminen ja kerran läpi-polttoainesyklin käyttäminen olisi täysin mahdollista ja itse asiassa kannattavin ratkaisu vuoteen 2050 saakka:
http://web.mit.edu/nuclearpower/
Mitä tulee ydinvoimaloiden haavoittuvuuteen: tämä terrorismiskenaariohan on esimerkiksi Risto Isomäen hellimä ajatus. Olen yrittänyt selvittää asiaa, enkä ole ollenkaan varma, miten todellisuuspohjainen uhka tämä oikeasti on. Terrori-isku ydinvoimalaan on toki mahdollinen, mutta on aivan toinen asia, miten tehokkaasti mikään ajateltavissa oleva terrori-isku kykenisi levittämään merkittäviä määriä reaktorin sisällöstä ympäristöön. Esimerkiksi Isomäki perustaa huolensa kirjassaan Kosminen rakkaus vai suuri saatana? yhteen amerikkalaiseen WTC-iskujen jälkimainingeissa tehtyyn worst-case-skenaarioon ja kertomalla, että "voisi kuvitella runsaasti erilaisia skenaarioita" - muttei vaivaudu avaamaan yhtäkään niistä!
Tuntuu hyvin vahvasti, että kyseessä on samanlainen riski kuin keskuslämmityksen voisi ajatella muodostavan. Jos nimittäin keskuslämmityksen sisältämä vesi annosteltaisiin tasaisesti ihmisten keuhkoihin, yhden kodin lämmitysvesi saattaisi tappaa jopa tuhansia.
Luonnonkatastrofeihin pätee osittain sama asia. Näiden kahden linkin takaa löytyy esimerkiksi selvitys siitä, mitä itse asiassa tapahtui Kalpakkamissa kun tsunami iski toimiviin reaktoreihin. Vastaus on yksinkertainen: ei mitään. Tsunamia ei oltu otettu suunnittelussa huomioon, mutta edes se ei ollut mikään ongelma.
http://www.rediff.com/news/2005/jan/07inter1.htm
http://www.iaea.org/newscenter/news/2005/tsunami.html
Japanissa reaktoreita käytetään säännöllisesti maanjäristysalueella. Riittävillä varotoimenpiteillä kyseessä ei ole isompi vaara kuin mistään vastaavankokoisesta kemianteollisuuden kompleksista - useimmissa tapauksissa riski on itse asiassa paljon pienempi. Jos keskitettyjen laitosten turvallisuus luonnonkatastrofeja ja terrori-iskuja vastaan huolettaa, karsiminen olisi syytä aloittaa petrokemianteollisuudesta ja eritoten maakaasusta.
Ja jos jostain syystä riskianalyysin haluaa rajoittaa pelkästään energiaan, suhtautuisin patoihin ja maakaasuun edelleen huomattavasti pelokkaammin kuin ydinvoimaan.
Meillä se tulee tepselistä. Ei kun tepseli vaan paikoilleen.
Kyllä se siitä.
Sinulle kysymys on siis turha, kun tiedät kaiken oleellisen. Mikä muuten on tepseli? Tiedän töpselin ja pistorasian, mutta tepseli on minulle outo.
Helsingissä on jakelukanavat kaasulle ja talouksissa oli vielä 70-80 luvun vaihteessa kaasuhellat. Energiateollisuus lobbasi kaiken sähkölle ja piti huolen että liikenteessäkin käytettynä sitä verotettiin 22 kertaisesti.
Jaa'a enpä huomannutkaan käyttäväni murresanaa, mutta hyvinpä oivalsit pistorasian.
Vitsi vitsi. Kerran käytin kippo sanaa eikä sitäkään ymmärretty, vaikka sillä saadaan lämpöenergia kiukaasta vesihöyryksi lauteille.
Aiheeseen mennäkseni:
Joudumme elämään nykyisillä energiamuodoilla, joista hyväksyn ydinvoiman. Maakaasu olisi suotavaa, mutta ongelmana on itänaapurimme, johon ei kannata ripustautua.
Energiahake silloin, kun se otetaan maaperää köyhdyttäen ei näytä hyvältä kantokasoissa.
Hiili ja öljy ovat tuontienergiaa. Niiden ongelmat tiedämme.
Varmaan pitäisi pohtia, mikä on riittävä energiantuottomäärä, jolla oikeasti pärjäämme. Ratkaisut, joissa hehkulamput korvataan yhtä-äkkiä energiansäästölampuilla ei ollut viisasta. Ongelmia ei ratkota siten, että tehdään uusia ongelmia entisten tilalle.
Tepselit seinään, mutta vain tarpeelliselta osin.
Tavanomaisestihan sanotaan, että esimerkiksi Suomessa kuluu energiaa teollisuuteen ton verran, asumiseen ton verran ja liikenteeseen se mikä menee. Kaikki nämä käyttävät jonkin verran samoja resursseja ja päästöinä CO2:ta. Lähtökohta on kemiallinen energia, joka muunnetaan lämmöksi, mekaaniseksi työksi taikka sähköksi. Näiden muunnosprosessien hyötysuhteissa on kuitenkin varsin suuret erot. Kemiallinen energia muuntuu kokolailla vaivattomasti miltei kokonaisuudessaan lämmöksi, riippuen nyt siitä, tiivistetäänkö vesihöyry vai ei. Hyötysuhte helposti liki 0.8 omakotitalojen pienkattiloissa ja suuremmissa laitoksissa yli. Akselityöksi samoin kuin sähköksi ei homma enää sujukkaan niin tehokkaasti. Nykyaikaisissa voimalaitoksissa hyötysuhde ehkä 0.35-0.45, auton polttomoottorissa ehkä 0.15-0.2. Voimalaitoksissa voidaan kuitenkin varsinkin talvisin käyttää jätelämpöä hyväksi lämmitykseen, mutta Fiat Punton lämmityslaite ei saa edes sitä kuution sisätilaa nollan yläpuolelle. Kesällä ei tartte paljon mökkiä lämmittää, mutta autolla pitää silti ajella, eli miten määritetään se energian "tuhlaus". Jos Anni Sinnemäki sanoo, että muistakaapas käyttää niitä julkisia kulkuvälineitä niinku linja-autoja, täällä junttilassa lähtee ne viimeisimmätkin pysäkiltä. Jos Timo Soini sanoo saman, saattaa pysäkille ilmestyä tuplasti porukkaa mitä ennen. Vähääkään vihjaamatta blogin alustajaan, mutta samanaikaisesti vähän yleistäen sanottakoon, että vihreät ovat valmiit ottamaan Eurooppaan sen satojatuhansia afrikkalaisia ja samanaikaisesti valmiit tappamaan nälkään sen satoja miljoonia afrikkalaista ja nimittelevät vielä tämmösiä perusjuntteja rasisteiksi. Tästä seikasta kumpuaa itselleni se viherinho, vaikka vihreissä on tosi hyviä tyyppejä elintärkeän asian kimpussa. No jos nyt kävisi sitten niin, että Afrikassakin alkaisi se elintaso nousta, mitä ei kyllä tapahdu niinkauan kun samat rahanväärentäjät häärii keskuspankeissa, ja pystytettäisiin kyliin kerrostaloja sun muuta, että paljonko se energiankulutus sitten kasvaa. Kylät ovat väkiluvuiltaan suuria, joten linja-autot täyttyvät nopeasti. Ihmiset ovat tottuneet kuumaan ilmanalaan, ei tarvita juurikaan rakennusten lämmitystä ja jäähdytykseksi saattaa riittää semmonen muutamankymmenen watin propelli pyörimään. Jääkaappi vie energiaa kuumassa ilmanalassa. Suomessa paistetaan lettuja kilon painoisella pannulla sähköliedellä, Afrikassa paistetaan lettuja semmosen parikytkilosen kivenmurikan päällä, jota lämmitetään nuotiolla. Varmasti ovat letut makoisia kun mitkä, mutta aika paljon meni lämpöenergiasta harakoille. Ekofasistien mukaan kolmannen maailman elintason nousu johtaa maailmanloppuun. Itse veikkaan, että kolmannen maailman elintason nousu voipi johtaa CO2 päästöjen vähenemiseen, tosin valtaosinhan siellä käytetään biopolttoaineita, Suomesta Kiinaan vihreiden toimesta siirrettyjä teollisuudenaloja lukuunottamatta. Vihreät tuovat Afrikasta opiskelijoita Suomeen joiden oletetaan vievän tietotaitoa kotimaahansa, mutta jotka jäävätkin länsimaihin länsimaisten firmojen palvelukseen. Itse lähettäsin jonkun työttömän suomalaisen insinöörin Afrikkaan opettamaan kaikille ihan termodynamiikan ja konetekniikan perusteita, yksinkertaisia ratkaisuja. Onhan se nähty, että hyvin suunniteltu ei ole kuin puoliksi tehty, toista puolta uupuu.
Perustetaan tehtaita tekemään simppeleitä tuulimyllyjä joilla saa sähköverkkoon sähköä kun vaan tuulee tai laittaa sen varaajan lämmitykseen. Kierrätyskamasta saisi vaikka jotain aikaa kuten puhelinpylväs, auton laturi jne.
Pontikankeitto lailliseksi kun tulevaisuudessa varmaan ajetaan E96:lla.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 21 kommenttia