Sitä saa mitä tilaa

Uuden vaihtoehdon irtaantuminen on tuonnut entistä selkeämmin esille erään piirteen suomalaisesta politiikasta ja siihen liittyvistä vaikuttamistavoista. Puhun erittäin agressiivisesta haukkumisesta ja uhkailusta. Perussuomalaisista eronneita on ripitetty, haukuttu ja uhkailtu somessa ja ilmeisesti myös yksityisviesteissä massiivisessa mittakaavassa.

Riippumatta siitä mikä ja kuka kulloinkin on kritiikin kohteena ei nyt nähty someraivo suinkaan ole enää missään järjellisissä mitoissa. Mutta toki tämä oli odotettavissa. Perussuomalaiset ja niiden lähipiirit ovat vuosikausia harrastaneet vastaavaa törkeilyä. Raiskaustoiveet, tappouhkaukset ja muu agressiivinen haukkuminen ja uhkailu on ollut arkipäivää monille perussuomalaisten poliittisille vastustajille. Olisi ollut naivia odottaa, että puolueen merkittävä hajoittaminen ei olisi aiheuttanut vastaavaa vihanpurkausta.

Nyt onkin käynyt niin, että vuosia ruokittu ja suojeltu agressiivinen somehyökkäily on kääntynyt kyseistä ilmiötä osaltaan ruokkineita vastaan. Uuden vaihtoehdon väki siis saa mitä tilaa. Osaltaan he ovat olleet luomassa tilaa tälle vastemieliselle retoriikalle, ja nyt he kohtaavat sen itseensä kohdistuneena. Vaikka tunnepuolella koen, että he saavat mitä ansaitsevat, sanoo järkeni toista. Tällaisen ”vaikuttamistavan” ei saa antaa juurtua suomalaiseen politiikkaan ja poliittiseen keskusteluun yhtään enempää.

Tosiasiassa tällainen retoriikka nimittäin on puhdasta kiusaamista ja painostamista. Se ei poikkea koulu- tai työpaikkakiusaamisesta millään tavalla. Itse asiassa uskon, että monet agressiivisimmista hyökkääjistä ei oikeasti välitä politiikasta tai kritisoimistaan päätöksistä tuon taivaallista. Heille ne ovat vain tekosyy kiusaamiseen ja ihmisten satuttamiseen. Tässä suhteessa toivonkin, että jokaisessa puolueessa otettaisiin oppia siitä mitä nyt on tapahtumassa. On kohtalaisen hölmöä luoda räyhäporukkaa minkään puolueen riveihin, sillä tämä väki on valmis hyökkäämään mestareitaan vastaan jos pienikin syy siihen ilmaantuu. Olisi järkevää, että puolueet tahollaan vetäisivät selkeän rajan sille mikä on sallittua ja mikä ei. Yhdenkään puolueen ei pidä hyväksyä riveistään väkivallalla uhkailua, eikä raiskaus tai kuolematoivomuksia. Puhumattakaan siitä, että uhkaillun omaisia otetaan uhkailun tai väkivallan kohteeksi.

Tässä kuohunnassa myös huvittaa jokunen hivenen lievempi piirre. Soinia on suurin syin syytetty valehtelijaksi, mikä hän epäilemättä onkin. Kummastuttaa kuitenkin se, että samat henkilöt jotka Soinia nyt valehtelijaksi tituleeraavat ovat vuosikausia puolustaneet Soinia ja hänen välillä räikeitäkin valheita milloin mistäkin. Näyttääkin vahvasti siltä, että tälle väelle valehtelu ei sinällään ole ongelma, vaan se, että millä puolella aitaa valehtelija sattuu olemaan. Tätä vaikutelmaa vielä vahvistaa se, että Halla-aho saa täysin vapaasti suoltaa puppua puolueen yhtenäisyydestä ja siitä, ettei mitään kaappausta tapahtunut.  

markok
Vihreät Espoo

Tietotekniikka-asiantuntija. HUS valtuuston jäsen, Helsingin kesäyliopistosäätiön hallituksen jäsen, lautamies sekä kuntien takauskeskuksen valtuuston varajäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu