Hallituskriisiä pukkaa

Halla-ahon sekä hänen varapuheenjohtajakolmikkonsa valinta merkitsi väistämättä yhden ajanjakson päättymistä ja uuden alkamista perussuomalaisissa. Nuivien totaalinen voitto muuttaa perussuomalaisia ja heidän politiikkaansa väistämättä, sillä perussuomalaisten oppositiosta on nyt tullut puolueen hallitseva voima. Nuivuus on jatkossa puolueen päälinja ja soinilainen tasapainottelu nuivuuden ja poliittisen salonkikelpoisuuden välillä jää historiaan. Tietyllä tavalla valinta on jopa askel kohti rehellisempää politiikkaa, vaikkakin tämä politiikka on kovin monelle suomalaiselle, myös minulle, sangen vastemielistä.

Valinnan jälkeen iso kysymys onkin, miten keskusta ja kokoomus suhtautuu perussuomalaisten linjanmuutokseen? Onko se asia joka pakottaisi joko hajoittamaan hallituksen tai ainakin vaihtamaan perussuomalaiset RKP & KD kaksikkoon? Nämä puolueet toki päättävät asian sisäisesti, mutta itse toivon muutosta hallituskokoonpanossa tai mielummin jopa uusia vaaleja. Eli hallituskriisiä. Toivomukseni perustuu arvopohjaani jonka mukaan hallitus ei ole tähänkään saakka ollut hyvä hallitus ja uuden perussuomalaisen puolueen toimiessa siinä on luvassa vain entistä huonompaa politiikkaa.

Keskustan tilanne on oikeastaan aika selkeä. Sen kannattaa yrittää pitää hallitusta koossa miltei millä hinnalla hyvänsä. Hallituksen hajotessa tässä vaiheessa vesittyisi keskustan suuri tavoite, eli maakuntauudistus. Samalla keskusta joutuisi tilanteeseen jossa sen uskottavuus olisi heikoilla mm epäonnistuneiden hankkeiden takia sekä muutaman taustalla muhineen kohun takia. Eikä keskustalle välttämättä ole erityisen suuria ongelmia toimia yhdessä edes selkeästi rasististen toimijoiden kanssa. Luulenkin, että Sipilä ennemmin myy mummonsa kuin hajoittaa hallituksen vapaaehtoisesti – mutta toki voi olla niinkin, että hänestä lopultakin löytyy myös sellaisia periaatteita joista hän ei suostu luopumaan vallanhimonsa nimissä.

Kokoomus on hankalassa tilanteessa. Jo nyt on puolueesta noussut varteenotettavia vaatimuksia hallitusyhteistyön purkamisesta. Kysymys kuuluukin, ovatko nämä merkkejä kokoomuksen kentän näkemyksistä vaiko yksittäisiä ääniä korvessa? Toinen merkittävä kysymys on, että mikä on kokoomuksen kokonaisetu. Hallituksessa pysymisen puolesta puhuu valinnanvapauden aikaansaaminen sote-uudistuksessa. Riittääkö se kun oikeastaan kaikki muut seikat puhuvat sen puolesta, että kokoomuksen kannattaisi käynnistää uusiin vaaleihin johtava tapahtumaketju. En usko, että edes kokoomuslaiset itse tietävät mihin lopputulokseen puoluehallitus ja eduskuntaryhmä päätyvät. Kokoomuksella olisi kuitenkin muita puolueita enemmän taloudellisia voimavaroja sekä juuri nyt se on suosituin puolue, joten sisäisen riidan tai kriisin sijaan sen ehkä kannattaisi pyrkiä vaalien kautta takaisin pääministeripuolueeksi.

Perussuomalaisten halukkuus tai into jatkaa hallituksessa ei välttämättä sekään ole niin suurta kuin jotkut kenties kuvittelevat. Puolueen kannatus on romahtanut ja hallituksessa sen saavutukset ovat kovin vähäisiä. Varmasti monen perussuomalaisen mielissä opposition kautta uuteen nousuun tähtäävä politiikka tuntuisi parhaalta vaihtoehdolta – varsinkin kun nykykannatuksella puolet edustajista voisi sanoa ”hei hei!” kansanedustajan palkkioille. Samalla toki pelko oman paikkansa puolesta voi lisätä halua roikkua hallituksessa hinnalla millä tahansa. Jälkimmäinen pelko ei kuitenkaan koske Halla-ahoa ja hänen varapuheenjohtajiaan jotka ovat maineensa huipulla. Kyse onkin siitä mitä hän todella haluaa? Itse luulen, ettei hallituspaikka ole Halla-aholle niin tärkeä – hän saattaa olla halukas uhraamaan sen vaikkapa vain sen takia, että voi näyttää periaatteellista tiukkuuttaan. Tai sen takia, ettei vain halua pelata keskustan ja kokoomuksen pelejä näiden ehdoilla. Ja tietenkin myös sen takia, ettei hallituksessa pysyminen välttämättä ole perussuomalaisten kannatuksen kannalta mielekästä.

Onkin luultavaa, että vain keskustassa on vahvaa halua pitää hallitus koossa, muille se ei ole niin tärkeää ja tämä saattaa johtaa hallituksen kaatumiseen.

Entä oppositio. Vihreät varmasti hyötyvät sekä nuivien voitosta, sillä vihreät ovat voimakkain vastavoima tuolle politiikalle, mutta vihreät ovat demareiden heikkouden takia myös uskottavin oppositiovoima ylipäätään. Tämä nostanee vihreiden kannatusta entisestään. Demareille tämä on uusi etsikkoaika, mutta jotenkin epäilen, ettei Rinne saa tartutua tähänkään tilanteeseen. Joten pian alkavat puheet uuden puheenjohtajan valitsemisesta Rinteen sijalle. RKP ja KD ovat jo ennättäneet ilmoittelemaan, että ovat halukkaita keskustelemaan hallituspaikasta, mutta näiden avulla syntyvä hallitus olisi niin heikko, että veikkaan kokoomuksen mielummin hakevan uusia vaaleja kuin tynkähallitusta. Mutta tämä jää nähtäväksi.

Joka tapauksessa elämme mielenkiintoisia aikoja. 

markok
Vihreät Espoo

Tietotekniikka-asiantuntija. HUS valtuuston jäsen, Helsingin kesäyliopistosäätiön hallituksen jäsen, lautamies sekä kuntien takauskeskuksen valtuuston varajäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu