Järjen käyttö on sallittua Vihreisiin päin kallellaan olevia kommentteja yhteiskuntaamme

Ennakkoäänestys on alkanut – on aika valita ketä äänestämme

EU-vaalien ennakkoäänestys on alkanut tänään, joten on aika valita omat ehdokkaamme. Itselleni tuossa valinnassa puolue ja ehdokas ovat suurin piirtein yhtä painavia valintaperusteita, joten perustelen omaa kantaani molemmilta kanteilta.

Puoluevalintani on vihreät -  yllätys yllätys ;)

Vihreät ovat johdonmukaisesti EU:n kehittämisen kannalla ja tärkeitä periaatteita ovat mm. avoimuuden ja demokratian lisääminen eurooppalaisella tasolla. EU ei ole täydellinen ratkaisu, se nyt on selvää, mutta tähän epätäydellisyyteen voidaan suhtautua joko niin, että yritetään korjata ongelmia, tai sitten niin, että yritetään päästä koko jutusta eroon. Itse arvostan paljon enemmän ongelmien korjaamista. EU:n kehittämisen puolesta puhuu se, että sen puitteissa meillä on paljon paremmat mahdollisuudet vaikuttaa aikamme suuriin ongelmiin kuin toimimalla yksin. Tällaisia ovat globaalin kaupan vääristymät, tietyt turvallisuusongelmat sekä ympäristöongelmat.

Eurovaaleissa seuraavat puoluevalinnat olisivat osaltani Kokoomus ja demarit. Hännänhuippuina olisivat Muutos 2011 ja Itsenäisyyspuolue.

Henkilövalinnoissa kärkeen nousee ryhmä vihreiden ehdokkaita. Tämä osin sen takia, että tunnen heidän ajamansa asiat parhaiten ja osin sen takia, että virheillä nyt vain on erittäin hyviä ehdokkaita.

Kärkikaksikko erottautuu jonkin verran muista, eli ykkösehdokkaani on Jyrki Kasvi ja kakkosena Antero Vartia. Molemmat fiksuja tyyppejä joilla kummallakin on omat vahvat alueensa. Ja kieltämättä ei lainkaan haittaa se, että olen molempien kanssa säännönmukaisesti samaa mieltä ;)

Tämän jälkeen tulee tasaisempi rintama hyviä ehdokkaita jotka ylittäisivät kyllä helposti äänestyskynnykseni ilman noita kahta mainitsemaani. Arvostan kovasti kaikkia tässä ryhmässä olevia, mutta joidenkin osalta tunnen hivenen huonosti heidän politiikkaansa ja toisten osalta jotkut yksittäiset avaukset ovat vastoin minun näkemyksiäni. Tähän listaan nostaisin Touko Aallon, Outi Alanko-Kahiluodon, Tarja Cronbergin, Otso Kivekkään, Tuuli Kousan ja Oras Tynkkysen, ja Anne Bland on vähän rajatapaus.

Muista puolueista nostaisin esille Mikael Jungerin demareista ja Petri Sarvamaan kokoomuksesta. Olisin aiemmin voinut nostaa myös Sampo Terhon perussuomalaisista, mutta hän on ajanut meppinä minun makuuni liian oikeistolaista linjaa, joten hän putoaa armotta suosituslistastani.

 Listani heikkous on se, että tunnen liian heikosti useimmat ehdokkaat, varmasti monestakin puolueesta löytyisi esille tuomisen arvoisia ehdokkaita. Varmasti myös nuorempien vihreiden naisten joukossa olisi hyviä ehdokkaita, mutta henkilökohtaisesti en tunne heidänkään yksilöllisiä näkemyksiä riittävän hyvin.

Tiedän, että listani aiheuttaa joissakin ärtymystä, mutta älkää haaskatko omaa ja minun aikaani käymällä haukkumaan vihreitä ja ehdokkaitani vaan tehkää mieluummin oma listanne ja perustelkaa miksi juuri heitä kannattaisi äänestää.  Tai kysykää vaikka miksi en sitä tai tätä puoluetta tai ehdokasta kannata. Ehdokkaita on 252  ja 13 pääsee lävitse, joten ehdokkaiden dissaaminen on aika lailla turhaa, on paljon parempi nostaa niitä yksilöitä jotka sitä ansaitsevat.  Pelkkään haukkumiseen keskittyvät kommentit poistan armotta, riippumatta mitä tahoa haukutaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

Kivelänkin kannattaa lukea mitä päätoimittaja Huusko kirjoittaa mainosmaisesta rummuttamisesta - http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/16794...

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

En erityisesti tavoittele noita karusellinostoja enkä tietääkseni ole ehdolla mihinkään (ainakaan en ole pyrkinyt ehdokkaaksi). Joten älä huoli.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Klemetti Näkkäläjärvi - Rkp Nära dig i Enontekiö, Kilpisjärvi Ankkalammikko!

Oikeasti ja asiallisesti filosofian tohtori Näkkäläjärvellä on mepiksi hyvät teemat ja tausta, kuten ihmisoikeudet, luonnon monimuotoisuuden suojelu, energiapolitiikka. Näissä asioissa tarvitaan EU-tasoista sääntelyä ja näihin asioihin koko unionia edustava europarlamentti voi vaikuttaa.

Näkkäläjärvi edustaa saamelaisia sen takia, että on itse saamelainen ja tullut valituksi saamekäräjien puheenjohtajaksi. Ei siis vihreään tyyliin sen takia, että hän suvaitsisi saamelaisia tai pyrkisi selittämään saamelaisuuden sosiaalista rakentumista diskursseissa, niin kuin kaikkia vähemmistöjä edustavat vihreät feministit.

Rkp tukee puolueena vahvasti Suomen länsi-integraatiota ja pohjoismaista yhteistyötä. Tämä on suuriarvoinen asia, kuten itäisen naapurimaan toimet ja lainsäädännöt osoittavat. Rkp:n valtavirta kyllä lienee turhan ydinvoimamyönteinen, mutta Näkkäläjärvi ainakin vastustaa uuden ydinvoiman rakentamista. Suomen Nato-jäsenyyttäkin Näkkäläjärvi vastustaa - toisille tämä on plussa ja toisille miinus. Näkkäläjärvellä on kantaansa perusteet, eikä asiasta päätetä europarlamentissa

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Aika surkeaa provoilua. Vihreillä on Pekka Aikio, Suomen ehkä tunnetuin ja merkittävin saamelaispoliitikko ehdokkaana, että sellainen "vihreä tyyli". Pekka Aikio ei ainakaan missään nimessä halua lietsoa kilpailua Klemetin ja itsensä välille. Hänen mielestään on hyvä, että saamelaisia ehdokkaita on useammassa puolueessa.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Sorry. En ajatellut Pekka Aikiota vaan yleensä etelän asiantuntijavihreitä.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo Vastaus kommenttiin #4

Klemetti ja Pekka ovat siinä ainakin hyviä ehdokkaita, että heidän tullessa valituiksi tapahtuisi todellinen muutos. Pohjoisen erityisongelmat saisivat paljon enemmän huomiota kun olisi näkyvä edustaja EU-parlamentissa. Nykyisellään Suomi ei oikein pysty edustamaan esimerkiksi poronhoitajien tai saamelaisten asiaa koska ne ovat käytännössä suomalaisille päättäjille yhtä vieraita kuin brysseliläiselle.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä Vastaus kommenttiin #5

Pohjoisten alueiden erityspiirteet varmasti kaipaisivat lisää huomiota, mutta käytännössä läpipääsy vaatisi joko runsaasti ääniä muualtakin Suomesta tai selkeän alueellisen kärkiehdokkan syntymistä.

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Millä perusteella IPU on viimeisenä? Persutkin on ilmeisesti sitten parempi vaihtoehto sinulle. Siirtyminen punavihreistä IPUun on ainakin minullle luonteva ratkaisu. Kaikki eivät hyväksy nykyistä vallan keskittymistä. Liittovaltiomyönteinen vihreät ei kiinnosta.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Minulle syynä on kaksi seikkaa. Ensinnäkin IPUn politiikka on itselleni varsin vierasta eikä yksikään IPUn ehdokas ole onnistunut vakuuttamaan minua millään tavoin. Myös vaalikoneissa mainitsemani kaksikko on yleensä runsaasti edustettuna listäni häntäpäästä.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Täytyy sanoa, etten itse pysty valitsemaan ehdokasta kovin helposti. Puolueen olen toki valinnut jo hyvissä ajoin. Vihreät on minulle läheisin puolue ja sen edustajat ovat aiemmin toimineet hyvin ja tehokkaasti europarlamentissa, joten luottamus on ansaittua.

Seuraavaksi läheisin on ehkä Vasemmistoliitto tai piraatit. Piraateilla ei ole tarjolla oikein täydellistä ehdokassuosikkia, ehkä Ville Hautakangas on läheisin. Vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen ja Jussi Saramo ovat monessa kysymyksessä lähellä näkemyksiäni.

RKP:llä on myös hyviä ehdokkaita. Itse pidän eniten Christina Gestrinistä koska hän on poikkeuksellisen ympäristömyönteinen ja aktiivinen samoissa asioissa, joita Vihreät myös pitävät tärkeinä. Hän on myös yksi puolueen kärkinimistä, joten hänen valintansa toisi tavallaan yhden "lisävihreän" aivan kuten Kokoomuksen Sirpa Pietikäisen valinta. Kokoomusta en tosin voisi missään nimessä äänestää Kai Pöntisen ollessa ehdokkaana jo toista kertaa. Todennäköisesti en tule mm. siitä syystä ikinä äänestämään Kokoomusta missään vaaleissa. "Jokaiselle jotakin" ei kelpaa minulle.

Pidän myös IPU:a suhteellisen hyvänä vaihtoehtona. Varsinkin puolueen puheenjohtaja, Antti Pesonen on sellainen ehdokas, jota voisin äänestää. Euroopassa ja eurokriisin hoidossa ei ole kaikki mennyt ihan putkeen. IPU on ainoa johdonmukaisesti eurokielteinen puolue ja jos euroa ei saada korjattua, siitä täytyy päästä eroon. Toistaiseksi olen kuitenkin piirun verran korjaamisen kannalla.

Käyttäjän JuhaniMetsanen kuva
Juhani Metsänen

Kävin aamulla lipukkeeseen rustaamassa numeron 84. Halla-aho on siis oma valinta, ja hyvä sellainen.

Ensimmäisen kauden kansanedustaja Halla-aho kylvetti eilen vihreiden Sinnemäen, joka on ollut puolueensa puheenjohtaja, ministeri ja istunut eduskunnassa vuodesta 1999. Tuli kyllä vahvat myötähäpeät, kun kuunteli Sinnemäen sönkötystä tuolla kokemuksella.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-128868847657...

Antero Vartia olisi oma valinta, jos edes pikkiriikkisen vihertäisin.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Halla-aho on viimeisen parin vuoden aikana parantanut esiintymiskykyään selvästi. Usein hänen vastapelurinsa aliarvioivat hänet ja lähtevät vänkäämislinjalle asialinjan sijaan jolloin hän vetää pidemmän korren. Mutta itselleni Halla-ahon arvomaailma on jossain määrin vieras. En usko, että ihmisiä pitäisi kohdella kansanryhmän jäseninä vaan yksilöinä.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

> EU:n kehittämisen puolesta puhuu se, että sen puitteissa meillä on paljon paremmat mahdollisuudet vaikuttaa aikamme suuriin ongelmiin kuin toimimalla yksin.

Kaikki puolueet varmaankin haluavat kehittää EU:ta jollain tavalla (kukin omallaan) ja omaan suuntaansa (osa haluaa esim. parantaa EU:ta keventämällä sitä). Mainitsemasi kehittäminen tarkoittanee päätösvallan lisääntyvää keskittämistä.

Teoriassa hyvin voimakas ja valtioiden puolesta päätöksiä tekevä EU voisi tosiaan tehdä merkittäviä luontoa suojelevia ja muita päätöksiä. Toisaalta voi yhtä hyvin ajatella niin, että vallan keskittäminen palvelee eniten vallan sisäpiiriläisiä, joiden painopisteet saattavat olla vallan muilla suunnilla, kuten esimerkiksi suurten globaalien yritysten ja pankkien (muissa kuin vihreissä) intresseissä. Yhtä hyvin voi siis ajatella niin, että parhaat luonnonsuojelutulokset saavutettaisiin paikallisia etunojaisia itsenäisiä päätöksiä tekemällä, ja sitten niiden ajamisella eteenpäin EU:ssa ja muilla (globaaleilla ja paikallisilla) foorumeilla.

Pidän ilmastoasioita ja muita luonnonsuojelukysymyksiä tärkeinä, ja voisin äänestää vihreitä eurovaaleissa, jos uskoisin EU:n ja vihreiden sielä saavan asiassa aikaan jotain merkittävää. Luottamukseni siihen, että vallan keskittäminen EU:lle ajaisi luonnon asia on kuitenkin heikko, joten ilmastokysymysten tärkeydestä huolimatta, tai ehkä sen vuoksikin, vihreiden EU:hun keskittävä startegia ei välttämättä ole kaikkein houkuttelevin (edes ilmastoasioissa, joissa kansainvälinen yhteistyö on joka tapauksessa tarpeen).

Nämä ovat osin maku- tyyli- ja strategia-asioita, joita voi lähestyä monelta kantilta. Joku uskoo keskusjohdon, vallan keskittämisen, ja viisaan johdon voimaan. Toinen uskoo enemmän oman pesän kuntoon laittamiseen ja vastuullisimpien itse etunojassa tekemiin päätöksiin. EU:ssa on potentiaalia sekä suuriin keskitettyihin päätöksiin että suuriin keskitettyihin päättämättömyyksiin ja todellisia päätöksiä ikuisuuksiin lykkääviin päätöksiin.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Olen Juhon kanssa samaa mieltä, että paikallinen toiminta ja päätöksenteko on ympäristökysymyksissä vähintään yhtä olennaista kuin yhteiset säännöt suuremmalla alueella. Vallan keskittäminen ei saa johtaa siihen, etteivät paikalliset asukkaat voi puuttua ympäristönsä tuhoamiseen. Monet kysymykset ovat sellaisia, joihin ei löydy EU:n laajuista hyvää ratkaisua.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Yksi EU:n ongelma on se, että kotimainen tai paikallinen asioiden edistäminen helposti loppuu, kun päätöksiä odotetaan EU:sta, tai pahimmillaan siksi, että EU:n päätökset estävät paikallisen päätöksenteon. Esimekiksi vapaaseen kilpailuun liittyvät säädökset voivat helposti estää paikalliset luontoa ja sen säästämistä tukevat päätökset. Tilalle voi joskus tulla myös EU:n toimimattomia säädöksiä.

Poliitikot pääsevät usein ylikansallisten päätösten taa piiloon, ja voivat vetäytyä sen selän taa silloinkin, kun päätöksiä ilmiselvästi pitäisi jo tehdä. On helppo sanoa, että tekee kaikkensa EU:ssa asioiden edistämiseksi, vaikka tämä käytännössä tarkoitaisi, että itse asialle ei tehdä vuosiin mitään.

EU saattaa tehdä joitain ympäristöpäätöksiä myös aiemmin kuin Suomen poliitikot niitä tekisivät, mutta epäilen että usein käy toisin päin. Fiksua olisi edetä etunojassa molemmilla rintamilla. Minulle luontevinta olisi käyttää EU:ta kansainväliseen ympäristöyhteistyöhön, ei ensisijaisena Suomen säädösten tekijänä. Paikallisen päätöksenteon etu tulee siitä, että päätökset voidaan tehdä havaittujen tarpeiden mukaan, lähellä niitä, joille luonnon tuho aiheuttaa haittaa, ja vähäisellä byrokratialla. EU:n ongelma vastaavasti on kaiken päätöksenteon hautautuminen isoon byrokratiian, pitkiin päätöksentekoketjuihin ja lobbareiden illallisille.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Itse näen asian niin, että vain EU:n kaltaisen yhteistyöelimen kautta Suomen kaltaiset pienet valtiot voivat edes jossain määrin vaikuttaa siihen miten monikansalliset toimijat toimivat. EU:sta luopuminen olisi nähdäkseni suora vallansiirto monikansallisille korporaatioille.

Mitä keskitettyyn ja paikalliseen päätöksentekoon tulee, niin mielestäni tarvitsemme molempia. Keskitetty päätöksenteko on (olisi) tarpeen kun ratkomme globaaleja ympäristöongelmia tai vaikkapa tätä veroparatiisiongelmaa, ja paikallinen päätöksenteko vaikkapa silloin kun ratkomme paikallisia ongelmia, suunnittelemme koitoisia yhteisöjä tai sovellamme laajemmalle tarkoitettuja ratkaisuja erityisolosuhteisiimme.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Suomen mahdollisuudet vaikuttaa EU:ssa voi nähdä myös niin, että Suomen väkiluku ja myötäsukainen asenne ei välttämättä anna EU:ssa mitään valtaa. On selvää, että isoissa kysymyksissä EU:n suuret valtiot, Saksa ja Ranska etunenässä ja muut isot perässä sopivat ratkaisut keskenään. Kun EU:n valtaa Suomeen lisätään, voi käydä niiinkin, että Suomella ei ole valtaa enää moniin omiin asioihinsa. Suomen kotimaan päätökset olisivat mustia tai vihreitä muiden toiveiden mukaan.

EU:sta ei tarvitse luopua. Se voisi olla myös kansallista päätöksentekoa täydentävä yhteistyöelin, jonka kautta Suomi voi vaikuttaa maailman asioihin.

EU:n koneistossa on myös se ongelma, että se on monimutkainen eikä Suomen eikä äänestäjien hallussa, vaan se voi tuottaa helposti suurvaltojen, sisäpiirin, lobbareiden tai kasvottomia päätöksiä.

> mielestäni tarvitsemme molempia

Samaa mieltä. Samonin tarvitsemme YK:ta, Pohjoismaita, erilaisia järjestöjä, ja kahdenvälisiä suhteita. Minua huolestuttaa vihreiden into keskittää valta EU:lle. En usko tuollaisen vallansiirron vihreyttä tuovaan voimaan. Valtioiden yhteistyö riittäisi minulle. Voi kuvitella idealistisesti, että EU:ssa päättäjät ovat niin fiksuja, että tekevät vihreitä päätöksiä. Käytännössä tilanne voi olla toisin. Esimerkiksi Pohjoismaat voisivat olla valmiimpia vihreisiin päätöksiin.

EU on maapallon teknologiakeskuksista ehkä vihrein, mutta silti EU saattaa olla teollisuusmaiden ja jatkuvan kulutuksen kasvun puhemies.

Hannu Tanskanen

Äänestin jo. Yllätys, yllätys, puoluevalintani ei ollut vihreät.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Toivottavasti löysit itsellesi hyvän ehdokkaan vaikka sinulla olikin vastoinkäymisiä entisen puolueesi kanssa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset